Innoissaan!

Olen ehtinyt tekemään elämässäni melkoisia päätöksiä viimeisen puolentoista viikon aikana. Niitä pienempiä ja sitten vähän suurempiakin. Osa on ollut ihan yllätyksiäkin.

Koulun alku on sujunut yllättävän hyvin. Ruotsi on vähän hukassa mutta eiköhän se sieltä löydy. Koulua on nyt vain vähän, joten viime viikon vapaa päivinä sain hoidettua asioita ja rentouduttua. Kävimme kälyn kanssa shoppailemassa ja tarttuihan sieltä hänelle ainakin mukaan kaikenlaista. Päivä vierähti nopeasti ja vauhdikkaasti. Päästiin mm. kauppakeskukseen sisään niin meidät käskettiin ulos, ilmeisesti paloharjoituksen vuoksi. Saatin kuitenkin lopulta kaupat kierrettyä ja Floridan matkallekin vaatteita ostettua.

Torstaina vietin unetonta yötä kun hain A:n junasta keskellä yötä enkä saanut sen jälkeen enää unta, vaikka vieressä kuorsasi koira ja A puhui unissaan.

Seuraavana päivänä kotia kohti ja lasten haku eskarista ja koulusta. Tyhjän jääkaapin vuoksi päätimme mennä veljen ja kälyn kaapille sittenkin ja olihan meillä varsin mukava viikonloppu. Autokin tuli imuroitua!

Sunnuntaina surullisin mielin makasinkin sitten sohvan pohjalla flunssan nujertamana. Illalla yritin vielä että lähden ajamaan asunnolle, mutta äidin kehotuksesta jäin vielä maanantaihin. Tein sunnuntaina pari työhakemusta, koska raha tulee pian tarpeeseen. Nyt vain odotellaan kuuluuki töistä mitään.

Tänään sähkökatko, joka kesti huimat puoli tuntia, pakotti tarttumaan ruotsin kirjaan ja sainkin kieliopit kerrattua. Huomenna olisi suunnitelmissa englannin referaatin tekemistä, vielä kun löytäisin artikkelin mistä sen saisin tehtyä.

Missä ne isot ja pienemmät päätökset on? Eiköhän ne tässä lähiaikoina selkene niin, että tännekin kerron. Voin vain sanoa että olen tosi innoissani! Ensi viikolla olisi kuitenkin suunnitelmissa jossakin etelämmässä käväistä.

Mi apartamento número 2

Nyt siis olkaa hyvät ja astukaa kuvien kautta uuteen ihanaan kotiini!

Ihana!

Pikku Myylle Pikku Myy

Pyykinpesukone vihdoin paikallaan! Kylpyamme<3

Aurinko keittiö

Española

Vaahtokylpyjä ja uusia tuulia

Koulun vaihdos ja muuttohässäkät on ohi. Koulu alkaa huomenna, mutta kävin jo pariin otteeseen siellä viime viikolla. Muutos on tähän asti tuntunut juuri siltä kuin on pitänytkin. Ei se helppoa ole ollut, mutta täysin sen arvoista. Asun nyt siellä missä haluan ja mikä kaiken kannalta on järkevintä.

Asunto on saatu sisustettua ja pidän siitä todella paljon! Ainoa miinus on edelleen se, ettei ole parveketta, mutta kaikkeen tottuu eikä tämä kuitenkaan ole lopullista. Asunnosta laitan kyllä kuvia, mutta hetken saatte vielä odottaa. Vessan allas ja allaskaappi asennetaan piakkoin ja saan sitten pesukoneenkin oikealle paikalleen. Kaipaan jo pyykinpesua!

Koirakin näyttää ihan viihtyvän, ensi viikko vain vähän jännittää. Viime viikko meni lomaillessa ja touhutessa. Olemme kierrelleet kauppoja, en kuitenkaan hirveästi ole mitään ostanut muuta kuin kirjoituspöydän. Sekin maksoi vain huimat 30 euroa.

Odotan innolla huomista ja opiskelujen jatkumista. Vaikka syksy nyt lähinnä alkaakin pelkällä ruotsilla ja tutustumisella kouluun! Hyvä niin, saan toivottavasti aikaa matkustamiseen ja ystävien sekä ehdottomasti mummin tapaamiseen.

Aurinkoinen tyttöjen loma

Päättyy yhtä ihanaan sateeseen. Kerro se kuvin.

Kesävarpaat

Kuin uitettu koira

Tästä lähdettiin

Ja tähän päädyttiin kun täti sai sakset käteensä.

Pakollinen hissikuva

Juoksulenkkarit oli viikonlopun paras löytö. Uutena vain 3€. Tyttö väsytti tädin (jolla oli huonot kesäkengät jalassa) juoksemalla melkein 3 km matkan ja olisi halunnut juosta lisää koska uudet hypersuper kengät on niin hyvät! Sain siis juoksukaverin!

Kesäilyä

Kaikki hehkuttaa kesäkuvillaan ja kesällä, joten minä en nyt puhu niistä (melkein) mitään. Piti ihan selata omat kuvat läpi ja niiden kautta miettiä mitä viime aikoina olen touhuillut. Vihdoin ja viimein olen onnellinen vuokralainen. Eilen tehtiin muutto, mikä oli paljon helpompi kuin viime kerralla. Serkku ja vanhempani sekä veljenpoika riitti tällä kertaa muuttoporukaksi.

Pakattu ja purettu on taas aivan liian paljon. Olen saanut kuulla uhkauksi siitä ettei minulla ole asiaa muuttaa mihinkään vuoteen. Vannomatta paras kuitenkin.

Asunto oli monen kiven takaa kaivettu, mutta luulen sen olleen juuri minulle tarkoitettu. Torstaina siitä soitin, lauantaina katsoin ja puolen tunnin päästä sain kirjoittaa onnellisena nimeni paperilappuseen. Halukkaita olisi ollut yhden kerrostalon verran. 

Mitä viime aikoina olen sitten muuta touhunnut? Nähnyt ystäviä ja sukulaisia ympäri Suomea, loikoillut rannalla, syönyt jäätelöä, käynyt Ruotsissa ystäväporukalla, tehnyt töitä, metsästänyt asuntoa, nauranut, juossut, iloinnut, itkenyt, stressannut sekä tietysti kuten miljoona muutakin suomalaista nauttinut kesästä ja sen suomista iloista. 

Kolme päivää lomaan ja haluaisin jo huokaista helpotuksesta, mutta tuntuu että täytyisi vielä puolitoista viikkoa siitä revetä vaikka ja mihin. Jospa vain piiloutuisin jonnekin ja odottaisin syksyä, koulua ja paluuta niin ihanan tylsään arkeen.

Joten rakkaat lukijat nauttikaa vielä ihanasta kesästä ennen vielä ihanampaa syksyä!

Töitä

Harjoittelu loppui jo yli viikko sitten. Tässä on vain ollut kaikenlaista puuhaa että blogi on nyt selvästi jäänyt kesällä taka-alalle. Lupaan parantaa kirjoittamis tahtia kun syksy koittaa. Olen viikon ollut päiväkodissa töissä. Se on ehdottomasti hauskin kesätyö ja jossa saa myös toteuttaa itseään. Lasten kanssa on piristävää touhuta, ja vaikka rutiinit on joka päivä samat, on se nyt hektisen harjoittelun jälkeen ihan rauhoittavaa tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.

Olin harjoitteluajan tekemisissä vaikka minkä infektion ja sairauden kanssa, mutta pysyin terveenä. Ehdin olla päiväkodissa pari päivää ja olin jo sairas. Ehkä ero on huonommassa käsihygieniassa ja siinä, ettei akuutilla potilaat roikkuneet kaulassani kiinni tai aivastelleet ja yskineet huomaamatta päälleni. Nyt kuitenkin olen flunssassa ja viikonlopun lepäilen.

Sisätautipotilaan hoitotyön harjoittelu

Valtasin isoimman sängyn kotoamme ja kaukosäätimen. Nostin jalkani ylös ja huokaisin syvään. Vieressäni espanjalaiset herkut ja televisiosta tallennettu jalkapallon maailmanmestaruuskisat 2010, tietysti Espanjan peli. 

Seitsemän päivän työputken jälkeen olen oikeutettu lepoon. Se oli raskas, mutta aivan mahtava harjoitteluviikko tähän mennessä. Olen ollut tosi tyytyväinen sisätautien harjoitteluuni. Tavoitteeni ovat olleet realistiset ja olen oppinut tosi paljon. Ja mikä tässä kaikessa on parasta, on se että viihdyn tosi hyvin siellä ja tiedän että teen sitä mistä olen aina haaveillut. Totta kai työ on fyysisesti ja henkisesti raskasta, mutta se mitä työstä saa, jättää rasituksen huomiotta. 

Minulla oli ohjaajieni kanssa palautekeskustelu eilen. Jännitin sitä paljon ja tunsin kuinka tuskan hiki valui otsaani pitkin ja kuinka jalkani tömisivät rauhattomasti. Onneksi ohjaajani ovat olleet parhaimmasta päästä. Palaute yllätti minut todella positiivisesti. Olen heidän mukaansa todella omatoiminen, rauhallinen ja täsmällinen. Huomaan asioita, joita minun ei vielä edes tarvitsisi huolehtia. Olen kätevä ja minulla on laajakuva asioista. Mikä parasta potilaat kuulemma tykkäävät minusta hirmuisesti rauhallisen, luonnollisen ja kunnioittavan lähestymistapani vuoksi. 

Olen ällikällä lyöty. En ikinä odottanut, että saisin niinkin hyvää palautetta. Johtuu varmasti osittain siitä että olen itselleni liian ankara ja asetan odotukseni tiukoiksi. Moni hoitaja on luullut minun olevan viimeisen vuoden opiskelija ja he ovat ihmetelleet kun olen vastannut, etten edes ole lähihoitaja vaan ensimmäisen vuoden opiskelija. Minun vain pitäisi se itsekin muistaa eikä odottaa liikoja itseltäni ja asettaa rimaa liian korkealle. Toisaalta olen saavuttanut todella paljon sillä asenteella. 

Kaikista tärkeintä ovat potilaat ja siitä lähden liikkeelle; se että heillä on paras mahdollinen olotila ja että heitä kuunnellaan. Eräs pappa vastasi, kun kysyin miten hän voi, että paljon paremmin nyt kun sinä valaisit päiväni. Varoittelen usein potilaita kylmistä käsistäni eräs päivä kuulin ihanan lausahduksen kun sanoin, että minulla on kylmät kädet, ”Niin mutta sinulla on lämmin sydän.” Tänään sain poskisuudelman eräältä potilaalta. Tällaiset hetket tekevät työstäni entistä tärkeämpää. Tärkeintä on vilpitön lähestyminen ja kaikkien kohteleminen yhdenvertaisesti ja yksilöllisesti, ihmisenä.

Ulkona on satanut vettä koko päivän. Nyt siellä ei enää näytä satavan, harmi, sillä rakastan ääntä kun vesisade ropisee ikkunaan. Toisaalta hyvä niin, sillä melkein kaikki tutut ovat tällä hetkellä festareilla ja toivon mukaan kuivina, kun minä tyytyväisenä ja erittäin levollisin mielin rentoudun makoillen sängyllä ja pohdin kuinka ihanaa elämä on. 

Viikossa

Harjoittelua. Kirjoittelua. Jalkapalloa. Sirkus. Matkustaminen. Muutto. Uuden vuokralaisen löytäminen. Loppusiivous. Asioiden hoitamista. Muuttoilmoitus. Uusi asunto. Uusi koulu. Ikävä. Ilo.

Tekemistä siis riittää. Avaan näitä asioita jahka löydän siihen tilaisuuden.

Kadotetut kyyneleet

Tein jotain todella tyhmää. En tiedä miksi, koska tiedän seuraukset. Olen ollut "kuivilla" jo pari kuukautta. Ehkä tämä kaikki lähti perjantaista. Täysin tarkoituksettomatta. Lipesin, jouduin harhateille. mutten KADU!

Olipa kerran typerä tyttö, joka päätti kirjoittelun lomalla "siivota" tietokoneen. Eli suomeksi järjestää kaikki tiedostot ja poistaa turhat tekstin pätkät sun muut. Vaikka tarkoitus oli lykätä tätä hommaa syksyyn, niin päätinpä sitten että tänäänhän minulla on aikaa ja ryhdyin tuumasta toimeen.

Se lähti yhdestä kansiosta. Siinä on musiikkia. Musiikkia, jota kuuntelin kun olin vuosi sitten jossain ihan muualla.

Ei mennyt kaukaan kun eksyin kuviin. Ja sieltähän se tuli, itku ja ikävä. Loppumaton sellainen. Minä vihaan vihaan tätä hiivatin välimatkaa. Vihaan että se vaihe minun elämästäni on jo ohi. Vihaan että tämä tunne on niin raastava.

Positiivisiakin ajatuksia tietysti tuli, mutta ne vaan pahentaa ikävää. Päätinpähän tänään etten enää ikinä ikinä tee mitään päätöksiä, jotka ovat niin sanotusti lopullisia!

Minä en pelkää, minä en luovuta, minä olen rohkea! Pahinta on olla sidottu. En voi sietää sitä. Minä tahdon olla vapaa ilman rajoja. Tahdon!

Kuivaan kyyneleeni, ryhdistäydyn ja jatkan sidottua elämääni. Mutten enää ole kuivilla; en enää hetkeen voi olla ajattelematta heitä ja niitä aikoja ja sitä tunnetta, sitä tunnetta, joka täytti koko sydämen eikä päästänyt irti. Se tunne, että oli siellä minne oli koko elämän pyrkinyt, minne minut oli tarkoitettu, kotona <3

Harjoitteluun

Tästä olisi niin paljon asiaa kerrottavana, mutta en kerta kaikkiaan jaksa enkä ehdi. Sisätauti potilaan harjoittelu on siis alkanut ja olen tykännyt tähän mennessä tosi paljon, vaikka olenkin vielä kirurgisella puolella. Katsotaan mitä eteen tulee kun siirryn sisätautien puolelle ensi viikolla kokonaan. Vuorot on sitä samaa mitä ennenkin eli sama kun jäisi töihin nukkumaan. Kaikenlisäksi päässä pyörii muuttoasiat, jotka pitäisi saada järjestykseen. En silti vaihtaisi päivääkään näistä viime päivistä. Tarvitsen vaan unta ja jäätelöä! Nyt illaksi mökille.