Kaksi jäi taakse

Posti toi eilen kirjeen, jonka sisältö yllätti ja ilahdutti suuresti. Ne olivat jääneet muuttokuormasta. Onneksi saapuivat perille. Kohta ehkä uuteen kotiin. Muistot ❤️

Viimeinen kuorma

Vihdoin kaikki tavarat saatu kotiin. Paljon menee kiertoon ja pohdittu, että seuraavan kerran muuttaessa myydään kaikki mahdollinen pois. Tavara on lopulta vain tavaraa vaikka siihen voi kiintyä. Toki moni asia on sellainen mikä on hankittu käytettynä ja uutena hinta voi nousta korkeuksiin. Tämän muuttoepisodin jälkeen tuskin uskalletaan enää käytettyä tavaraa hankkia, ellei se tule tutuilta. Iso kiitos kaikille, joilta tavaraa ollaan vuosien mittaan saatu. Erityisesti rakkaalle tädilleni. Harmiksemme osasta joudutaan nyt haikein mielin luopumaan.

Luopuminen on toisaalta vapauttavaa. Oman kodin ostaminen viime keväänä on osaltaan ollut jo haastavaa minulle, joka haluan säilyttää vapauden vain lähteä. Nyt sekin on koettu mahdolliseksi toteuttaa. Silti suuntaamme katseen uusiin haasteisiin jossain vaiheessa kun korona hellittää otettaan maailmalla.

Katsotaan mitä elämä eteen heittää. Äiti ja isä älkää huoliko. Ei me ihan vielä olla muuttokuormaa pakkaamassa. Koirien kanssa elämä on tällä hetkellä sopivan hetkistä ja vielä on lunta jäljellä. 

Pääsiäispentu

Muutto takaisin kotiin, mutkan kautta. Uusi työpaikka. Seuraavalla viikolla uusi pentu ihastuttamaan arkeamme. Hyvin on mennyt ja lomaillakin saa vähän aikaa. Ihana olla takaisin Lapissa. Käänteitä ja vauhtia riittää. Yritetään pysyä elämän perässä. Me kaksi ja nelijalkaiset.

Muutto kerrallaan

Meidän keskustelut lauantaina:

Taustoja: Edellisenä yönä pari tuntia valvottu klo 00-, koska en vaan saanut unta ja huoneilma tuntui kuivalle. Heräsimme klo 5. Muutto aloitettiin klo 5.30. Isä ja veli tulivat klo 9.30, he lähtivät yhden kuorman kanssa aiemmin. Me vielä siivosimme ja pakattiin peräkärryyn loput tavarat. Vanhempien luona, eli välietapilla ennen ensi viikon muuttoa, oltiin klo 13.30. 

Lauantai vanhempien kaupunkikoti klo 15.20: (kun vihdoin syöty lounas, pesty pyykit ja istuttu alas)
"Voispa mennä jo nukkumaan." -M
"Muutaman tunnin kun vielä pysyis hereillä." - A
"Jos lähtis käymään kaupassa." -M
"Ei meillä oo autossa ku yks istumapaikka."-M
"Niin, jos mennään kävellen." - A
"Tai mennään potkurilla, sehän on täällä. Ai nii mutta nyt on kevät ja tiet on sulat." -M
(Paitsi että muutto matkalla tuuli ja pyrytti niin, ettei eteen nähnyt... Suomi.)
Klo 15.22 lopputulos keskustelulle:
"Minä meen nukkumaan. " - M

Muutto on tetriksen pelaamista. Pitää osata valita oikeat tavarat oikeisiin paikkoihin ja hyödyntää mahdollisimman hyvin kaikki tilat. Se me ollaan opittu. Pakastimen saa pikasulatettua, kun iskee (kuvainnollisesti) sinne kiehuvaa vettä astiassa. Siivous menee jo rutiinilla. Edelleen tärkeintä on ihmiset lähellä, jotka auttavat. Silti tämä ei helpota nykyistä oloa. Kauhulla odotan muuton jatko-osaa. Edessä on taatusti liian pitkiä päiviä, väsymystä, hikeä ja kyyneleitä. Seuraavan kerran kun muutetaan niin myydään kaikki tavarat ja mukaan lähteee vain matkalaukullinen vaatteita. 

Saahan sitä uhota...

Pannukakut pannulla

3,5 dl sämpyläjauhoja tai vehnäjauhoja
0,5 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
2 rkl sokeria
Ripaus suolaa
3 dl soijajuomaa/vettä
1 dl kikherneiden lientä (purkkikikherneiden)

-Sekoita kuivat aineet keskenään
-Vatkaa käsin/sähkövatkaimella kikherneiden liemi valkeaksi vaahdoksi.
-Lisää kuivien aineiden joukkoon soijajuoma ja sekoita.
-Kaada kikherneiden liemi muiden aineiden joukkoon ja kääntele taikina sekaisin.
-Paista juoksevan margariinin kera pannulla. Käännä lettuset kun ne kuplivat.

Karkauspäivä on onneksi vain neljän vuoden välein

Tarkoituksena oli julkaista pannukakku resepti tänään, mutta eilisten tapahtumien jälkeen on vielä sen verran pakka sekaisin, että jätetään se ensi viikkoon.

Perjantaina alettiin puolen päivän jälkeen muuttamaan tavaroita uudelle vuokra-asunnolle. Pakattiin vanhassa asunnossa kaikki valmiiksi ja vietiin kaksi kuormaa asunnolle. Siivosin kaappeja uudella asunnolla ja löysin kaksi kuollutta sokeritoukkaa vaatekaapista. Päätin olla purkamatta mitään kaappeihin. Myös vessan siivous kävi mielessä, mutta oltiin työpäivän ja kaiken pakkaamisen sekä kantamisen jälkeen niin väsyneitä, että lähdettiin vanhalle asunnolle. 

Alunperin ajateltiin viettää ensimmäinen yö uudella asunnolla. Muuttoapu tulisi seuraavana päivänä, jotta saataisiin huonekalut kannettua.

Jälkeenpäin todettakoon luojalle kiitos, ettei jääty ensimmäiseksi yöksi eikä oltu viety petivaatteita ym. tai purettu tavaroita. Illalla asunnolta lähtiessä suljin makuuhuoneen rullaverhon.

Aamu alkoi luvattoman aikaisin keittiötarvikkeiden pakkauksella. Samaan aikaan toinen puolisko kantoi tavaroita peräkärryyn. Kannettiinpa sinne sänkykin. Puolentoista tunnin jälkeen tavarat oli pakattuna ja auto pakissa. Lähdettiin uudelle asunnolle kuorman kanssa. Minä aloitin tavaroiden purkamisen makuhuoneessa. Kerkesin yhden laatikon nostaa kaappiin, kun katseeni suuntasi lattian rajaan. Millin kokoinen roskanjyvä liikkui. Huuto. Tutkittiin ja kuvattiin. Soitettiin ja huudettiin. Myös matkalla olevalle äidille. Paniikki.

Minä romahdin. Jälkeenpäin sain kuulla, että miksei oltu katsottu listoja kun käytiin asuntoa katsomassa. Koska olemme tällä hetkellä asunnossa, jonka makuuhuone on käyttökelvoton, oli ensimmäisenä ajatuksena haistella sisäilmaa. Yleensä katson listoja ja saatoinpa nytkin katsella mutten ilmeisesti tarpeeksi hyvin. Torstaina kun kävimme avaimia hakemassa minulla oli huono tunne muutosta. Pistin sen kuitenkin sen piikkiin, että tilanne oli muutenkin hankala. Toista puoliskoa odottaa työt vanhassa kaupungissa ja minä odotan lähes jo epätoivoisesti saavani myös siirron takaisin kotikaupunkiin. Emme siis olleet laisinkaan innostuneita muutosta. Olimme kerenneet vuokrata asunnon paria päivää ennen kuin mies sai tietää vakipaikastaan.

Muuttopäivän tapahtumat etenivät nopeaa. Minä kuvasin ja kuvasin mutten saanut selkeää kuvaa öttiäisestä. Mies soitti vuokranantajalle, koska minä en itkultani kyennyt. Hermostuttiin toisillemme ja mies päätti viedä minut sekä koiran vanhalle asunnolle pois kaikesta. Autossa soitin "siskolle", itkin ja puhuin. Vähän helpotti. Vuokranantaja otti asian vakavasti ja juuri kun olimme päässeet vanhalle asunnolle täytyi olla takaisin uudella kun hyönteistutkija-mikä-lie-mies saapui suurennuslasinsa kanssa paikalle. Ennen sitä ehti vanhempani ja veljenipanani paikalle. Onneksi.

Meitä oli kahdeksan ihmistä tutkimassa millin kokoisia pölyhiukkasia, jotka paljastuivat tutkinnan jälkeen lutikoiden esiasteiksi. Säilyvät hengissä jopa 1,5 vuotta. Edellinen vuokralainen ei myöntänyt mitään. Toki hän oli asunot jo pidempään uuden miesystävänsä luona. Toinen puolisko soitti ja sopi asiat vuokranantajan kanssa ja saamme vuokravakuuden takaisin. Minä soitin vanhan asunnon vuokranantajalle, joka ymmärsi tilanteen ja saimme jäädä vanhaan asuntoon. Toki joudumme asumaan remontin keskellä, mutta mielummin otan sen kun lutikat.

Tavarat jotka siis olivat purkamatta peräkärryssä ja autossa kannettiin takaisin vanhaan asuntoon. Uudessa asunnossa yön yli olleista tavaroista osa kannettiin parvekkeelle (olivat onneksi jätesäkeissä eli turvassa) ja loput peräkärryyn. Siellä saavat olla niin kauan että muutetaan seuraavan kerran. Pakkanen tekee tehtävänsä, mutta ilmeisesti iljettävät verenimijät liikkuvat hyvin hitaasti eivätkä ole lyhyessä ajassa ehtineet tavaroihimme. Silti suosin hätävarjelun liioittelua.

Siinä oli naapureilla ihmettelemistä yhdeksi päiväksi kun ensin viedään tavaraa ja kohta tuodaan takaisin. Olipa joku äidiltä kysynytkin että mitä ihmettä teemme. Kiitos rakkaille vanhemmille, veljenipanpille erityisesti reippaasta toiminnasta ja ystäville, jotka tuette meitä meidän hullun mylly elämässä. Tästä otettiin osumaa, mutta jospa vielä olisi edessä ne kirkkaat päivät. Ainakin läheisten merkitystä elämässä arvostaa päivittäin yhä enemmän. Tavaroista olisin valmis luopumaan vaikka heti. Niitä lähtikin eilen illalla lahjotukseen taas. Se tunne on vaan niin helpottava kun vähentää tarpeettomia tavaroita ym. 

Kollegoille tiedoksi; kai tämä lasketaan jo kahdeksi muutoksi eli alan lähestyä hyvää vauhtia 20 muuttoa pieneen ikääni mennessä.

Luoja varjele meitä, mikä vielä edessä odottaa. Työllä on iso merkitys elämässä, mutta jos sen eteen pitää muuttaa vielä kerrankin lähes asuinkelvottomaan asuntoon niin mielummin keksin muuta. 

Riisitunturi

Asunnon metsästys

Päivät, viikot ja kohta kuukaudet kuluvat. Edelleen ollaan samassa pisteessä asumisen kanssa. Hyvää ei ole ja parempaa ei löydy. Ei ole helppoa havaita lyhyellä käynnillä onko ilma puhdasta ja lymyileekö viemäreissä kutsumattomia vieraita. Tosin tähän asunnon metsästys historiaan aletaan osata kysyä oikeat kysymykset oikeassa paikassa ja niilläkin paljastuu jo jotain. Ainakin se, että me tiedetään paljon enemmän kuin asunnon omistajat rakennuksista.

Asumisterveyden lisäksi täytyy huomioida työmatkat ja koirat. Muuten on aivan sama, kunhan on katto pään päällä. Etsintä jatkuu... Täytyy luottaa intuitioon.

Onneksi on ystävät ja lähestyvä kevät. Rovaniemen sisko kävi kylässä ja nyt jaksaa taas jatkaa eteenpäin ystävä- sekä aurinkoenergialla. Pieniä onnen hetkiä. 

Mutakakku

1,75 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 dl kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
0,75 dl juoksevaa margariinia
2 dl vettä
100 g tummaa suklaata

-Paloittele ja sulata suklaa (esim. vesihauteessa= kattila liedelle, johon vähän vettä pohjalle, lautanen kattilan päälle ja suklaa lautaselle).
-Sekoita kuivat aineet keskenään.
-Sekoita joukkoon margariini, vesi ja sulatettu suklaa.
-Paista 175 asteessa 15-20 minuuttia. Paistoaika riippuu uunin paistotehosta ja siitä kuinka mehevän kakun haluaa.

Keittiöpyyhkeitä

Koti on paikka, jossa on turvallista olla. Ainakin teoriassa. Koti on paikka, jossa koko elämä elää. Niin hyvässä kuin pahassakin. Meidän koti on siellä missä mekin. Koti tulee meistä ja meidän tavaroista. Toki minimalistisuuden myötä olen pyrkinyt rajaamaan aineelliset esineet minimiin. Silti niihin on kietoutunut muistoja, tunnesiteitä ja toki rahaa. Ja nyt se kaikki uhkaa hajota palasiksi.

Murentua isompien kokonaisuuksien alle. 

Me ei tiedetä missä meidän tuleva koti on, mutta tarvitsemme nopeasti uuden. Tämä väliaikainen syö meitä hetki hetkeltä enemmän. Astelee immuunipuolustukseemme ja jää kodiksi. Ikuiseksi muistijäljeksi.

Ollaan paljon puhuttu siitä, miten yhdelle ihmiselle on jo riittävästi vastoinkäymisiä yhdelle elämälle. Kasvattakoon vahvuutta, mutta toivoisin todella jo toisenlaista vahvuutta. Sellaista, joka syntyisi positiivisesta ja kasvaisi sen voimasta. Ei sellaista jonka vuoksi käydään pohjalla ja noustaan vaivoin ylös. Kerätään ne rippeet ja käännetään vahvuudeksi vastaisuudessa. Osaan arvostaa jo niitä minimaalisia onnen hetkiä, joten nyt elämä kiitos riittää. Itkusta saa vaan päänsäryn.

Vielä ei heitetä pyyhettä kehään. Katsotaan mitä tulevat päivät tuovat tullessaan. Pyyhkeitä kyllä riittää heitettäväksi, jos siihen päädytään - tuskan tuotoksena kahdeksan ommeltua keittiöpyyhettä!