Uusia muistoja

Nyt kun minun on taas tullut (kohta) aika pakata kamppeeni ja suunnata nenä kohti etelää, hiipii mieleeni jo kaipuu. Sitä pehmentää muistot. Toisaalta ne saavat sydämen särkymään ikävästä. Nyt kaikki ei ole enää uutta. Vaan vanha muisto siivittää tulevaa.

Tiedän, mitä se tunne on kun ei voi vain soittaa puhelimella, vaikka linja-auto matkalla, höpöttääkseen rakkaan ystävän kanssa. Mitä se on kun iskee yksinäisyyden syvä kaapu päälle. Sitä kutsutaan koti-ikäväksi, minä kutsun sitä Suomi-ikäväksi tai pikemminkin Lappi-ikäväksi. Ne ovat vain sekunnin sadas osan hetkiä, koko matkalla, mutta ne tuntuvat sillä hetkellä maailman lopulta. Kun seinä tulee vastaa ja mikään ei onnistu. Suomessa siitä selvitään menemällä kotiin tai soittamalla rakkaalle ystävälle jonka kanssa ratkotaan ongelmat. 

Olen vahva ja tiedän ikävän kuuluvan asiaan. Jokainen matka on kuitenkin suuri seikkailu sekä jokainen hetki on edellistä rikkaampi muisto. ”Lähdetkö kauas?-- Kuinka sun käy? Ihminen hauraus.-- Ja vaikka joskus vaarallinen on matka silti ihmeellinen.” Vaikka nyt tunnen itseni maailman pienimmäksi ihmiseksi tai pelkään turhia asioita, tiedän että pärjään ja nämä tunteet on vain hyvä käydä läpi mieluummin ennen muuttoa kuin siellä. 

Pohdin vain minne katosi se rohkeus, joka minulla viimeksi oli. Se ennakkoluulottomuus ja lapsenmielisyys. Olen aikuistunut liikaa kuluneen puolentoista vuoden aikana. Ehkä löydän ne takaisin. Toisaalta tällä kertaa minulla on enemmän vastuuta sekä itsestäni että opinnoistani ja koulusta.

Kun nyt vielä olen täällä, nautin täysin siemauksin kotona olemisesta, jopa keittiön pöydän tunnelmasta ja koiran ulkoiluttamisesta tutuissa maisemissa, jossa jokainen puu on oma muistonsa. Oma rakas muisto.

Minun lähtööni asti saan ihan tarpeeksi jännittää, että saan Rakkaampaakin Rakkaammat veljenlapseni ja tietty heidän vanhempansa turvallisesti ensin Amerikkaan ja sitten takaisin Suomeen. Sen jälkeen on vasta vuorossa minun matkani ja jännitykseni tulevasta seikkailusta. 

http://www.youtube.com/watch?v=OIWYJmcCEGo

Kunnianhimoinen

Vihaan tuota sanaa. Minä en himoitse kunniaa. Kunnioitan kyllä muita ihmisiä ja sitä odotan myös muilta minua kohtaan. Virheitä sattuu kaikille ja ne ovat hyväksyttäviä, lukuun ottamatta hoitotyötä, tai ylipäätään työtä jossa on kyse toisen ihmisen hengestä.

Minä aloitin tällä viikolla työt. Toisin sanoen minulla oli ensimmäinen keikka. En voi(halua) sanoa mitä työtä teen, mutta se on sellaista mitä arvostan erittäin paljon ja jonka koen hyvin tärkeäksi tälle yhteiskunnalle. Tästä asiasta olen ollut innoissani enkä ole sitä vielä paljastanutkaan monelle. Saan tehdä sellaista työtä mistä opin huimasti ja missä voin hyödyntää jo oppimaani. Tietouteni myös kasvaa opiskelujen edetessä. Puhumattakaan siitä miten hyödyn siitä sitten, kun on aika hakea töitä valmistuttua. 

Tällä viikolla tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta. Sain sähköpostin, joka muuttaa minun tämän hetkisen elämän täysin. Haluan ottaa sen avosylin vastaan, mutta silti saan vihat omaan niskaani. En minä ole tehnyt mitään väärin, koska joskus elämä osaa yllättää eikä kaikkeen voi varautua. 

Viime aikoina olen ollut, kuten ystäväni sanoi, tunteiden sekamelskaa täynnä. Yhtenä hetkenä olen niin onnellinen kun voi olla ja toisen hetken murskaa pienen ihmisen hänen mielestään harmiton asia. Milloin mikäkin. Ystäväni puhui totta kun sanoi että minulla on liian monta rautaa tulessa. Stressi on yllättävästi päässyt hivuttautumaan pääkoppaani ja tuhoamaan mielihyvän asioista. (Luulen sen kuitenkin helpottavan ensiviikon jälkeen kun pääsen tenteistä eroon.) 

Ei ole helppoa tulla uuteen ympäristöön kun pitää pyristellä itsensä ulos kuin tipu munan kuoresta. Kaikki asiat pitää hoitaa itse. Opiskelu asioita tukitaan joka luukusta, mitä minun pitäisi tehdä NYT mielellään. Ja minähän teen, koska olen liian ankara itselleni/ kiltti muille sanoakseni EI. Huono puoli jonka olen äidiltäni perinyt. ”Pääsisitkö kuitenkin tulemaan vaikka on merkitty että et pääse?” Totta kai, järjestän asian ja pian huomaan olevani entistä suuremmassa solmussa. 

Ilmoittauduin jopa kansainvälisyys toimintaan jostain päähän pistosta alkusyksystä. Siellä piti sitten eilen käydä. (Huom. PITI käydä.) Sen tarkoitus oli olla mukava tapa pitää kielitaitoa yllä ja tutustuttaa ystävä Lappiin. Pakko sanoa, vaikka eilen sinne mennessä mietin miksi tuppaudun juuri tänä syksynä joka asiaan, kun olisi muutakin tekemistä, että oli erittäin mukavaa ja toivottavasti sain hänestä elämänmittaisen ystävän.  Sitä paitsi sainhan ilmaisen pullan ja juotavaa.

Hyvää viikonloppua!

P.S. Tämän tekstin tarkoitus oli olla iloinen uutinen, joka vahvasti vaikuttaa päinvastaiselta.
P.P.S. Keskiviikkona satoi ensilumi

Pisaroita

Kommelluksia oli täynnä koko viime viikko, vaikken paljoakaan tehnyt. Lääkelasku-episodi oli oma lukunsa. Nyt voin vain tyytyväisenä sanoa päässeeni ne läpi, mutkien kautta, mutta läpi kuitenkin! Autonrengas päätti aloittaa myös temppuilunsa. Onnellisesti päästiin kuiten perille.

Näin vanhaa hyvää ystävääni, reissukaveriani tosi pitkästä aikaa. Muistelimme Malagaa ja söimme tietysti paellaa. Perehdyin myös uuteen työhöni, ennen kuin suuntasimme kotia kohti.

Naapurin "siskoni" oli tullut myös maisemiin ja vietimme perjantaita päärynäpiirakan, herkkujen ja mutakakun parissa sekä tietysti katsoimme Vain elämää aloitusjakson. Eikä pidä unohtaa lenkkeilyä ruska maisemissa ja lasten hakemista ip:stä.

Puut olivat vielä upeampia mökkimatkalla. Ulkoiltiin veljenlasten kanssa. Nautittiin raikkaasta syysilmasta ja kävin tapaamassa tätiäni. N otti tehtäväkseen häätää kaikki pikkulinnut talon ympäriltä.

Olen pistänyt joka paikan kirjaimellisesti sekaisin, käymällä kotona kaikki kaapit läpi. Tavaraa lähti paljon pois. Osa kaapeista on nyt siis syyssiivottu. Kävin myös kälyni vaatekaapin yhdessä hänen kanssaan ronskilla kädellä läpi. Samalla pakattiin heidän Floridan reissulleen vaatteet minun toimiessa makutuomarina.

En ole siis koulua edes ajatellut ja lukemista olen lahjakkaasti vältellyt. Se kyllä kostautuu ehdottomasti tällä viikolla kun pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Pitäisi palauttaa enkun referaatti, tehdä ruotsin referaatti, lukea ruotsia ja naisten terveyttä sekä kymmennen muuta asiaa pitäisi muistaa. Se vaan tuppaa olemaan niin, että sitä löytää liian helposti epäoleellista tekemistä kun täytyisi keskittyä opiskeluun.

Olen kuitenkin kotikotona vähän odotettua pidempään ellei töistä ilmoiteta. Nautin ruskasta sekä vesisateesta täysin rinnoin ennen kuin syystalven synkkyys ja loska saavuttavat meidät.

Lappi runo

Lappi on rakkaus

Se on kuin kipinöivä sielu

Se kestää eikä koskaan katoa

Kuin tunne ilman sanoja

Ja vain aitoa Lappilaista,

vihloo lähtiessä kaipuu

Lappi on värikäs

Se on maisemien loistoa

Poroja ilman suuntaa

Tähtiä ja revontulia ilman pilviä

Luonnon läheisyyttä, hiljaisuutta ja rauhaa

Paikka, jossa kaikki on kaukana, mutta niin lähellä

Lappi on ihmisiä

Se on aito, sisukas ja välitön

Huumoria ja rentoutta

Velvollisuutta ilman kiirettä

Vapautta ilman ajan kulua

Rakkauden eloa

Lappi on koti, joka ei koskaan katoa

8

Yli kahdeksan päivää myöhemmin ja kahdentoistatunnin yö unien jälkeen en vieläkään ole kotona. Tai no olen mutten omassa kodissani. Viime viikon perjantaina lähdin ystäväni luo Ouluun ja oli kyllä aivan ihanan mahtava viikonloppu.

Katsottiin elokuva, kävin toisen kaverin kanssa syömässä, pyörittiin kaupungilla ja palelin taas kylmästä, tehtiin yllätys yllätys pinaattilettuja. Sainkohan tämänkin ystäväiseni koukkuun niihin? Puhuttiin paljon ja paljosta. Vähän rankemmistakin aiheista mistä kirjoittelen sitten blogissa myöhemmin lisää. Lauantai-ilta päättyi ilotulitteisiin ja poliiseihin. Siitä ei sen enempää. Sanotaanko vain että kumpikaan ei ollut meidän vuoksemme. Sunnuntaina 20 minuutin matka muuttui 40 minuutiksi ja pieni rauhallinen tila nauruksi. Hetkeksi sai kuitenkin rauhoittua. Matka jatkui junalle, josta suunta kohti seuraavaa pysäkkiä.

Yhtä pitkän kävely matkan jälkeen (oi tätä opiskelija elämää.) saavuimme ystäväni ja hänen avokkinsa luo. Pari päivää meni liian nopeaa, mutta oli ihana olla ystäväni luona piitkästä aikaa! Katsoimme saman elokuvan, minkä me olimme toisen ystäväni kanssa katsoneet jo Oulussa. Minä kylläkin leivoin samaan aikaan suklaakakkua. Kävimme myös tapaamassa kälyäni, kun oma veli loisti poissa olollaan jossain huus kuusessa etelässä. 

Oli ihana nähdä ihania ystäviäni, mutta vielä enemmän odotin mummoni näkemistä pitkästä aikaa. Niinpä junan keula kohti etelää. Mummin luona ehdittiin tehdä kaikenlaista ja nähdä sukulaisia, mutta mikä parasta, oli huomata se, että pystyin hetkeksi unohtamaan opiskelut ja olla vain. Se oli pieni hetki, mutta reissu tuli tarpeeseen, vaikka loppu kuu eletäänkin sitten näkkäriä syöden. Ei vaineskaan rahaa meni, enkä tällä kertaa edes halua tietää paljonko, ”mitään” en nimittäin ostanut. Paitsi että löysin juuri sellaisen takin mitä olen jo kohta kaksi vuotta ainakin etsinyt kirpputorilta 3,5€. Todellinen löytö siis! Tapasin myös julkkiksen! Ja ajelimme taksilla ympäri kaupunkia enemmän kuin koskaan. 

Eilen aamulla heräsin ennen ihmisten aikaa ja hyppäsimme autoon kohti pohjoista. Matka oli tuskastuttavan pitkä tarkalleen 11,5 tuntia. Matka meni kyllä yllättävän nopeaa, johtuikohan siitä, että suurimman osan matkasta nukuin, matkapahoinvointi tabletin ansiosta. Pysähtyessämmekin tuntui että kävelin mutta nukuin. Kiitos vielä kyydistä!

Vauhdikas viikko on takana ainakin melkein. (Suunta vielä mökkiä kohti ennen kuin suuntaamme omaan kotiin.) Vauhtia, naurua, kävelemistä ja tilanteita on riittänyt. Kunhan saan silmäni kunnolla auki, aloitan postaaman ideoista, joita matkalla syntyi. Nyt joudutte tyytymään suppeaan matkakertomukseen, mistä ei saa melkein mitään irti edes rivien välistä! Kiitos kaikille kestinneille!

P.S. kuvasaldo jäi naurettavan pieneksi tällä kertaa.

Innoissaan!

Olen ehtinyt tekemään elämässäni melkoisia päätöksiä viimeisen puolentoista viikon aikana. Niitä pienempiä ja sitten vähän suurempiakin. Osa on ollut ihan yllätyksiäkin.

Koulun alku on sujunut yllättävän hyvin. Ruotsi on vähän hukassa mutta eiköhän se sieltä löydy. Koulua on nyt vain vähän, joten viime viikon vapaa päivinä sain hoidettua asioita ja rentouduttua. Kävimme kälyn kanssa shoppailemassa ja tarttuihan sieltä hänelle ainakin mukaan kaikenlaista. Päivä vierähti nopeasti ja vauhdikkaasti. Päästiin mm. kauppakeskukseen sisään niin meidät käskettiin ulos, ilmeisesti paloharjoituksen vuoksi. Saatin kuitenkin lopulta kaupat kierrettyä ja Floridan matkallekin vaatteita ostettua.

Torstaina vietin unetonta yötä kun hain A:n junasta keskellä yötä enkä saanut sen jälkeen enää unta, vaikka vieressä kuorsasi koira ja A puhui unissaan.

Seuraavana päivänä kotia kohti ja lasten haku eskarista ja koulusta. Tyhjän jääkaapin vuoksi päätimme mennä veljen ja kälyn kaapille sittenkin ja olihan meillä varsin mukava viikonloppu. Autokin tuli imuroitua!

Sunnuntaina surullisin mielin makasinkin sitten sohvan pohjalla flunssan nujertamana. Illalla yritin vielä että lähden ajamaan asunnolle, mutta äidin kehotuksesta jäin vielä maanantaihin. Tein sunnuntaina pari työhakemusta, koska raha tulee pian tarpeeseen. Nyt vain odotellaan kuuluuki töistä mitään.

Tänään sähkökatko, joka kesti huimat puoli tuntia, pakotti tarttumaan ruotsin kirjaan ja sainkin kieliopit kerrattua. Huomenna olisi suunnitelmissa englannin referaatin tekemistä, vielä kun löytäisin artikkelin mistä sen saisin tehtyä.

Missä ne isot ja pienemmät päätökset on? Eiköhän ne tässä lähiaikoina selkene niin, että tännekin kerron. Voin vain sanoa että olen tosi innoissani! Ensi viikolla olisi kuitenkin suunnitelmissa jossakin etelämmässä käväistä.

Mi apartamento número 2

Nyt siis olkaa hyvät ja astukaa kuvien kautta uuteen ihanaan kotiini!

Ihana!

Pikku Myylle Pikku Myy

Pyykinpesukone vihdoin paikallaan! Kylpyamme<3

Aurinko keittiö

Española

Vaahtokylpyjä ja uusia tuulia

Koulun vaihdos ja muuttohässäkät on ohi. Koulu alkaa huomenna, mutta kävin jo pariin otteeseen siellä viime viikolla. Muutos on tähän asti tuntunut juuri siltä kuin on pitänytkin. Ei se helppoa ole ollut, mutta täysin sen arvoista. Asun nyt siellä missä haluan ja mikä kaiken kannalta on järkevintä.

Asunto on saatu sisustettua ja pidän siitä todella paljon! Ainoa miinus on edelleen se, ettei ole parveketta, mutta kaikkeen tottuu eikä tämä kuitenkaan ole lopullista. Asunnosta laitan kyllä kuvia, mutta hetken saatte vielä odottaa. Vessan allas ja allaskaappi asennetaan piakkoin ja saan sitten pesukoneenkin oikealle paikalleen. Kaipaan jo pyykinpesua!

Koirakin näyttää ihan viihtyvän, ensi viikko vain vähän jännittää. Viime viikko meni lomaillessa ja touhutessa. Olemme kierrelleet kauppoja, en kuitenkaan hirveästi ole mitään ostanut muuta kuin kirjoituspöydän. Sekin maksoi vain huimat 30 euroa.

Odotan innolla huomista ja opiskelujen jatkumista. Vaikka syksy nyt lähinnä alkaakin pelkällä ruotsilla ja tutustumisella kouluun! Hyvä niin, saan toivottavasti aikaa matkustamiseen ja ystävien sekä ehdottomasti mummin tapaamiseen.

Aurinkoinen tyttöjen loma

Päättyy yhtä ihanaan sateeseen. Kerro se kuvin.

Kesävarpaat

Kuin uitettu koira

Tästä lähdettiin

Ja tähän päädyttiin kun täti sai sakset käteensä.

Pakollinen hissikuva

Juoksulenkkarit oli viikonlopun paras löytö. Uutena vain 3€. Tyttö väsytti tädin (jolla oli huonot kesäkengät jalassa) juoksemalla melkein 3 km matkan ja olisi halunnut juosta lisää koska uudet hypersuper kengät on niin hyvät! Sain siis juoksukaverin!

Kesäilyä

Kaikki hehkuttaa kesäkuvillaan ja kesällä, joten minä en nyt puhu niistä (melkein) mitään. Piti ihan selata omat kuvat läpi ja niiden kautta miettiä mitä viime aikoina olen touhuillut. Vihdoin ja viimein olen onnellinen vuokralainen. Eilen tehtiin muutto, mikä oli paljon helpompi kuin viime kerralla. Serkku ja vanhempani sekä veljenpoika riitti tällä kertaa muuttoporukaksi.

Pakattu ja purettu on taas aivan liian paljon. Olen saanut kuulla uhkauksi siitä ettei minulla ole asiaa muuttaa mihinkään vuoteen. Vannomatta paras kuitenkin.

Asunto oli monen kiven takaa kaivettu, mutta luulen sen olleen juuri minulle tarkoitettu. Torstaina siitä soitin, lauantaina katsoin ja puolen tunnin päästä sain kirjoittaa onnellisena nimeni paperilappuseen. Halukkaita olisi ollut yhden kerrostalon verran. 

Mitä viime aikoina olen sitten muuta touhunnut? Nähnyt ystäviä ja sukulaisia ympäri Suomea, loikoillut rannalla, syönyt jäätelöä, käynyt Ruotsissa ystäväporukalla, tehnyt töitä, metsästänyt asuntoa, nauranut, juossut, iloinnut, itkenyt, stressannut sekä tietysti kuten miljoona muutakin suomalaista nauttinut kesästä ja sen suomista iloista. 

Kolme päivää lomaan ja haluaisin jo huokaista helpotuksesta, mutta tuntuu että täytyisi vielä puolitoista viikkoa siitä revetä vaikka ja mihin. Jospa vain piiloutuisin jonnekin ja odottaisin syksyä, koulua ja paluuta niin ihanan tylsään arkeen.

Joten rakkaat lukijat nauttikaa vielä ihanasta kesästä ennen vielä ihanampaa syksyä!