Pohdintoja

Ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun tunsin polttavaa tarvetta päästä kirjoittamaan ja purkamaan ajatuksiani blogiin.Viimeaika on ollut yhtiä syviä huokauksia, ilman sitä syvyyttä. Olen järjestellyt kesän ja syksyn asioita sekä päntännyt tietysti.Tänään sain helpotuksekseni kuulla ettei sisätaudin tentti tarvitse olla läpi, jotta pääsee harjotteluun. Yksi suuri stressin aihe putosi pois.

Olen yltiö väsynyt. Illalla en nukahda ja aamulla ei jaksa nousta. Kaikenlisäksi olen silti yrittänyt hoitaa kaiken pakollisen. Eilen en päässyt sohvalta ylös, kun kurkkuun ja päähän sattui ja silmät painuivat kiinni. Ei mitään ajatustakaan lukemisesta.

Sain silti lääkelaskuja laskettua, vaikka en koe siitä olevan mitään hyötyä. Ainakaan minun tapauksessani. Se on kiinni tuurista osaanko. Karu totuus vaan on, että vaikka kuinka laskisin ei mahdollisuus virheisiin katoa mihinkään. Onhan kello silloin neljä ja levoton luokka ja liian vähän aikaa. En voi muuta kuin toivoa parasta ja luottaa suurempaan voimaan. Olen silti jo täysin valmistautunut pettymykseen; jäätelö odottaa pakkasessa.

Voimat alkaa hiipua tämän koulun kanssa eikö välimatka tee sitä yhtään helpommaksi. Tiedän että tarvisen tauon, mutta sinnikyyteni ei anna periksi. Vielä hetki, toisaalta en ole kaukana siitä että luovutan. Ihminen minäkin vain loppujen lopuksi olen. Nyt on vaan aika tehdä päätöksiä ja toimia. Tämän illan pelasti hauska keskustelu ystäväni kanssa skypessä pitkästä aikaa.

Kirosana

Huomenna loppuu neljältä= pääsen aikasin vihdoin! Pitkiä päiviä ihan liikaa takana. Kirurgia tulee jo korvista ulos. Hoitopuvustakin olen ajatellut tehdä lattialuudun jo monena päivänä. Tänään tutustuimme leikkaussaliin (koulumme), välillä sitä toivoisi itse makaavaan sillä leikkauspöydällä relaksoituna. Päässä pyörii miljoona ja sata asiaa; paritöitä, projekteja, tehtäviä, haastatteluja, laskuja, harjoittelut, lukeminen ja ne lähenevät tentit. To-do-listat ei mahdu enää yhdelle paperille.

Päätin sitten eilen lääkärin luennon jälkeen käväistä kaupasta spagettia. Pääsin kauppaan ja tajusin että minähän olin ajatellut tehdä lohkoperunoita kalapyöryköiden kanssa enkä spagettia. No jonotin silti 20 minuuttia pelkän spagetin kanssa. Sen jälkeen oli kyllä omatkin jalat spagettia, kun olin syöny viimeksi kunnolla ennen yhtätoista. Sitten kauheella kiireellä kotiin ja koiran kanssa ulos. Totta kai ne roskat pitää viedä kaikki kerrallaan, että säästää aikaa. Eli kannan lehtipinoa, biojätepussia ja roskapussia samaan aikaan ja kun siihen lisätään koira sekä nälkänen taluttaja niin ollaan vähintään selällään rappusissa.

Jotain hyvää ettei huonoakin siis jotain huonoa ettei hyvääkin. Sain varattua harjoittelupaikan syksylle ja kesälle yritän huomenna soitella harjoittelupaikkaa. Sisätaudin lääkelaskut ovat siis läpi. Tänään olin uusimassa kirurgian laskuja. Mielestäni sain kaikista oikeat vastaukset, kunnes valvova pöllö ilmoittaa, että pitää näyttää henkilöllisyystodistus. Arvatkaa kuka oli jättänyt sen (vahingossa) kotiin, ei armoa vaan paperi meni suoraan ei arvioitaviin. Hienoa! Ja sitä paitsi sitä typerää ajokorttia ei ole ennenkään tarvinut. Ei ärsytä Ei!!!

Jos pystyisi nukkumaan silmät auki,

olisi luennolla hiljaista porukkaa. Lääkärinluento: 158 diaa ja puolitoista tuntia aikaa käydä ne läpi. Mahdollistako? No on kun ”Käydään lyhyesti nämä urologiset sairaudet”, ”Kerron lyhyesti”, ”Tästä vaan lyhyesti”. Paljon latinaksi puhumista, liian väsyneitä oppilaita sekä luennoitsija, ja liian vähän aikaa. Mainitsinko jo ajasta? Opin siis erinomaisesti asian. Kysykää mitä vain! Ai mikä on urologinen sairaus? No öö…

Muuten oli tosi mukava päivä pitkästä aikaa tai toisin sanoen oli tosi hauskaa projektitoiminnassa. Aamun ensimmäiset luennot olivat rouva dramaattisen pitämät ja seuraavat hitaan sekavia, (jätän nyt mainitsematta kenen pitämät…) joiden aikana ehdin miettiä viikonlopun syömiset ja suunnitella lukemiset.

The voice of the story

Meillä on enää kaksi kertaa projektin tekemistä varten ja tällä hetkellä se näyttää hyvältä, vaikka pojat joutuvatkin omalla ajalla tekemään vähän ekstraa. Tänään olimme äänittämässä tarinaan ääniä ja nyt ovat poskilihakset kipeänä ja päähän sattuu. Meitä oli viisi siivouskomeron kokoisessa äänitysstudiossa. Happi oli vähissä ja lämpötila kuin Kanarialla. Aikataulu oli rajallinen, mutta nyt on äänet paketissa ja toinen paketti pilalle menneitä joskin kyllä hauskempia ääniä. Projektista lisää kun se on julkinen.

Parhaimmat äänen muuntajat ja äänitysvastaava, ohjaaja on kameran takana.

Olin vähän ennen kuutta kotona ja kohta lähdetään koiran kanssa pitkälle lenkille. Olemme löytäneet uusia reittejä, joita nyt innolla kahlataan läpi. Aivan ja olihan meillä tänään lääkelaskutentti sisätauteihin, jonka tuloksia odottelen positiivisella mielellä, ainakin vielä.

Laskut

 

Pääsin lääkelaskut läpi! Koululla harjoittelu on nyt ohi ja maanantaina menen harjoitteluun kotipaikkakunnalle kolmeksi viikoksi samaan paikkaan, jossa olin kesätöissä. Nyt nautin vapaapäivistä "siskon" luona Kuopiossa tyttöporukalla. Tiedossa on siis paljon puhetta, naurua, shoppailua ja hyvää ruokaa.

Raha. Yksi sana, jolla on paljon valtaa. Mietimme sanontaa raha ei tuo onnea. Tavallaan se on totta, mutta toisaalta se on myös väliarvo onneen. Raha kuitenkin voi aiheuttaa paljon huolta ja  opiskeijoiden keskuudessa varsinkin kuulee paljon sanontaa "kun ei oo rahaa". Toisaalta sekään ettei ole rahaa ei ole este millekkään, koska jos sitä todella haluaa sitä voi myös hankkia. Mitä varten minä opiskelen? Sitä varten, että saan ammatin, josta nautin ja toivottavasti töitä ja siten rahaa millä elää.

Minä olen taatusti säästeliäs erityisesti ruoan suhteen. Kaupassa en halua enkä tee heräteostoksia. Vaan se tarpeellinen riittää. Toisaalta olen antelias muita kohtaan ja allennuksethan ovat aina säästeliäisyyttä. Välillä on myös hyvä tuhlata.Yksi asia mitä ikinä en odota, mutta kuitenkin odotan, on laskut. En halua niitä, mutta jos niitä ei tule mietin missä ne viipyvät. Viimeksi sain kennelliitolta laskun, joka johti siihen, että päädyin eroamaan koko liitosta. Säästeliäisyyttä ja sinnikkyyttä kehiin!