Häät

Aamulla herättiin katsomatta toisia silmiin. Minä haukkasin nopsasti patonkia ja menin kampaajaa vastaan hotellin aulaan seitsemäksi. Laitettiin ensin hiukset: kiharrus, nuttura ja letti. Toinen peili puuttui mutta nykytekniikka hyödyntäen otettiin valokuva hiuksista, jotta näin miltä kampaus näytti valmiina. Sulhanen lähti aamupalalle ja palasi yhdeksän aikoihin. Vaihtoi vaatteet, (plastronin kanssa oli vähän haasteita) sormukset taskuun ja odottamaan pappia sekä valokuvaaja hotellin aulaan. Unohtuneen kukan sulhanen haki varovasti ovenraosta kampaajalta, jotta emme nähneet toisiamme puvut päällä ennen h-hetkeä. Meikissä laitettiin ensin pohjat, sitten luomivärit, rajaukset, ripsien taivutukset, ripsiväri, poskipunat, kulmat, huulet ja pito. Sen jälkeen alkoi jännittämään. Puvun vetäisin alakautta päälle ja kampaaja auttoi nyörityksissä. Hyvin saatiin nyörit piiloon (alun perin en halunnut nyörillistä mekkoa, mutta lopulta nyörit mahdollistivat oikean koon löytämisen). Valokuvaaja tuli juuri kun olin saanut mekon päälleni. Otetiin muutamia kuvia. Sillä aikaa sulhanen kävi papin kanssa läpi vihkikaavan ja valitut raamatun lauseet. Tuolloin alkoi sulhasta jännittää. He lähtivät vihkipaikalle. Me tultiin jäljestä katsottuamme parvekkeelta heidän kävelleen vihkipaikalle, joka sijaitsi aivan hotellin lähellä.

Häämekkoa aloin etsiä kuukausi kihlautumisen jälkeen. Naimisiin päätettiin mennä heti sopivan päivämäärän löydyttyä. Lopulta päivämäärä muuttui muutamalla päivällä vielä kuukausi ennen häämatkaa. Tarkoituksena oli alusta alkaen mennä kahdestaan naimisiin. Harkitsimme kyllä juhlien pitämistä vuosi häiden jälkeen, jolloin olisimme tuolloin vasta kertoneet läheisille jo olevamme naimisissa, mutta suunnitelma kuopattiin sen haasteellisen toteutuksen vuoksi. Lisäksi hyvät häät tulevat kalliiksi ja järjestelyt vaativat runsaasti aikaa. Elämänmuutosten vuoksi jouduimme hivuttamaan päivämäärä edemmäksi. Häissä kihlauksesta oli kulunut yli vuosi. Hääpaikka selkeytyi helmikuussa 2019. Pitkään pohdimme, menemmekö naimisiin lumisessa Suomessa (minä) vai lämpimässä Espanjassa (sulhanen). Päädyimme yhdistämään häämatkan ja häät eli karkasimme Espanjaan.

Lähdimme hissillä hotellin alakertaan, sieltä menimme ulos ja kävelimme rantakadulle sisäpihan kautta. Kävellessä sain useita kehuja ohikulkijoilta ja hotellin henkilökunnalta. Vihkipaikalla odotti pappi ja sulhanen. Tervehdimme ja asetuimme vihkimistä varten suotuisasti. Aamupäivän aurinko heijasti merta myöten kimallustaan. Meri kohisi ympärillä ja ohikulkijat pysähtelivät seuraamaan vihkitoimitusta. Pappi puhui pitkään kauniisti kylläkin, mutta morsiamella keskittyminen itse asiaan oli haasteellista, onneksi sulhanen pysyi kartalla. Pappi pyysi katsomaan kaukaisuuteen: mitä näkisimme yhteisessä tulevaisuudessa 10 vuoden ja 50 vuoden kuluttua. Lopulta sanottiin tahdon ja vaihdettiin sormuksia. 

Onnittelujen jälkeen jatkettiin rantaan, kallion päälle ottamaan kuvia. Morsian muisti unohtaneensa kukkapuskan hotellihuoneeseen, ilmapallot olivat kyllä mukana: sydän heliumpallo ja mr & mrs pallo. Rannalla pari koiraa kävivät kyläilemässä kuvissa, mikä oli hauskaa. Hiukan jännitys vielä välittyi kuvatessa, mutta lopulta rentouduttiin. Käveltiin takaisin hotellille. Otettiin myös portaikossa ja parvekkeella kuvia. Puhallettiin saippuakuplia. Valokuvauksen jälkeen syötiin lounasta hotellilla. Onnitteluja tuli joka puolelta ohikulkevilta ihmisiltä. Heidän vilpittömät onnittelut lämmittivät sydäntä. Samalla ilmoitettiin läheisille yllätys. 

Häistä ei ollut tarkoitus kertoa kenellekään. Lopulta se osoittautui puvun hankinnan kanssa liian haasteelliseksi, joten sovittiin että otan pari rakasta ystävää kaasoksi, jotka voisivat olla henkisenä tukena ja apuna puvun etsimisessä. Tärkeintä oli kuitenkin tuki. Oli hyvin vaikeaa jättää kertomatta muille rakkaille ystäville. Sulhanen taisi kertoa veljelleen hääpäivän aamuna. Vihkimisen jälkeen laitoimme hääkuvan meistä läheisille ja sitä kautta kerroimme. Reaktiot olivat hyvin vaihtelevia, lähinnä järkytyksistä onnitteluihin. Muistamisia olemme saaneet muutamalta ihanalta ystävältä ja vanhemmilta – Kiitos teille rakkaat! Jälkikäteen saimme myös kuulla, että vanhempani olisivat mahdollisesti kustantaneet häät, kaunis ajatus, mutta mieluummin toivon heidän käyttävän rahat omasta elämästä nauttimiseen ja matkustamiseen. Hääbudjetiksi tuli lopulta n. 2060e sisältäen lennot, hotellin merinäköalalla, juna matkat Helsinkiin, kulut Espanjassa sis. kaikki mitä ostettu matkalla(149e), hääpuvut, valokuvaus, vihkitoimitus, kampaus ja meikkaus. Isoin menoerä olivat tietysti matkat, jotka vievät budjetista n. 1300e asummehan joulupukin naapurissa. Silti täysin hintansa arvoinen hotelli ja lennot business luokassa, kiitos tarjousten.

Lounaan jälkeen juotiin sitruunajuomamalja ja jaettiin sydän (palmeritas leivos) kakku, kumpi sai isomman puolen määrää kaapin paikan eli minä! Leikattiin myös oikeasti kakku ja polkaistiin mutta tuloksesta ollaan erimielisiä. Kakun jakaminen ja häävalssi videoitiin. Häävalssi tanssittiin merinäköalassa hotellihuoneen parvekkeella. Kuunneltiin meren kohinaa ja rentouduttiin vihdoin pitkän vuoden jälkeen.

 

Hotellin valinta osoittautui haasteelliseksi, mutta erittäin onnistuneeksi. Hotellihuone oli aivan ihana, juuri sellainen kuin toivoimme. Parvekkeelta ja huoneesta oli uskomaton näkymä merelle. Hotelli oli siisti ja henkilökunta mukava. Muuten hääjärjestelyt olivat helppoja. Papin kanssa sovimme päivämäärän sähköpostitse, myös vihkikaavan kävimme sähköisesti läpi kuten myös avioliiton esteiden tutkinta tehtiin netissä(nykyaikaa). Sulhasen puku hankittiin netistä ja minun puku löytyi torista – kiitos kaasolle. Sitä ennen olimme kaasojen kanssa käyneet sovittamassa pukuja pukuliikkeissä, jotta tiesin mitä haluaisin. Pukua sovittaessa soitin videopuhelun kaasolle. Se tuntui omalta päällä ja malli oli juuri sitä mitä olin etsinyt. Siihen toi vivahteen sulhasen isävainaan osallistuminen kauppaan. Kengät ostettiin kotikaupungista, kuten myös huomenlahjat. Hunnun ompelin itse. En löytänyt mistään sopivaa kohtuu hinnalla, joten ostin harsokangasta ja hiuskamman. Leikkasin kankaan ja ompelin huntuun kiinni. Pukua sovitin yhteensä kolme kertaa ennen häitä, muutoksia ei tarvinnut tehdä, mutta hunnun sopivuutta testasin. Myös meidän arvoista ekologisuus ja taloudellisuus olivat teemana. Ei kuitenkaan rajoitteena millään tavalla. Onnistuneet valmistelut, onnistunut päivä ja onnellinen elämä. 

Meidän häät olivat meitä varten ja meidän näköiset. Tärkeintä oli ja on me kaksi.

Tapaninpäivä 2019

Vuosi alkaa olla lopuillaan. Vuosi 2019 on ollut hyvin kuormittava, vaikka siihen on mahtunut iloa. Ilo on ollut muutoksia. Muutoksia hyvään ja pahaan. Tammi ja helmikuussa etsittiin omaa kotia. Samaan aikaan minä kuljin hoidoissa. Taistelin taas kerran kehoni kanssa. Maaliskuu toi aurinkoa elämään. Vointi parani.  Kävin loppuun lisäopintoja. Hain töitä ja sain vakipaikan. Mies sai myös omat erikoistumisopinnot käytyä loppuun rankan työvuoden ohella.

Löydettiin oma koti. Pääsiäisenä perinteisesti muutettiin taas. Muuttoviikonlopun jälkeen veljenpoika sairastui. Vointi oli hyvin heikko ja kiirehdin saattelemaan hänet ambulanssin kyytiin keskussairaalalta Oysiin teholle. Kotiin päästyä revin tapetit seinästä, käsillä tekeminen toi lohtua. Huoli pojasta oli suuri. Parin notkahduksen jälkeen vointi alkoi hiljalleen kohenemaan ja vappuna käytiin vierailemassa Oysin lastenosastolla sairaalasängyssä makaavan kuihtuneen pojan luona. Sitä ennen jouduttiin hyvästelemään rakkaampaa rakkaampi pappakoiramme. Tasan 14 vuotta sai hän elää. Loppuajat alkoivat voimat jo hiipua sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Valkoinen pumpuliturkkinen koiramme valaisee taivaalla tuikkivana tähtenä edelleen arkeamme.

Kesän kynnyksellä alkoi vuorotyö viedä voimia epäergonomisten työvuorojen vuoksi. Samaan aikaan remontoimme asuntoa maalaamalla ja ulkotöillä kuten aidan rakennuksella ja maanmuokkauksella. Tehtiin ihana kasvi- ja marjamaa. Syksyllä voimat hupenivat jo niin vuorotyön vuoksi, että päädyin ottamaan ison askeleen ja etsimään unelmatyöpaikkaa päivätyössä. Työtä, joka yhdistäisi sairaanhoidon, terveydenhoidon ja asiakirjatyön. Kahden haastattelun jälkeen sain työpaikan. Siitä seurasi muutto uudelle paikkakunnalle ja siten rakkaan kaupunkimme jättämistä taakse. Samaan aikaan mies oli vaihtanut työpaikkaa vanhalla paikkakunnalla.

Kaiken tämän keskellä olimme yli vuoden suunnitelleet häitä salaa. Lokakuu läheni koko ajan ja samaan aikaan minun täytyi etsiä asunto uudelta paikkakunnalta, muuttaa, aloittaa uusi työ, suunnitella häävalmistelut loppuun ja ikävöidä omaa perhettä. Mies hoiti kotona arjen omien töiden ohella. Lokakuussa lähdimme häämatkalle eli menimme häämatkalla naimisiin kahdestaan. Ainoastaan muutama hyvä ystäväni tiesivät, jotka olivat olleet apuna häämekon hankinnassa. Häistä kerron myöhemmin lisää. 

Häistä palattiin arkeen. Nautin uudesta työstä, mutta epävarmuus tulevasta raastoi sisältä. Työssäni saan tehdä päivystystä, toimenpiteiden avustamista, terveystarkastuksia, mielenterveystyötä, kriisityötä, vastaanottoa, pieniä hoitotoimia, tutkimuksia, raportteja, lausuntoja, suunnitelmia, laskutusta ja asiakkuuksien hoitamista. Tahti on hyvin kiireinen ja tekemistä on paljon. Unettomia öitäkin on ollut, mutta uskon kaiken tasaantuvan ajan kanssa. Täytyy suhtauttaa tämä kaikki vuoden sisällä tapahtuneeksi, mikä monella vaatii useamman vuoden ajanjakson. Täyttäessäni vuosia jouduin toteamaan kokeneeni kohtuuttoman paljon pahaa pieneen ikääni nähden. Onneksi hyviä asioita on vastapainona sekä voimavarana. Traumoista, sairauksista ja kolhuista on selvitty ja tullaan selviämään sisukkuudella ja uskolla elämän hyvyyteen. Kun kaikki on joskus viety ja palaset täytynyt koota uudelleen ei ole enää mitään menetettävää kuin läheisten rakkaus. 

Osan haaveista olemme joutuneet unohtamaan, kuten vapaaehtoistyön tai sivutyön lasten hyväksi. Lisäksi aivan liian vähän aikaa olen saanut viettää kummitytön tai oikeastaan tyttöjen sekä veljenpojan kanssa. Meidän perromme sen sijaan on kasvanut tänä vuonna fiksuudessaan ja on perheen kantava voima kaiken tämän keskellä. Onneksi perhe ja ystävät tukivat. Erityisesti Johanna on ollut korvaamaton tuki ja apu kaiken keskellä. Unohtamatta äitiä ja isää, jotka jaksavat tukea ja auttaa aina kun tarvitsemme ja pyytämättäkin. Ihmisissä eniten arvostettavaa on läheisten rakkaus, se rakkaus näkyy teoissa.  

Kuka tietää missä ensi vuonna olemme tai mitä teemme, mutta se mitä vastaan tulee, tulkoon. Ollaan valmiina.

Hillakääretorttu

-Aluksi ota sulamaan pussillinen hilloja ja laita uuni lämpenemään 250 asteeseen.
-lisää kuivat aineet kulhoon siivilän läpi ja sekoita keskenään:
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl sokeria
-lisää jauhojen joukkoon huoneenlämpöisinä tai käytä mikrossa:
0,5 dl juoksevaa margariinia
2 dl soijajuomaa
-sekoita (ei vatkata)
-kaada taikina leivinpaperoidulle pellille. Taikina ei riitä ihan  nurkasta nurkkaan ainakaan meidän pellillä.
-paista 250 asteessa 7 minuuttia
-sillä aikaa soseuta kohmeiset hillat sauvasekoittimella.
-sokeroi leivinpaperi ja kumoa kääretorttu sen päälle.
-täytä kääretorttu hillasoseella.

Piparitaikina

Piparkakkutaikinan tekeminen on helpompaa kuin sen ostaminen valmiina kaupasta. Ainekset ovat yksinkertaisia eivätkä piparit sisällä palmuöljyä tai lisäaineita! Taikina on helposti työstettävissä. Se ei vaatinut pöydälle jauhoja muotoilu vaiheessa eikä vähän lämmetessäkään tarrautunut käsiin. Taikinasta tulee noin 3 pellillistä pipareita ja piparkakkutalo.

1dl siirappia
1,5 dl sokeria
125g margariinia = 1 1/4 dl juoksevaa
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1/2 tl neilikkaa
ripaus suolaa
0,5 dl vettä
2 tl ruokasoodaa
5 dl vehnäjauhoja

*kanelin, inkiväärin ja neilikan voi korvata reilulla 1 rkl piparkakkumaustetta

-Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet.
-Lisää jäähtyneeseen seokseen vesi.
-Sekoita ruokasooda vehnäjauhojen joukkoon ja lisää seokseen.
-Anna kovettua kylmässä, vähintään puoli tuntia. Mielellään puoli vuorokautta.
-Paista piparit 200 asteessa n. 5-10 minuuttia. Jos haluat pehmeitä pipareita, paista 175 asteessa.

Kahden version pikkujoulukakku

1 dl sokeria
1 dl margariinia
1,5 dl soijajuomaa tai appelsiinimehua
1 tl kanelia
1 tl piparkakkumaustetta
ripaus suolaa
1 dl grahamjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa

-Sekoita jauhot ja mausteet yhteen.
-Sekoita nesteet ja sokeri keskenään.
-Lisää jauhot nesteiden joukkoon siivilän läpi. Sekoita tasaiseksi.
-Paista 175 asteessa n. 30-40 minuuttia. (Pieni kakkuvuoka tai isommassa matalampi kakku.)

Kakku käy sellaisenaan maukkaana kuivakakkuna tai jos haluaa, voi väliin laittaa appelsiinimarmeladia ja päälle tomusokeria. Tällöin anna kakun jäähtyä. Irrota kakku vuoasta ja halkaise. Täytä appelsiinimarmeladilla ja tomuta päälle tomusokeria. 

Pianokakku

Kananmunaton ja maidoton pianokakku valkosuklaavaahdolla.

Vähempi enempi

Minun ympäristötietoisuus alkoi ala-asteelta. Ympäristöopin tunnilla opeteltiin, miten säästetään esimerkiksi vettä. Tuolloin se tarkoitti hanan sulkemista suihkussa saippuoinnin ajaksi. En silloin kuitenkaan ollut mitenkään ekologisimmasta päästä. Kotonakin kyllä säästettiin energiaa, mutta taisi olla enemmän rahan kuin luonnon takia. Kuitenkin kun pikkuhiljaa opettelee uusia tapoja toimia, niin tulee niistä rutiineja.

Meillä ekologisuus näkyy arjessa helpoiten kierrätyksessä. Kierrätämme kaikki roskat eli eniten tulee muovi ja kartonki jätettä, lisäksi tulee metalli-, lasi-, lehtikeräys-, biojätettä ja vähiten polttokelpoista jätettä, joka sekin lähinnä paperiroskaa. Kierrätys alkaa kuitenkin siitä, että mietimme hankintoja. Pyrimme olemaan ostamatta mitään mitä emme oikeasti tarvitse. Jos tarvitsemme jotain, kierrämme mahdollisuuksien mukaan ensin kirpputorit tai katsomme netistä. Ruokajätettä meillä tulee vain vihannesten ja hedelmien kuorista. Hankinta on aina hankinta. Vaatteet ovat oikein hyviä nykyään kirpputorilla, pyrin ostamaan ainoastaan sukat ja alusvaatteet uusina. Päivittäisessä käytössä olevat kengät ostan uutena, koska kenkä muotoutuu jalkaan jokaisella eri tavalla. Lisäksi toppatakit menettävät lämmittävyyttään pesujen ja vuosien myötä, joten suosin mieluummin yhtä hyvälaatuista takkia useamman vuoden ajan. Lahjoja en yleensä halua, parhaat lahjat ovat lahjakortteja päivittäistavarakauppaan eli rahaa ruokaan. Inhoan juhlapyhien tuomaa kulutuskulttuuria. Onhan lahjan antaminen ja saaminen mukavaa, mutta tärkeintä eivät ole lahjat. 

Asumisessa kiinnitämme huomiota veden ja sähkönkulutukseen. Ekologisintahan olisi asua kerrostalossa, mutta tässä asiassa jaettu asuminen on kuitenkin meille parempi vaihtoehto. Onhan se toisaalta parempi vaihtoehto kuin omakotitalo asuminen. Meillä on kotona valitettavasti vanhat wc-kalusteet, jotka lisäävät vedenkulutusta, mutta sitäkin voi omalla käytöllä säädellä esimerkiksi vakiovirtaussuuttimet madaltavat vedenpainetta ja siten kulutusta. Wc-pytyn vetämistäkin voi säädellä. Suihkussa kylmävesi otetaan hyötykäyttöön, esim. kukkien kasteluvetenä tai wc:n vetämisessä. Toisaalta kukkien kasteluveden haen ulkoa vesisateesta. Keittiössä vettä voi kulua huomaamattaan paljon. Kotona kannattaa kiinnittää huomiota kuinka isolla paineella veden antaa tulla hanasta. Tiskikone vähentää vedenkulutusta verrattuna käsin tiskaamiseen. Koneeseen laitettavia astioita ei tarvitse turhaan huuhdella. Käsin tiskatessa minulla on hyvin vähän vettä käyttävä tiskaustapa. Hana ei myöskään ole koskaan turhaa auki. 

Sähköä menee yllättävän vähän. Televisiota katsotaan harvoin ja tietokoneen käyttö kuluttaa vain vähän virtaa, vaikka päivittäin opiskelenkin. Valoja ei pidetä koskaan turhaan päällä. Laitteet ovat myös energiatehokkaita esimerkiksi kannettavatietokone kuluttaa paljon vähemmän virtaa kuin pöytäkone. Pyykkiä pestäessä on kone aina täysi. Samoten tiskikone. Eniten energiaa vievät todennäköisesti liesi ja uuni, koska ruoka tehdään alusta loppuun itse. Toisaalta säilömme paljon pakkaseen, mikä osaltaan vähentää turhaa kulutusta tai hävikkiä. Kasvisyönti itsessään on paras vaihtoehto mm. ilmaston kannalta, vaikka syödään myös soijaa joka tulee kaukaa. Soija on silti jopa ekologisempi vaihtoehto kuin kotimainen kala, jota sitäkin meillä toisinaan on. Järkevintä on vähentää naudan ja sian kulutus minimiin tai pois, niitäkin parempi vaihtoehto on kana, toisaalta niistä parempi vaihtoehto on riista ja näistä kaikista lihatuotteista paras on kuitenkin kala. Myös terveyden kannalta. 

Liikenne on meidän kompastuskivi. Emme juurikaan käytä julkisia. Siinä voisi olla parannettavaa. Auton vaihdoimme kuitenkin pieni päästöiseen ja kulutuksiseen, sellaiseen, johon pienellä budjetilla oli varaa. Pohjoisessa auto on kuitenkin välttämätön ja mekin kuljemme toisinaan maanteitä pitkin sukulaisten luo, jonne ei julkista liikennettä ole. Kaupunkiajoa pyrimme välttämään mahdollisuuksien mukaan, vielä sitä voisi enemmänkin vähentää tulevaisuudessa. Matkat pyritään kuitenkin suunnittelemaan tarkkaan ja miettimään niiden tarkoitusperää ja yhdistelemään matkoja. Teemme parhaamme ja sen pitäisi riittää. Kaukomatkat ovat minulle tärkeitä, vaikka sydäntä raastaa niiden ilmastovaikutukset. Pyrin kuitenkin niiden elämyksellisyyteen turhan kuluttamisen sijaan. Ei se silti lentomatkustamisen haittoja vähennä. Vielä kun voisi jotenkin yhdistää lomailun ja työn niin siitä olisi myös hyötyä eikä vain haittaa maailmalle. Onneksi etelän sukulaisten luo pääse muulla tavoin kuin lentämällä. Tosin valtionrautateiden hinnoittelu ottaa koville. Hinnoitteluun tulisikin mielestäni kiinnittää enemmän huomiota ja siten ohjata ihmisiä oikeiden valintojen luo. 

Nämä nyt ovat näitä pienen ihmisen suuria ajatuksia taas. 

P.S. Miksi tulisi säästää vettä ja sähköä tai hillitä ostamista? 

Luonnonvarat loppuvat, siksi. Tosin sitä on meillä Suomessa vaikea käsittää mm. runsaiden vesivarantojen vuoksi, mutta monessa maassa on vedensäästäminen itsestäänselvyys, koska muuten vesi loppuu kesken suihkun. Sitä paitsi siinä säästää rahaa, kun vähentää kuluttamista! Ostamisen ja hankkimisen sijaan nautintoja voi saada esimerkiksi keskusteluista, mökkeilystä, näyttelyistä, teatterista, elokuvista, ulkoilusta, ystävistä ja lemmikeistä tai niin kuin minä edellisten lisäksi järjestämisestä ja ekologisuudesta ja vaikka mistä muusta! Ei aina tarvitse hakea hyvää oloa uusista vaatteista, sisustuksista, tavaroista, laitteista tai hakea nautintoa ylenmääräisestä ruoasta. Kannattaa pohtia mitä on tottunut tekemään ja mitä oikeasti haluaa tehdä. Uutuuden viehätys ei kestä kauaa.Vähemmän on oikeasti enemmän, sen tuntee jo hyvästä olosta.

Kaalipata ohralla

n. 0,5 kg keräkaalia
1 sipuli
1 tl valkosipulijauhetta tai 2 valkosipulinkynttä
2 rkl rypsiöljyä
2 dl soijarouhetta
1 1/2 dl täysjyväohraa
6 dl vettä
3 rkl soijakastiketta
1 rkl balsamicoa
1/2 tl chilijauhetta
2 tl yrttisekoitusta
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
ruiskorppujauhoja pinnalle

-Pilko kaali, porkkana ja sipulit.
-Kuullota sipulit öljyssä ja lisää porkkana sekä kaali kypsennä noin 5 minuuttia.
-Lisää joukkoon loput aineksista ja kuumenna, anna sitten hautua noin 10 minuuttia (tai sen aikaa että uuni lämpeää).
-Voitele uunivuoka ja kaada seos vuokaan, ripottele pinnalle korppujauhoja.
-Kypsennä 200 asteessa 30 minuuttia jonka jälkeen jälkilämmöllä toiset 30 minuuttia.

Vihdoin kotona

Olemme taas lappilaisia. Tuntuu kuin olisi pitkästä aikaa tullut kotiin, saatuamme muuttokuorman purettua ja tavarat paikoilleen. Minä olen aina tykännyt muuttamisesta ja erityisesti tavaroiden purkamisesta. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut niin. Liian monta muuttujaa oli mukana. Ollaan koko porukka todella uupuneita kaikesta. Pääasia on kuitenkin, että ollaan siellä missä hyvältä tuntuu asua. Koti on aivan ihana ja rauhallisella paikalla. Se oli aivan selvästi tarkoitettu meitä varten.

Haastava heinäkuu

Suomalaiset tunnetusti valittaa säästä satoi tai paistoi. Minua ei haittaa lämpö (+33) ulkona, mutta Suomen asuntoja ei ole luotu viileiksi. Meillä kahdeksannessa kerroksessa on jo neljättä viikkoa kuin saunassa ja nyt alkaa minullekin riittää. Enemmän olen silti huolissani kaikista niistä eläimistä, jotka eivät kykene samalla tavalla viilentämään itseään kuin ihminen. Koira ei hikoile. Kaiken lisäksi asfaltti on polttavan kuuma. Ulkona ei voi käydä kuin kääntymässä. Meidän juuri vuoden täyttänyt neiti leikkii kaikella kylmällä ja saa kylmiä suihkuja useampia päivässä. Uimaan en ole voinut viedä kun sinne täytyisi kävellä asfalttia pitkin ja lisäksi vesi on lämmintä.

Kuumuus onneksi turruttaa ajattelua. Meillä kun on elämä aivan myllerryksessä taas kerran. Stressi on korkeampi kuin mitä mitata voi, myös koiralla. Viikot ollaan neidin kanssa kahdestaan ja viikonloppuisin suuntaamme kolmistaan milloin minnekin. Tällä hetkellä elämä pyörii neljän paikkakunnan välillä, mutta toivon mukaan se muuttuu hyvin pian. Yksi paikka vähenee kuun lopulla kun meistä tulee taas lappilaisia! Siitä olen onnellinen. Silti mielessä raastaa monia kysymyksiä.

Kaikki oleellisin on silti edelleen tässä; Siinä, että ollaan kaikki elossa. Hymyillen kohti tulevaa. Vaikka elämä heittelee milloin mitäkin esteitä eteen. Haluan taas kerran kiittää ihania ystäviä ja läheisiä, jotka jaksavat olla tukena ja auttavat.