Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.
-Muumipappa

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Minä en kirjoita pakosta



Ensimmäinen lomaviikko oli ja meni. Siihen mahtui monenlaista touhua ja tohinaa. Käytiin hyvän ystävän kanssa vikana työpäivänä toisen hyvän ystävän luona kyläilemässä. Kävimme elokuvissa. The lone rangers oli hyvä vaikkakin ilman Johnny Deppiä sitä tuskin olisin katsonutkaan. Seuraavana päivänä menimme sitten shoppailemaan ja minä kävin katkaisemassa hiukset. Nyt sitä on sitten viikko totuteltu lyhyempään malliin ja voin rehellisesti sanoa että kyllä tykkään. Kampaaja oli tosi ystävällinen ja mukava flunssastaan huolimatta, ja varmasti alan siellä käymään jatkossakin hiustenleikkuussa. Hinta ja laatusuhde oli todellakin kohdallaan. 


Itse lomaviikko menikin sitten lähinnä kaikkea muuta tehden kun lomaillen. Nyt meillä on puhtaat täkit ja tyynyt, hilloa jääkaapin täydeltä, leivoksia pakkasessa ja ruokaa masuissa. Tuli sitä pyörähdettyä mökilläkin mutka. Ja se tärkein mitä olen tehnyt: Viettänyt vihdoinkin kunnolla aikaa ihanien veljenlasteni (kakaroiden) kanssa. He olivat viikolla kylässä ja sitten viikonlopun hoidossa. Lauantain minä kylläkin vietin vessanpytyn kaverina. Nimittäin ihana ystäväni migreeni päätti poiketa kylässä eikä niinkään poiketa vaan jäädä pariksi päiväksi. Ensimmäinen oire oli vasemman silmän näön katoaminen. Minä sitten tietenkin äidille soittamaan että mikähän minulla on kun ei migreenissä yleensä tällaista ole. Jäin tyhmänä odottelemaan enkä ottanut lääkettä minkä seurauksena vietin vessanlattialla istuen yli neljä tuntia. Makaamaan ei pystynyt ja liikkuminen teki tuskaa. Äiti onneksi tuli pelastavana enkelinä mökiltä katsomaan lapsia. Kaveri oli sitä ennen hetken ollut lasten seurana kun nämä häntä aina kinuavat kylään. Mutta eipä tuo ollut helppo päivä. Pahin migreeni pariin vuoteen + vilkkaat, äänekkäät lapset= erittäin väsynyt täti, joka ihme kyllä on vielä elossa.

                                                Jalkapallo fani <3                                               Joudutte tyytymään yhteen ainoaan kuvaan, kuvaaminen on taas jäänyt vähemmälle.


Tänään olenkin sitten vain ollut ja vältellyt teknisiä laitteita (tämän tekstin kirjoittamiseen asti) ja toivonut ystäväni migreenin pysyvän pois kylästä.  Olen rustaillut paperille runoja, piirroksia ja jotain päähän tupsahtaneita tekstejä. Tämän viikon tavoitteena onkin saada oma luovuus takaisin ja purkaa itseäni pikkuhiljaa auki.