Kadotetut kyyneleet

Tein jotain todella tyhmää. En tiedä miksi, koska tiedän seuraukset. Olen ollut "kuivilla" jo pari kuukautta. Ehkä tämä kaikki lähti perjantaista. Täysin tarkoituksettomatta. Lipesin, jouduin harhateille. mutten KADU!

Olipa kerran typerä tyttö, joka päätti kirjoittelun lomalla "siivota" tietokoneen. Eli suomeksi järjestää kaikki tiedostot ja poistaa turhat tekstin pätkät sun muut. Vaikka tarkoitus oli lykätä tätä hommaa syksyyn, niin päätinpä sitten että tänäänhän minulla on aikaa ja ryhdyin tuumasta toimeen.

Se lähti yhdestä kansiosta. Siinä on musiikkia. Musiikkia, jota kuuntelin kun olin vuosi sitten jossain ihan muualla.

Ei mennyt kaukaan kun eksyin kuviin. Ja sieltähän se tuli, itku ja ikävä. Loppumaton sellainen. Minä vihaan vihaan tätä hiivatin välimatkaa. Vihaan että se vaihe minun elämästäni on jo ohi. Vihaan että tämä tunne on niin raastava.

Positiivisiakin ajatuksia tietysti tuli, mutta ne vaan pahentaa ikävää. Päätinpähän tänään etten enää ikinä ikinä tee mitään päätöksiä, jotka ovat niin sanotusti lopullisia!

Minä en pelkää, minä en luovuta, minä olen rohkea! Pahinta on olla sidottu. En voi sietää sitä. Minä tahdon olla vapaa ilman rajoja. Tahdon!

Kuivaan kyyneleeni, ryhdistäydyn ja jatkan sidottua elämääni. Mutten enää ole kuivilla; en enää hetkeen voi olla ajattelematta heitä ja niitä aikoja ja sitä tunnetta, sitä tunnetta, joka täytti koko sydämen eikä päästänyt irti. Se tunne, että oli siellä minne oli koko elämän pyrkinyt, minne minut oli tarkoitettu, kotona <3

Ihan tyhmää

Minä olen ollut kotona jo yli kaksi kuukautta ja nyt se iski. Aivan kauhea ikävä espanja-kotia. Tulee mieleen pieniä hetkiä, jotka saattavat toisille olla merkityksettömiä mutta mitkä minulle merkitsevät sanoin kuvaamattoman paljon. Tänään vietimme aikaa ihanalla porukalla herkutellen ja leffaa katsellen, onhan nyt viimeinen viikonloppuni kun asun virallisesti kotona. Ja olemme tehneet samoja asioita kuin Espanjassa ja ehkä sen vuoksi näitä on vain tupsahdellut mieleen ja olen saanut pidätellä itkua koko illan. Kunnes tulin purkautumaan tänne.

Muistan kuinka,

Aamulla heräsin ja söin rapeat paahtoleivät oliiviöljyn kanssa. Sekä tuoretta appelsiinimehua, jonka edelleen maistan huulillani. 

Poikien pukemisen sekä perässä juoksemisen kamman ja hajuveden kanssa. Ensimmäisen vaipanvaihdon sitten kolmeen vuoteen.

Popcornien tekeminen täällä toi mieleen hetken kun taistelin heidän supermikronsa kanssa, kun kuusi lasta odotti malttamattomana valmiita poppareita. Selvisin siitä ja nauroimme kaikki yhdessä enkä edes polttanut ainuttakaan popparia.

Popcorneja

Mietin kuinka napostelimme ostoksien aikana espanjaäidin mielestä parhaita sipsejä mitä maailmasta löytyy. Ja nyt olen aivan samaa mieltä. Tänään kun vietimme pientä Espanja iltaa pelkkä sipsipussi toi ikävän. Nämä sipsit eivät maistu läheskään yhtä taivaallisilta. 

Mietin kuinka makasimme sohvalla vieretysten kaksosten kanssa ja katsoimme kuinka urhea Peter Pan seikkailee. Nauroimme ja nautin täysin hetkestä.

Kuinka juoksin monta iltaa käytävää pitkin leikkien hevosta. Useita tuntia illassa, jokainen lapsi vuorotellen reppuselässä. Riehuen ja leikkien. 

Kaasun loppuessa kun kylvetettiin hiekkasia lapsia kylmässä vedessä kunnes vesi saatiin lämpimäksi. Kylpyjen jälkeen juteltiin äidin kanssa keittiössä samalla kun hän tai kodinhoitaja teki illallista. Vaihdettiin päivän kuulumisia. 

Illan tullen laulettiin nukkumaan lähtö laulua ja kavuttiin kaikki ylös sanomaan hyvät yöt. http://www.youtube.com/watch?v=qIVSv6joiP8

Kuinka äidin kanssa nautimme tekemääni suklaakakkua katsoen televisiosta draama hömppää. Sekä katsottiin perjantaisin monia elokuvia, espanjaksi kylläkin, perheen kesken <3

Hetkessä eläminen ja elämisestä nauttiminen!

Muistot elävät mielessä enkä koskaan unohda niitä. Ikävä on suuri ja kaipuu perheen luo valtava. Minä elän uskossa, että näen heidät vielä ja toivottavasti pian. Ehkä tämä uusi muutos elämässä tuo vanhoja muistoja mieleen ja olen miettinyt teinkö oikeita valintoja. Olisinhan voinut jäädä sinne pidemmäksi aikaa ja lykätä koulua. Mutta eikös se aina mene niin että ensin tehdään ja sitten mietitään olisiko pitänytkin tehdä toisin. Näin ainakin minulla. Saan silti olla erittäin ylpeä siitä että minulla on perhe myös espanjassa joita kaipaan yli kaiken. Toisaalta jos olisin ollut vielä pidempään tämä kaikki olisi ollut vielä reilusti vaikeampaa. Ja nyt minulla on rahaa opiskelua varten. Sitä ei au pairiudesta oikein saa.

Nyt minun tielläni on kuitenkin uusi suunta, sitä kohti siis avoimin mielin!

Anteeksi tytöt kun poikkesin koneelle ja kiitos ihanasta joskin haikeasta illasta! Kiitos erityisesti M olet aivan mahtava apu emännöinnissä. Olet niin oma-aloitteinen ja auttavainen, otat kaiken huomioon!  Ensi viikko on vielä jäljellä sitten on muutto viikonloppuna. Se täyttyykin pakkailusta sekä ystävien ja perheen kanssa oleilusta. 

Mutakakku

Ananas, nektariini, leipäjuusto salaatti

Peruna tortilla. Niin hyvää!!

Elokuva herkut