Saariloma Espanjassa

Pidempään olin taas haaveillut matkasta Espanjaan. Loppuvuodesta pohdittiin matkakohdetta, mutta kolmea viikkoa ennen matkaa teimme vasta varauksen. Tarkoituksena olikin juuri äkkilähtö. Äiti oli lupautunut koiravahdiksi jo viime vuoden puolella, joten sekin puoli oli kunnossa. Ainakin päällisin puolin, sillä minua ikävä kaiversi jo ennen lähtöä. Hyvinhän tuolla riiviöllä oli mennyt äidin kanssa mökkeillessä puolitoista viikkoa.

Pohjoisesta ottaa aikansa päästä etelään. Saatika sitten toiselle puolelle Eurooppaa. Useasti olen pohtinut matkojeni ekologisuutta, mutta onneksi kotiväki on sen verran tiukkana, että minun kasvissyönnillä voin kuulemma hyvin matkustaa kerran pari vuodessa muutenkin kuin kävellen. Onhan se Espanjaan meneminen aina kuin toiseen kotiin tulisi. 

Helsinkiin matkasimme puoli vuorokautta, jonka jälkeen kuljeksimme siellä päivän ja illasta suuntasimme Mallorcalle. Kohde valikoitui hinta-laatusuhteen perusteella ja ilmastolta toivoimme, ettei ainakaan pakkasta olisi. Olimme puolen yön jälkeen perillä Mallorcalla, josta hotellille matkaa meni noin 10 minuuttia. Lähellä Palmaa siis olimme. Mukavaksi valikoituneessa hotellissa odotti illallinen ja siisti hotellihuone sekä ajantasainen sisustus, mikä miellytti minun esteettistä silmää.

Mallorca on ihan mahtava paikka retkeilyyn ja kulkemiseen. Me lomailimme sesongin ulkopuolella välttyäksemme muilta turisteilta. Hotellia lukuun ottamatta olimme kohtuullisen rauhallisissa oloissa. Hotellin tasokkuus osittain poisti mielestäni saksalaisturisti massaa, joka majaili siellä. Suurin osa oli eläkeläisiä, jotka nauttivat hotellin puolihoidosta ja viettivät aikansa hotellissa tai turistibusseissa. Meillä oli siis paljon vapaata maata liikkua.

Lähinnä liikuimme jalan useita kymmeniä kilometrejä päivässä. Pyörän ja auton vuokra houkutteli päivittäin, mutta koska emme olleet siihen ennalta varustautuneet päädyimme tutkailemaan etelä- ja länsirannikkoa. Länsirannikolle suuntasimme 1920-luvun vanhalla maisemajunalla sekä satamaan suuntasimme vanhalla raitiovaunulla. Nauroinkin, että nyt puuttuu enää pienlentokoneella ja helikopterilla lentäminen, niin olen liikkunut kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä Espanjassa.

Maisemat olivat taas kerran uskomattoman rauhoittavat. Olisin voinut vain katsella merta ja vuoria. Lisäksi kaikkiin etelänmatkoihin kuuluvat jutut tuli kliseisesti tehtyä. Kävimme rannalla, uimassa, kauppakeskuksessa, katedraalissa, museossa, linnassa, syömässä (erinomaista kasvisruokaa), markkinoilla, kujilla, kerättiin simpukoita ja käpyjä sekä otettiin paljon kuvia. Mutta se kaikista tärkein – minä pääsin puhumaan espanjaa ja olemaan läsnä kulttuurissa, johon sydämeni vetää puoleensa.

Tällä kertaa kuitenkin lähtö Espanjasta oli yllättävän kivuton. Mallorca oli miellyttävä paikka, mutta katseeni suuntaa jo kohti uusia seikkailuja. Totta puhuakseni manner Espanja vaan vetää sen verran enempi puoleensa, että sinne on jo seuraavia matkoja suunnitteilla. Onneksi tuo toinen puolisko ihastui Espanjaan (sekä syö kasvisruokaa, jotta minun harteiltani vähän helpottuu tämä lentämisen aiheuttama ilmansaastutus). Tietysti iso Suomeen vetäjä on rakas pikku riiviö. Kotona ovat uudet haasteet edessä, mutta onneksi kevät aurinko näyttäytyy jo hyvin pitkään päivällä ja pääsiäinen lähestyy.

Pannukakku kanelilla

1 uunipellillinen
(maidoton ja kananmunaton)

1 l kaura- tai soijajuomaa
1 dl maustamatonta soijajogurttia
5 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
50 g/ 0,5 dl (juoksevaa) margariinia

-Sekoita soijajuoma, jogurtti ja kaurahiutaleet vispilällä.
-Lisää loput kuivat aineet siivilän läpi hyvin sekoittaen.
-Lisää margariini ja sekoita.
-Kuumenna uuni 200 asteeseen ja anna taikinan asettua sen aikaa kulhossa.
-Kaada taikina uunipellille ja paista 30 minuuttia keskitasolla. Lopuksi nosta pelti 10 minuutiksi ylätasolle, jotta se saa väriä pintaan.
-Anna vetäytyä ennen tarjoilua. Nauti ihanan pehmeä pannukakku esimerkiksi herkullisten marjojen tai vaikka mustikkasmoothien kanssa!

Sitruunainen linssiperunasose

2 dl kuivattuja linssejä
1 sipuli
1 rkl rypsiöljyä
1/2 tl currya
3/4 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
2 rkl sitruunanmehua
1 tl persiljaa

Lisäksi perunamuusia noin neljälle annokselle.

-Keitä linssit.
-Pilko sipuli ja kuullota öljyssä pannulla. Lisää joukkoon keitetyt linssit. Mausta suolalla, currylla ja mustapippurilla. -Ota pois levyltä ja lisää sitruunanmehu ja persilja.
-Sekoita valmiin perunamuusin joukkoon.

Pohjolan pata

Helppo ja herkullinen resepti, joka maistuu aivan kaikille!

10 perunaa
3 porkkanaa
1 punajuuri tai 4 porkkanaa
3 pientä sipulia
5-7 dl vettä
1,5 kasvisliemikuutiota
1 pkt nyhtökauraa
0,5 rkl kokonaisia mustapippureita
3 laakerinlehteä

-Kuori ja pilko perunat, porkkana, punajuuri ja sipulit.
-Kiehauta vesi ja sekoita kasvisliemikuutiot veteen.
-Sekoita ainekset padassa, lisää nyhtökaura ja mausteet. (Käytä kannellista pataa)
-Kypsennä 200 asteissa uunissa noin 1-1,5 tuntia.

Pyhätunturilla

Muutama viikko sitten vietimme kylmän mutta kauniin launatai päivän pyhätunturin huipulla. Pilvet jäivät alapuolelle ja saimme nauttia auringon loisteesta. Oli kuin olisimme koskettaneet lähemmin taivasta. Kuvat omistan rakkaan kummisetäni muistolle. Hän on siirtynyt tähdeksi taivaallemme pitkän taistelun jälkeen. Tänään muistelemme häntä ja saatamme viimeiselle matkalleen.

Meidän perro

Pentu on jo yli puolivuotias. Paljon on pikkupentuajoista kasvettu niin kooltaan, kuin kehityksessäkin menty eteenpäin. Olen niin iloinen, että jatkuva ulkona käyminen on ohi. Joka päivä opitaan jotain uutta. Nyt meillä harjoitellaan intensiivisesti yksinoloa, koska meidän molempien ollessa vielä kotona, on tämän taidon harjoittelu jäänyt vähemmälle tai lyhyelle ajalle päivässä. Pieniä tuhoja on tullut lähinnä tapettien ja listojen syömisestä. Tällä viikolla on kuitenkin puulatikkoa ja sanomalehteä lukuunottamatta mennyt tosi hyvin. Apuna ovat yksinollessa kongi ja aktivointipallo sekä erilaiset herkut, jotta pennulla on tylsistyessään muuta tekemistä kuin seinien syöminen. Minä vaan pahoin pelkään, että pentu haukkuu yksinollessaan, koska kotiin tullessamme läähättää se vimmatusti ja nukkuu seuraavat tunnit sikiunta. Toisaalta olen miettinyt, josko se on keksinyt itsekseen jotain ilkityötä, jota en vain ole vielä huomannut. Niinpä tämä epäluuloinen emäntä tutkii joka nurkan kotiin tullessa.

Kotoa lähtiessä ja tullessa pidämme aina matalaa profiilia emmekä huomioi suuremmin koiraa. Muutenkin pentu saa huomiota vain tehdessään jotain mitä pyydämme, eikä omasta tahdostaan. Jos haluamme rapsutella koiraa, kutsumme sen luokse ennen huomiota tai käskemme istua. Isäni ihmetteli kun pentu ei kerjää keittiössä muiden syödessä tai laittaessa ruokaa, ei tietenkään, kun se ei ole koskaan keittiöstä saanut mitään ylimääräisiä herkkupaloja.

Perustaidot on hyvin hallussa ainakin vielä, katsotaan mitä murrosikä tuo tullessaan. Rutiinitkin ovat kohdallaan ja ulkona käydään 3-4 kertaa päivässä. Vapaana juoksu on pennulle parhainta liikuntaa ja sitä meillä luonnossa harrastetaankin. Lauantaina kävimme jäällä juoksemassa kelkan jälkiä pitkin ja samalla harjoiteltiin luoksetuloa sekä huomion ottamista.

Meidän pennun mörköjä ovat pikkupentuaikana saatu varautuneisuus ihmisiä kohtaan ja pelko koiran haukunnasta. Varautuneisuus ihmisiä kohtaan tuli täysin yhtäkkiä erään mökki tapaamisen jälkeen. Olen hyvin surullinen, etten tilanteessa tajunnut suojella pentua. Nyt olemme siis vieraiden kanssa toteuttaneet hidasta lähestymistä. Vieraat eivät koskaan (muutenkaan koiraa kohdatessa) saa kumartua pentua kohti eikä missään nimessä koskettaa päätä. Vieraat antavat koiralle herkkuja mutteivat sen kummemmin kiinnitä pentuun huomiota, vaan se tutustuu omassa tahdissaan ihmisiin. Pentu meneekin nopeasti ihmisten luokse, jotka selvästi koiria osaavat käsitellä, muttei anna ihmisten koskea. Silti se nuolee ja tekee tuttavuutta säilyttäen etäisyyttä. Tuttujen kanssa taas ollaan niin riemuissaan kun nähdään. 

Tämän asian kanssa olen siis melko luottavaisin mielin. Harjoitusta vaatii myös vieraiden kotiin tulo. Haluan että koira odottaa ja istuu paikallaan kunnes sisääntulija on riisunut ulkovaatteensa ja tervehtinyt ihmisiä. Turhaa haukuntaa emme myöskään hyväksy. Toisten koirien haukunta pelon kanssa, olen mennyt omalla painollaan. En kiinnitä pennun pelkoon mitään huomiota, mutta pikkuhiljaa siedätämme, sitä olemalla pennulle tukena näitä tilanteita kohdatessamme.

Meidän pentu on matkustamisen mestari. Niin monessa paikassa olemme kulkeneet. Autoilu sujuu erinomaisesti niin häkissä kuin takapenkilläkin. Kylässä osataan käyttäytyä ja onneksi myös rauhoittua. Perroilla kun on taipumusta ylienergisyyteen. Monia paikkoja olemme yhdessä nähneet. Myös autojen ohitus lenkillä sujuu huomaamatta. Hihnakävelykin onnistuu kun olemme ilman koiraseuraa lenkillä. Tämä vaatii kuitenkin vielä harjoittelua seuraamistaidon ja pikkuhihnan kanssa kävelyn osalta.

Kaikin puolin meillä menee tosi hyvin enkä voi olla onnellisempi meidän pikku ilopilleristä. Rotu on mitä parhain niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin. Kynsien leikkuu, korvien puhdistus ja nypintä sekä turkin leikkuukin menee aivan rutiinilla. Ja minä niin nautin, ettei tarvitse päivittäin tarttua koiran harjaan! Vaikka nekin hetket on, toisen koiran, vanhan herran, kanssa korvaamattomia. Kaikella on puolensa. Katsotaan minkälaisia uusia taitoja ja haasteita tulevaisuus tuo tullessaan!

Kuvio keksit

Juhlimme ihanan ystäväni vauvakutsuja, joihin teeman mukaisesti tein vauvan jalka keksejä. Reseptistä halusin mahdollisimman yksinkertaisen ja näistä tulikin maittavia suupaloja.

2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl sokeria
0,5 rkl vanilliinisokeria
0,5 rkl siirappia
1 dl juoksevaa margariinia

- Sekoita kaikki ainekset keskenään, muotoile käsin massaksi, kaulitse taikina ja tee haluamiasi kuvioita esimerkiksi piparkakkumuotilla.
-Paista 175 asteessa, uunin keskitasolla, noin 10 minuuttia.

Kuorrutus:

2 dl tomusokeria
2 rkl appelsiinimehua

-Sekoita keskenään ja kuorruta keksit haluamallasi tavalla. Esim. pursottamalla tai kastamalla kuorrutteessa.

Helmikuun kakku

Meillä juhlittiin eilen helmikuun ekoja synttäreitä. Päätin tehdä jotain yksinkertaista ja kermakakusta poikkeavaa, kun huomenna varmasti on tarjolla toisilla synttäreillä kermakakkua. Tämä kakku on todella yksinkertainen ja helppo tehdä eikä vaadi suurempia aikoja. Tietysti hyvää makuyhdistelmää unohtamatta.

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
2,5 dl sokeria
3/4 dl perunajauhoja
1 rkl vaniljasokeria
1,5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2,5 dl vettä
1 dl juoksevaa margariinia

- Voitele 24 cm vuoka. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
- Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon vesi sekä lopuksi margariini.
- Paista uunin keskitasolla n. 30 minuuttia.
- Anna jäähtyä hetki ennen kumoamista ja halkaisemista.

Valmista sillä aikaa päällinen:
- Sulata 100g tummaasuklaata ja lämmitä 2 rkl kasvijuomaa mikrossa. Lisää sulaneen suklaan joukkoon 1 rkl juoksevaa margariinia ja lämmitetty kasvijuoma. Sekoita hyvin.
- Täytteestä riittää kakun päälle, mikäli reunatkin haluaa kuorruttaa, voi ohjeen kaksinkertaistaa.

Täyte:
- Kakun voi halutessaan kostuttaa appelsiinimehulla.
- Täytteeksi sopii soseutettu mansikka.
- Koristele tuoreilla appelsiinilohkoilla.

Erilainen juusto

Leivän päälle, dipiksi, pizzaan, kastikkeeseen ym.

-4,5 dl perunoita (isoina kuutioina)

-2,5 dl porkkanoita (kuutioina mitattuna) 

-1,25 dl vettä

-0,75 dl rypsiöljyä 

-2 tl suolaa

-1 rkl sitruunamehua

-1,25 dl ravintohiivahiutaleita

-1/4 tl valkosipulijauhetta ja sipulijauhetta

-ripaus cayannepippuria

Ohje:

Keitä perunat ja porkkanat pehmeiksi. Blendaa tehosekoittimessa muiden aineiden kanssa erittäin sileäksi. Säilytä jääkaapissa. Säilyy n. viikon. Jos jähmettyy niin sulata mikrossa 30s.

Pennun kanssa matkalla

Aloitimme reissun ystäväni luota Rovaniemeltä. Maanantai iltana järjstelimme ystävän kanssa hänen tavaroitaan. Pentu sai oleskella toisen koiran kanssa ja hyvin se menikin. Seuraavana päivänä minulla oli asioita Rovaniemellä. Sitten suuntasimme välietapille lumitöihin. 

Perjantaina lähdimme kohti Kajaania ystäväni luokse. Matka meni nopeasti. Perillä teimme yhdessä ruokaa. Muistelimme Kajaani aikoja käymällä pitkällä lenkillä ystäväni kanssa. Poikettiin myös vanhalla asunnolla. Sillä aikaa mies ja pentu lepäsivät asunnolla. Illasta käytiin vielä pennun kanssa eläinkaupassa. Autoilu sujuu onneksi tosi hyvin pennun kanssa. 

Seuraavana päivänä mentiinkin koiranäyttelyä katsomaan, jolloin pentu taas vietti vähän aikaa häkissä autossa. Pennun kasvattaja kävi pentua katsomassa ja kehui kovasti. Minullekin käynti oli tärkeä, kun sain vahvistusta kasvatukselle. Pentu on vähän varautunut vieraita kohtaan ja haluan tietää toimivani oikein kohdatessamme uusia ihmisiä. 

Kajaanista suuntasimme Ylivieskaan veljen ja hänen vaimonsa luokse. Poikkesimme matkalla Kärkkäisellä. Löytöjä emme tällä kertaa tehneet. Illasta muistelin taas puolestaan Ylivieskassa oleskelu aikaa lenkkeilemällä samoja reittejä, kuin harjoitteluaikana kiertelin. Kissoihin pentu sai oven raosta tutustua ja kissanpennun kanssa olivat tuijotusleikkiä. Aamulla pennusta oli mukava vaivihkaa syödä kissanruoat.

Sunnuntaina matka jatkui kohti Oulua. Poikettiin Zeppeliinistä evästä. Ensimmäisen ystävän luona pentu oli kuin kotonaan ja kuin olisi ystäväni nähnyt useamman kerran jo. Mekin nähtiin ensimmäistä kertaa heidän uusi viihtyisä asunto. Minä pääsin tekemään terkkarin hommia ja kokeilemaan taas vauvan kasvua sekä asentoa kohdussa. 

Parin tunnin jälkeen siirryttiin seuraavaan paikkaan kahvittelemaan. Näin viimeistä kertaa rakkaan ystäväni asunnon, joka on muodostunut minullekin tärkeäksi paikaksi. Varsinkin silloin kun Oulussa jouduin paljon viettämään aikaa. 

Pentu oli sielläkin todella upeasti ja aivan innoissaan nähdessään ystäväni jälleen. Viimeiseksi sunnuntaille suuntasimme pennun kanssa ystäväni luokse yöksi ja mies siskonsa luo. Pentu oli uudessa paikassa ja uusien ihmisten kanssa tosi luontevasti eikä varautuneisuutta ollut kyllä näkyvissä. Iltalenkillä pääsi vielä leikkimään toisen pennun kanssa. 

Aamulla pentu harjoitteli hetken minusta erossa oloa poiketessani eläinkaupassa ja tuolloin pentu oli vain nukkunut. Ideaparkin jälkeen lähdimme takaisin lähtöruutuun, joskin poikkesimme vielä miehen porukoilla. Oulun vähä lumiset maisemat vaihtuivat takaisin tykkylumiin. Porukoilla pentu oli paljon rennommin kuin aiemmin ja antoi ihmisten leikkiä ja rapsutella. 

Perillä kaikkia väsytti. Täytyy sanoa, että olen hurjan ylpeä pennusta. Matka meni tosi hyvin ja pennun kanssa matkustaminen on kyllä helppoa. On sillä niin mahtava luonne. Kiitos kaikille vieraanvaraisuudesta! Seuraavaksi kohti uusia seikkailuja.