Kuinka usein luet? Ai harvoin? Epäilenpä. Minä ainakin luen koko ajan. Hereillä olo ajasta lukemiseen menee valehtelematta vähintään puolet. Aloitan aamun lukemisella ja päätän päivän lukemiseen. Rakastan sitä kirjainten muodostamaa tasaista rivistöä, josta aivot silmien nopealla vilauksella muodostaa päässä lauseita.
Mitäkö luen? Aamulla tartun ensimmäisenä puhelimeeni, vaikka paljon mielummin mustaisin sormeni kahisevaan sanomalehteen, mutta kun on nykyaika ja isä joka kyllästyi myöhäiseen postiin (kello kuusi aamulla tarkoittaa myöhäistä), niin tyydyn kärpäsen kakan kokoiseen tekstiin. Joka tapauksessa sokaisen siis silmäni keinovalolla jo ennen kuin ne ovat kunnolla heränneet. Aamuni ei ala oikeilla ajatuksilla ilman sivistystä maailman tapahtumista. Lapin kansa on siitä ihana, ettei se iltapäivälehtien tavoin paisuttele ikäviä asioita vaan kertoo asianmukaisesti tärkeimmät uutiset ja ajankohtaiset asiat. Se on ajatuksia herättelevää tekstiä muttei liian rasittavaa. Aamun jälkeen en yleensä uutisista enää piittaa. Pitäähän seuraavana aamuna olla jotain mitä odottaa.
Päivän "pakollista" lukemista on opinnot ja kaikki siihen liittyvä. Luen sähköpostit, opinnäytetyötä, oppikirjoja, ammattikirjallisuutta ja lehtiä. Välillä teen oivalluksia ja välillä taas tuskailen lukemaani ymmärtämättä sen tarkoitusta. Opiskelussa parasta ovatkin juuri oivallukset ja se kun saa sulkea kirjan kannet urakan jälkeen. Toisaalta tällöin voi herätä pieni paniikki siitä, mitä aivoihin todellisuudessa ajatuksella, tai ainakin ajatuksena ajatuksella, lukemisesta jäi. (Kimurantti lause -haastaa aivoja.)
Minun päivän lukuviihteisiin kuuluuvat myös mainokset ja paikallislehdet sekä kaikki muu lukeminen ohjekirjasta ruokareseptiin. Mainoksia ei itselleni kylläkään tule, koska ympäristösyistä olen ne kieltänyt. Silti niitä on mukava silloin tällöin lueskella ja pohtia mitä en ainakaan tarvi tai tehdä ekologisia valintoja (ainakin ajatuksen tasolla, jos ei kukkaro anna periksi.) Paikallislehtiä lukemalla pääsee kuulumaan osaksi yhteisöä ja pysymään perillä naapurien koirankakkojen valituksesta, jos ei muusta.
Iltapäivän viihdykettä ovat digimaailman tuomat lukuisat blogit. Ne olen yrittänyt rajata, mutta nälkä yleensä kasvaa syödessä ja riittämättömyyden tunne on valtava, kun ei kaikkiin mitenkään pääse käsiksi. Näitä arjen timantteja on upea seurata. Lukea erinomaisia tekstejä sekä saada vinkkejä omaan arkeen. Tietysti digimaailmasta tulee silmäiltyä kaikkea muutakin artikkeleista ystävien kuulumis päivityksiin.
Viimeisenä muttei todellakaan vähäisempänä on rakkaampaa rakkaammat kirjat. Sivut jotka on nidottu kansien väliin. Pehmeät ja kovat. Suuret ja pienet. Vanhat ja uudet. Voiko olla mitään parempaa kuin uppoutua hetkeen jossa maailma ympäriltä katoaa ja on vain sanat, teksti ja tarina. Jokainen kirja on uusi seikkailu. Lukemalla pääsee maailmanympärysmatkalle koti nojatuolissa. Pelkästään ompelukirjaa lukiessa olen aivan haltioissani. Miten upeita asioita onkaan olemassa? Miten ihanaa onkin oppia jokaisesta lauseesta ja kuvasta jotain! Toisaalta myös tehdä oivalluksia, haastaa itseään ja saada innokkuutta. Minulla on yksi kirja matkalle, toinen yhdeltä istumalta luettavaksi, yksi illalle, yksi runoista, yksi sairaudesta, yksi oppimiselle ja seitsemäs odottamaan vuoroaan. Niille kaikille on hetkensä.
En voi koskaan lukea tarpeeksi, minulla on aina lukemisen nälkä. Mielestäni ei ole huonoja kirjoja on vaan erilaisia lukijoita. Jokainen lukee tavallaan. Se ei aina tarkoita kirjapinoja tai lehtikasoja. Välillä aloittaminen voi olla vaikeaa, mutta itsensä haastaminen saa yleensä kipinän syttymään. Tällä hetkellä täällä roihuaa. Maailma on täynnä upeita sanoja ja tekstejä sekä niiden lukijoita ja tietysti kirjoittajia.
Rakastakaa lukemista ja itseänne, ne kaikki on kirjoitettu teitä varten!
P.s. Huomenna aloitan kriittisen luku-urakan opinnäytetyömme parissa.
