Dia 14

Pääsiäisen vietto pikkuhiljaa ohi. Vieraat lähtivät tänään. Me lähdettiin puistoon, jossa seuraamme liittyi pari mummoa, ukki ja äidin siskon lapset. Leikittiin ihanassa auringon paisteessa. Puiston jälkeen mentiin tapaksille. Olivat hyviä, ulkona vaan alkoi tulla kylmä. Mustat pilvet palasivat taas takaisin, joten piakkoin suuntasimme kotiin. Huomenna onkin sitten paluu arkeen ja minulla kouluun!

Dia 12

Tämä päivä on mennyt lähinnä tällaisissa tunnelmissa: 

Ulkona on satanut kaatamalla vettä koko päivän ja nyt on kova tuuli. Päivä minulla oli vapaa, mutta illan olin/olen lapsenvahtina. Pienimmät ovat nukkumassa, mutta isot tässä katsovat telkkaria ja minä olen koneella. Vahdin siis myös tuttava perheen kaksitoista- ja viisitoistavuotiaita lapsia, jotka kylläkin ovat olleet auttavana kätenä pienten kanssa. Kohta varmaan itsekin suuntaan nukkumaan.

Perhe ja minun normaalipäivä

Lapset

C: (Melkein seitsemänvuotias)
Pakko kirjoittaa ihan ensimmäiseksi että hän tykkää hirveästi angry birdsistä. Kun kerroin sen olevan Suomesta kaikki oli ihan mykistyneitä ja ihmettelivät oliko tuo totta. Hän rakastaa tehdä palapelejä ja erilaisia temppuja, koko ajan pitäisi olla auttamassa käsillä kävelyssä ja sellaisessa. Harrastaa judoa. Innostuu helposti uusista asioista. Huolehtii, mutta myös tappelee pikkuveljiensä kanssa jatkuvasti. Osaa jo lukea, kirjoittaa, laskea yhteen ja miinus laskuja sekä jonkun verran englantia (Suomessa kolmos-nelosluokkalaisten tasolla englannissa). Syö huonosti. Ja tietty se kouluun lähtö on aina yhtä tylsää.

Kaksoset (Melkein kolme vuotta)
B: Itkupilli. Itkee liian usein joka asiasta. Mutta iloisena hän on aivan ihanan valloittava. Hellä ja avulias. Tykkää hoitaa vauvaansa. Kärsii ihan selvästi eroahdistuksesta.

R: Ei päästä tuntemattomia heti lähelle, mutta kun häneen pääsee tutustumaan on hän aivan ihana. Ei saisi sanoa että tykkää yhdestä lapsesta eniten mutta R on ehdottomasti minun suosikkini. Tottelee hyvin ja hymyilee paljon. Rakastaa raketti lelujaan sekä kahta nalle pehmoleluaan.

I: (Melkein kaksivuotta)
Pienin, mutta pippurisin. Macho ja tulinen. Hymy on aivan valloittava, mutta kuten äitinsä sanoo, itkiessään on kyllä melko ruman näköinen kun naama vääntyy. Hevos- ja ritaripoika. Kaikki muutkin ovat kyllä ritarien perään. Matkii isoveljiään kaikessa. Rakastaa palloja ja onkin jo tosi hyvä potkaisemaan, varmaan tuleva jalkapalloilija. Syö tosi hyvin ja voimaa on tosi paljon. Olen nimittäin saanut pari mustelmaa miekoista. Hänellä on ei-vaihde menossa. Ei puhu vielä kuin sanoja.

Kaikki neljä tykkäävät ritari saduista, urheilusta tietysti siitä jalkapallosta eniten ja miekoista, joilla pitäisi koko ajan olla taistelemassa. Lapset katsovat aika paljon televisiota. Varmaan jonkun kolme tai neljä tuntia, esim. jos ulkona sataa vettä.

Vanhemmat

Äiti sanoo pitävänsä kuria. Ottavansa mallia muun muassa Supernannysta. Hän usein onkin tiukka, mutta yleensä loppua kohden luovuttaa ja antaa asian olla. Aina ystävällinen ja hassuttelee lasten kanssa. Tykkää kesästä, muttei talvesta ja sateesta. Kotoisin pohjoisespanjasta.

Isä suuttuu vain kun tilanne on jo äärimmäinen. Kun täällä suututaan (lapset eivät siis tottele) se on yleensä lyönti takapuoleen tai päähän. Tykkää talvesta ja sateesta, mutta myös kesästä.

Tämä nyt vaan on tulosta lyhyeltä ajalta minkä täällä olen ollut ja seurannut.


Minun normaalipäivä

Herätys on puoli kahdeksalta. Teen nopsasti aamutoimet ja syön. Sen jälkeen odotan, että lapset heräävät ja valvon (autan) heidän syömistään. Eniten menee aikaa pienimpiin, mutta vanhinta pitää hoputtaa syömisessä ja pukemisessa, koska hänen pitää olla puoli yhdeksältä valmis kouluun. Sitten alkaa se mitä eniten vihaan: lasten vaatteiden vaihto. Yleensä he tällöin katsovat telkkaria ja monen harhautusten avulla olemme yhdeksän aikaan valmiita. Sitten hiuksiin litra (liioiteltu) hajuvettä (en voi ymmärtää tätä) ja hiusten kampaus. Tarkistan reput. Takit päälle, lapset autoon ja hoitoon.

Noin puoli kymmeneltä minulla alkaa vapaa-aika. Ensikuun alusta se meneekin sitten Madridin keskustassa ja koulussa.

Varttia vaille viisi minun pitää olla kotona. Viiden aikoihin haetaan lapset. He syövät välipalan leikkihuoneessa (hedelmiä ja leipää). Sitten vaatteiden vaihto (paitsi perjantaisin), joka taas yleensä on yhtä tappelua. Niitten jälkeen vaan ollaan ja leikitään jos ei sada niin ollaan puistossa. Perjantai on poikkeus koska silloin on popcorneja ja katsotaan elokuva. Seitsemältä on kylpy joka toinen päivä. Muuten kahdeksan aikaan vaihdetaan vaatteet ja syödään illallinen. Sitten äiti tai isä vie lapset nukkumaan ja minun ansaittu vapaa-aika alkaa, mutta yleensä olen niin poikki että syön ja menen suoraan nukkumaan.

Ei tuo kuulosta paljolta, mutta kun ottaa huomioon että talossa on vilkas kuusivuotias ja kolme alle kolmevuotiasta se on paljon. Edellisen au pairin oli pitänyt tehdä aamupalat ja välipalat, mutta minun ei ainakaan vielä ole tarvinnut tehdä niitä, koska kodinhoitaja tekee ne. Pääsen siis sinänsä helpommalla.

Dia 11

Toinen päivä Madridissa. Tai no oikeastaan oltiin koko päivä Retiron puistossa. Oi että rakastuin siihen ja se on oikeasti ihan valtava. Me sentään oltiin siellä koko päivä eikä ehditty kiertää kokonaan. Siellä oli kilpikonnia ja ankkoja sekä vaikka mitä muuta. Muun muassa erittäin kummallinen japanilaisten taidenäyttely (vaan isoja pallokuvioita joka paikassa). Katsottiin nukketeatteria. Se oli ihan mahtavia!

Leikittiin leikkipuistossa. Minä ja B jahdattiin lintuja. Sitten miehet saapuivat ruokien kanssa ja mentiin syömään (Burger king ruokien kera teatterin lavalle). Minähän siis olen lomalla, mutta autan silti mielelläni. Meitä on täällä nyt kylläkin viisi aikuista ja kaksi teiniä huolehtimassa neljästä riiviöstä ja silti tekemistä riittää. Puisto oli ihan täynnä porukkaa kun nyt on semana santa ja siksi pitikin aina laskea että kaikki neljä on koolla. Minulle tultiin puistossa kaksi kertaa puhumaan niitä näitä, luulivat minua täysin espanjalaiseksi. On mukavaa ettei minua pidetä turistina vaan olen jo sopeutunut joukkoon.

                                        
Huomenna mennään sitten vaeltamaan jos sää suosii. Ja illalla minä olen noitten kaikkien lasten lastenvahti.

Dia 10->

Melkein kaksi tuntia ilman sähköä neljän alle seitsemän vuotiaan kanssa on aika mielenkiintoista, varsinkin kun ulkona on jo pimeää. Hengissä kuitenkin selvittiin, vaikka pari läheltä piti tilannetta kynttilöiden kanssa oli. Ulkotulet on muuten mahtava juttu sisällä ja sitten se vasta mukavaa on kun kolmevuotias päättää kaataa vesilasin sen päälle. Välillä en ymmärrä näitten vanhempien järjen juoksua. (Nyt nimittäin on koko kämppä savussa.) No tämmöinen ilta tänään nyt aloitan loman vieton.

Dia 10

Eilinen ilta meni tosi hyvin. Katsottiin elokuvaa ja leikittiin. Tämä aamu meni myös hyvin melkein ilman itkupotku raivareita (jotka yleensä johtuu siitä, että minun pitää pukea heille vaatteet äidin ja isän sijasta. Tämä pukeminen on lähinnä ainoa ongelma näitten lasten ja minun välillä.). Vietiin lapset hoitoon ja sitten minut junalle.

Laittakaa ensikertalainen yksin keskelle Madridia. Tässä on tulos:

Lähdin siis läheisestä kylästä junalla kielikoululle. Perillä pääsin hyvin ja koulunkin löysin sattumalta. Kävin koululla ja tein testin. Mikä meni paremmin kuin odotin. Johtunee varmaan siitä että ymmärrän reilusti paremmin kuin puhun, perheen äitikin yllättyi tuloksesta. Koulu alkaa siis ensimmäinen päivä ja näillä näkymin olen siellä kaksi tuntia päivässä. Testin jälkeen lähdin kauppoihin. Niitä nimittäin riitti ja ne olivat aivan jättikokoisia. H&M muistutti enemmän kartanoa kuin kauppaa, mutta siellä oli liian kuuma, joten en viihtynyt kauaa. Käveleskelin kaupasta kauppaan ja tutustuin niihin, jotta tiedän missä on mitäkin myöhemmin.

Kaupoissa kiertelyn tuloksena kadotin olinpaikkani. Minä, joka yleensä olen aina kartalla. Suuntasin turisti-infoon ja kysyin miten pääsen kylään. Kaikkien, joilta kysyin neuvoa, ensimmäinen reaktio oli että se on kylä. Kai sinä tiedät sen? Joo kyllä minä tiedän sen, asun siellä nykyään. Virkailija neuvoi minut oikealle metrolle ja metro aseman löydettyä ei ollut vaikeaa jatkaa matkaa. Kun olin tullut pysäkille, jossa minun täytyi jäädä, olin aivan hukassa. Seuraavaksi piti ottaa linja-auto. Kävelin ulos maan alta, katselin ympärilleni ja kysyin kenkäkauppiaalta neuvoa. Hän käski kysyä bussikuskilta. Bussikuski käski mennä takasin maan alle. Maan alla olin taas hukassa, joten kysyin metrotyöntekijältä, joka käski kysyä linja-auto virkailijalta, joten ei muuta kun takasin ylös. Linja-auto virkailija neuvoi minut jonnekin ihme tunneliin ja ottamaan linjan 3. Menin tunneliin. Minun päähäni vaan ei mahtunut ajatus siitä että linja-autot lähtee maan alta. Maan alla olin taas aivan hukassa. Menin portaita alas ja taas ylös ja lopulta meinasin jo luovuttaa. Sitten löysin ihan mahtavan infotaulun jossa oli linja-autojen numerot ja lähtöpaikat. Lopulta löysin linja-autoon ja kysyin, että onhan se oikea. Sain huokaista helpotuksesta ja puolen tunnin matka kotiin alkoi. Kun alettiin lähestyä kylää aloin miettiä että missähän minun pitää jäädä pois. Ensimmäinen pysäkki, jossa minun olisi pitänyt jäädä meni ohi. Sitten iski taas paniikki. Eikö tämä pysähdykään enää? Kuski kuitenkin muisti minut ja pysähtyi tien varteen. Sen jälkeen kävelin vielä 10 minuuttia ylämäkeä kotiin. Oli ihanaa olla onnellisesti perillä. Tässä päivässä oli kyllä seikkailua vähäksi aikaa.

Linja-autossa katselin näitä upeita maisemia ja otin aika paljon kuvia. Mutta vaikka kuinka yrittäisin ottaa hyvän kuvan ei näitä maisemia voi nähdä samalla tavalla kuin paikanpäällä näkee. Korkeuserot ovat ihan valtavia ja usein menevät korvat lukkoon kun ajetaan paikasta toiseen.

                                          On täälläkin metsää ja jättikokoisia puita.

                                         Pyörätie.

                                         Kävelijöien silta.

Täällä on satanut koko aamun/yön kaatamalla ja nyt sataa taas, mutta kun minä olin kävelemässä kotiin paistoi aurinko ja oli niin lämmin, että piti ottaa takki pois. Aurinko suosii ihan selvästi minua.

Dia 9

Ihanaa herätä lintujen lauluun ja vesisateen ropinaan. Vesisade on ihanan rauhoittava ja sisällä on mukava kääriytyä huopaan ja juoda jotain lämmintä. Ulkona olo vesisateella nyt on asia erikseen tai no riippuu tilanteesta. Oikeastaan tykkään kaikista vuoden ajoista. Kesästä tykkäisin enemmänkin jos ei olisi niitä iljettäviä pieniä verenimijöitä joka paikassa, ainakin Suomessa.

Tänään käytiin viereisessä kylässä, jossa oli iso ostoskeskus. Vanhin poika on lomalla, joten vietiin hänet lapsiparkkiin ja mentiin äidin kanssa ostoksille. Aivan mahtavia vaatekauppoja ja kaikki on niin halpaa Suomeen verrattuna! Olen ihan rakastunut tuohon ostospaikkaan. Pitää vaan varoa ettei osta liikaa, jotta kaikki mahtuu matkalaukkuun. Tällä reissulla tarttuikin mukaan vain lämpimämpi paita, joka oli alennuksessa. Vaatekauppojen jälkeen suuntasimmekin ruokaostoksille. Se kauppa se vasta iso oli. Löydettiin minulle kuitupitoisempaa leipää (alkaa jo tuo pullaleivän syöminen riittää). Taas ruokaa ostettiin melkoinen määrä; kolme täyttä ostoskärryllistä. Ei meinannut kaikki edes mahtua autoon.

Huomenna suuntaan kielikoululle taso testin tekoon. Huomenillalla tänne sitten tuleekin vieraita ja minulla alkaa pieni loma (jo nyt). Suunnitelmissa kuitenkin on, että me lähdetään porukalla tutustumaan Madridin nähtävyyksiin.

Dia 8

Vettä sataa edelleen niin enpäs sitten lähdekään kauppaan tänään. Olen yrittänyt kovin ahkerasti lukea espanjaa (joo luin ehkä 10 minuuttia) mutta sitten perheen äiti ja isä päättivät alkaa riitelemään vähän kovempaan äänen, joten sysäsin kirjan sivuun ja aloin kuuntelemaan heidän kova äänistä väittelyä. Kuulosti siltä että siinä ois väitelly useampikin ihminen. Riita taisi koskea jollain tavalla lattialle jätettyjä tavaroita ja järjestelmällisyyttä. Kun riita loppui aloin kuulla jostain outoa kieltä tarkemmin kuunneltuani huomasin sen olevan portugalia. Jatkoinpa sitten hetken sen kuuntelua.

Ja nyt kun kirjoitan tätä tuli ihana märkä koira viereeni rapsutettavaksi. No ei siinä mitään koirat on aina hyvää seuraa. Päätettiin tänään että lähden ensimmäinen päivä opiskelemaan Madridin keskustaan espanjaa eli viikko enää "vapaata". Kerron siitä sitten myöhemmin lisää.

Dia 7

Ei mikään paras päivä. Olen hirveässä flunssassa. Kurkku on kipeä ja päätä on särkenyt ihan järjettömästi koko päivän. Eikä sitä helpota se että alkaa pikku hiljaa tuleen koti-ikävä. No mutta kuka sitä haluaisi vieraassa paikassa sairastaa. Toivottavasti huomenna helpottaa. Muuten minkä ihmeen takia espanjassa kaikki ohjelmat dubataan? Kiva katsoa eri kanavia kun melkein kaikissa on sama ääni.. Onneksi minusta pidetään täällä huolta, sairaanakin.

Dia 6

Tämän päivän olen viettänyt lähinnä sängyn pohjalla. Kiitos flunssan. Järjestellyt kuvia koneella, lukenut kirjaa ja harjoitellut espanjaa. Päänsäryn sävyttämänä lähdin kuitenkin viideltä tapaamaan saksalaista au pairia. Menimme kahvilaan ja istuimme juttelemassa yli kaksi tuntia juoden pelkkää vettä, eivätkä tarjoilijat katsoneet meitä pahalla silmällä. Suomessa olisi ollut aivan toisin.

                                          Vähän kallellaan toi liikenneympyrä..

Kävelin ensimmäistä kertaa kylän keskustaan yksin. Perhe teki minulle kartan, mutta nyt kun sinne on kerran kävellyt, ei sitä ole hankala muistaa. Samalla otin vähän kuvia ympäristöstä. Kotiin tultua vietin iltaa aivan yksin, koska perhe meni isän äidin luo. Aluksi pelotti vähän, että miten koirat reagoivat kun kotona ei ole ketään, ja melkein vieras ihminen tulee taloon, mutta minua oli vastassa kaksi haukkuvaa koiraa jo ennen kuin ehdin portille. Sitten kun sitä varovasti avasin, niin sen takaa paljastui kaksi häntää heiluttavaa koiraa, jotka kyllä vesisateen vuoksi yrittävät tulla sisälle kun vihdoin sain ulko-oven auki. Ovi pitää laittaa lukkoon sisäpuolelta jotteivät koirat tule sisälle, enkä meinannut saada avainta ulkopuolelta pois. Pitkän taistelun jälkeen sain koirat ulos sisältä ja avaimen irti ja oven lukkoon. Loppu ilta menikin sitten skypessä keskustellen.

Miksi olen täällä?

Tänään ajattelin kertoa miksi päätin lähteä au pairiksi ja miten valitsin perheen sekä jotain matkavalmisteluita.

Au pairiksi lähtö

Olin jo yläasteella miettinyt että haluan lukion jälkeen au pairiksi jonnekin. Espanja tuntui hyvältä vaihtoehdolta, koska kulttuuri ja kieli kiehtoivat minua. Olen opiskellut espanjaa pari vuotta sekä käynyt täällä pari kertaa. Kuitenkaan kielitaitoni ei yllä englannin tasolle, minkä vuoksi päätin lähteä parantamaan sitä ja tutustumaan parhaalla mahdollisella tavalla kulttuuriin. Au pairina olo tuntui hyvältä vaihtoehdolta, koska tykkään lapsista ja minulla on heistä paljon kokemusta.

Syvempiä syitä on monia. Haluan ennen opiskeluja nähdä muutakin maailmaa, koska uskon että se tulee opettamaan minulle paljon. Uskon oppivani itsestäni paljon uutta ja löydän uusia ajatuksia; mihin minä kuulun ja mitä minä tältä elämältä haluan. Sitten kun palaa takaisin luulen että osaa ihan eritavalla kunnioittaa ja arvostaa niitä hyviä asioita mitä minulla kotona on. En kuitenkaan aseta odotuksiani liian korkealle täällä olosta. Aion vain elää päivän kerrallaan ja katsoa mitä ne päivät tuovat tullessaan.

Päätös

Joulukuussa tein au pair world sivustolle oman profiilin, mutta silloin en vielä ollut varma lähdenkö. Helmikuussa ajattelin, että en lähdekään kun olin saamassa todennäköisesti töitä Suomestakin, mutta sitten sain viestin yhdeltä perheeltä ja pian sen jälkeen viestejä alkoi tulla enemmän ja aloinkin sitten katselemaan perheitä ja harkitsemaan lähtöä vakavasti.

Alun perin olin lähdössä kesäkuussa, mutta kun moni perhe halusi au pairin jo aikaisemmin, niin päätin lähteä heti viimeisten kirjoitusten jälkeen. Tämän perheen kanssa lähettelimme useita viestejä ja he halusivat minut au pairikseen. Itse kuitenkin pohdin pidempään, koska tässä perheessä on neljä poikaa (6v,3v,3v,2v). Mietin myös perheen asuinpaikkaa. Alun perin kun olin ajatellut että Barcelonaan tai Madridiin en mene. Perhe ei myöskään asu ihan Madridissa, joten kouluun kulkeminen on hankalampaa. Päätös piti tehdä melko heti koska lähtöön oli alle kuukausi ja liput piti varata.

Vähäiset valmistelut

Matkavalmisteluja ei hirveen paljon ollut. Varasin liput ja järjestin kouluasiat sekä äiti tarkisti vakuutusasiat. Tietenkin piti jotain pientä ostaa mukaan, mutta pääasiassa matkavalmisteluja oli hyvin vähän.

Unelman toteutus

Tämä unelma ei kuitenkaan olisi voinut toteuta ilman vanhempiani. He kannustivat minua lähtemään ja auttoivat rahallisesti (ei tämä matka ilmainen ole). He myös huolehtivat koirastani sillä aikaa kun olen pois. Minä saan olla iloinen että minulla oli mahdollisuus lähteä.

Kerroin kavereille/sukulaisille

Ensimmäiset reaktiot olivat yleisesti sanottuna, että vähän olet rohkea ja kuin siistiä. Itse en siinä vaiheessa edes tajunnut että oikeasti lähden. Päätös ja matka tulivat niin nopeaa. Sitten sitä puhuttiin että kohta olet jo siellä. Nyt kun olen täällä, niin mietin itse että hui minä oikeasti olen täällä. Täällä puhutaan koko ajan Espanjaa ja kulttuuri on ihan erilainen, mutta silti tunnen olevani kuin kotona, ja sehän on pääasia.

Dia 5

Tilattiin minulle bussikortti ja käytiin ostamassa lahja kodinhoitajalle kun hänellä on syntymäpäivä tänään. Tein hänelle suklaakakun. Syötiin yhdessä ja annettiin lahjat. Katsottiin vanhimman pojan kanssa videoita netistä. 

Iltapäivällä tuli vanhimman pojan ystävä ja toisen kaksosen (B:n) ”tyttöystävä”. Söpö pari. Pussasivat monta kertaa suulle toisiaan ja B sanoi että hän on prinssi ja tyttö on hänen prinsessa. Heillä on kuulemma linnakin jossain. Pop corneja oli kiva heitellä lattialle joten B istui jäähyllä (en kysynyt äidiltä laitoin vain hänet jäähylle). Kahden jäähyn jälkeen hän suostui pyytämään anteeksi ja itselle tuli ihan voittaja olo. Pienimmän kanssa tuli eripuraa. Hän halusi viedä rattaat toiselta, joten kun minä menin väliin hän puri minua käteen. Purema on kipeä. Se turposi ja punottaa. Miten niin pieni voi saada aikaan tuollaisen jäljen? Illalla katsottiin C:n kanssa Supermania, sitä vanhinta versiota ja tietysti espanjaksi dubattuna. Oli mukava päivä nyt vaan on pää- ja kurkku kipeä ja nenä tukossa. Onneksi huomenna on viikonloppu. Ja nyt vihdoin niitä kuvia.

                                                          Purema

                                                           Ikkuna

                                                           Vaatekaappi on tosi tilava ja sen lisäksi on laatikosto

                                                           Minun kylpyhuone

Dia 4

Sain vihdoin aikataulun, jotta tiedän tarkemmin milloin lapset herää, viedään ja haetaan. Muuten normaali päivä oli. Kävimme iltapäivällä puistossa mutta siellä oli kylmä, joten emme viipyneet kauaa. Lapset pelasivat jalkapalloa, keinuivat ja katsoivat kun vanhemmat pojat pelasivat koripalloa. Täällä sisälläkin on aika kylmä kun aurinko ei paista. Huomenna pitäisi mennä ostamaan bussikortti.

Dia 3

Tämän päivän ajatuksia: au pairina olo ei ole helppoa, mutta sehän nyt jo tiedettiinki. On niitä hyviäkin hetkiä tämä päivä nyt lähinnä perustuu niihin huonoihin.

Alkaa jo nyt mennä hermot noihin lapsiin ja vanhempiin. Miksi kaikki pitää antaa periksi? Täällä toisten lyöminenkin on okei ja siitä tehdään vaan vitsiä. Lapsilla ei ole melkein minkäänlaisia rajoja. Syöminen on tuskaa, pukeminen vielä enemmän ja sitten vielä hakataan ja huudetaan koko ajan. No syömisen vaikeus (kaikilla paitsi nuorimmalla joka syö toistenkin ruoat) voi kyllä johtua siitä että kaikki on flunssassa (itse odottelen milloin se tarttuu minuun), mutta ei se selitä sitä että jos lusikan tahallaan heittää lattialle niin sitä ei tarvitse nostaa.

Parhaiten minulla sujuu nuorimman kanssa, joka on jo täysin sujut kanssani. Kaksoset on yhtä painajaista kaikki on ei ei ei ja ei (olen jo alkanut epäilemään josko nuo muuta osaavat sanoa). Minä en kelpaa pitää aina olla äiti tai isi ja kun minä kiellän jotakin niin tietenkin ne alkaa huutamaan ja sitten pelastava äiti tai isi tulee paikalle ja minä olen se paha tässä. No mutta lapset on yleensäkin Espanjassa aika hemmoteltuja (ainakin näillä rikkaimmilla), se nyt vaan on fakta.

Jotain mukavampaa: tänään paistoi aurinko koko päivän. Oli 15 astetta lämmintä ja tänään alkoi virallisesti kevät. Oltiin pari tuntia pihalla leikkimässä. Päivällä käytiin kylällä sekä kaupassa (kaksi täyttä kärryllistä ruokaa) ja vanhin piti hakea koulusta kesken kaiken kun hänellä oli maha kipeä. Hänet vietiin heti terveyskeskukseen. Pelkän mahakivun vuoksi, joka suurella todennäköisyydellä johtui siitä, ettei hän ollut aamulla syönyt mitään. Pääsin siis myös jo tutustumaan espanjalaiseen terveyskeskukseen jo kolmantena päivänä. Kylän tk:ssa on muuten ihan oma lastenlääkäri.

Tekemistä täällä riittää. Aika ei todellakaan käy pitkäksi, nytkin on kiire kirjoittaa tätä, että ehdin nukkua tarpeeksi, jotta jaksan huomenna. Suuntaan katseeni kuitenkin aurinkoisin mielin huomiseen.

(Kuvia en vieläkään ole valitettavasti ehtinyt ottaa, joten niitä tänne ilmestyy kun vaan saan otettua.)

Dia 2

Aamulla tapasin ensimmäisenä kodinhoitajan. Hän teki minulle kaksi paahtoleipää oliiviöljyn kanssa ja mehua. (Vaikka tarjouduin itse tekemään leipäni). Juttelin myöhemmin päivällä hänen kanssaan ja hän on muuttanut Brasiliasta tänne ja ei ole osannut silloin puhua espanjaa. Hän kannusti minua, että opin kyllä ja antoi hyviä neuvoja. Lupasi jopa, että voisi viedä minut tutustumaan museoihin ja nähtävyyksiin jonakin viikonloppuna. Hän siis asuu viikot täällä ja viikonloput asunnossaan Madridissa.

Vanhin poika lähtee kouluun puoli yhdeksältä ja hänen valmistaminen on yhtä tappelua. ”Ei ole nälkä, käy mahaan, käy päähän.. Miksi pitää mennä? En pue vaatteita…” Loman jäljiltä kaikki on vähän sekaisin ja siksi emme meinanneet löytää koulupukua ja pienempien päiväkoti pukuja. Sillä aikaa kun äiti/isä vie vanhimman kouluun, minä olen kotona ja puen pienimmille päiväkoti puvut yhdessä kodinhoitajan kanssa. Se ei ole helppoa, kaukana siitä; niitä on kolme alle kolmevuotiasta ja he ovat nopeita sekä vihaavat yli kaiken pukemista ja riisumista.

Päivän opiskelin espanjaa kotona. Ensi kuussa menen espanjan tunneille. Ilta on taas yhtä menoa ja melskettä. Lapset kylvetettiin, mikä oli yllättävän helppoa. Kaikki on yhtä aikaa ammeessa ja pesevät itse itsensä pienellä avustuksella, sitten liukuhihna meiningillä yksi kerrallaan pois ja vaatteet päälle. Illalla perheen isä tuli kotiin. Syöminen oli yhtä kaaosta. En edes tajua miksi nälättömille lapsille pitää väkisin kahdeksalta illalla syöttää ruokaa? Meinaan siis lämmintä ruokaa. Tänään kalaa ja kroketteja, jonka jälkeen vielä jogurttia.

Melkein koko päivän satoi vettä ja yöllä myös. Illalla olin aivan poikki ja nukahdin jo puoli kymmenen aikaan. Kaikki uusi vaatii vielä totuttelua.

Dia 1

En tiedä mistä aloittaisin kertomaan, tässä nimittäin on vierähtänyt jo pari päivää kun olen ollut Espanjassa. Tietokoneelle en ole päässyt vasta kun tänään, koska perheen isä (lentokapteeni) oli pitemmällä työreissulla ja palasi vasta tänään kotiin. Hän laittoi wlanin tänään tietokoneeseeni.

Olin perillä perheen luona maanantaina noin kahdelta paikallista aikaa. Lennot sujuivat hyvin, vaikka Helsinki-Kööpenhamina lento lähti myöhässä (jotain nestettä oli jostain jarrusta tippunut ja minähän en erityisemmin välitä lentämisestä, joten tämä sai minut jännittämään yhä enemmän koko matkaa) mutta ehdin kuitenkin Kööpenhamina-Madrid lennolle. Madridin lentokenttä on iso, joten kun astuin koneesta ulos, olin aivan hukassa siitä minne piti mennä. Kaksi mukavaa suomalaismiestä kuitenkin puhuin sen verran kovaan ääneen huomatessaan minun paniikin että lopulta löysin matkatavarahihnoille. Sitten oli se kaikista jännittävin hetki edessä: perheen tapaaminen. Heti uloskäynnin luona odottivat perheen äiti ja vanhin poika(6v). Poika ei oikein uskaltanut mitään puhua mutta oli kuulemma innoissaan koko päivän odottanut minua. Lentokentältä matka kotiin kesti noin tunnin mutta ei kyllä käynyt aika pitkäksi kun katteli näitä maisemia. Aivan upeita vuoria joka puolella!

Kotona odotti sekä muut lapset ja koirat mutta myös sukulaisia, koska juhlittiin jotain pyhimystä (en muista enää nimeä). Kaksoset ja nuorin poika, perheen äidin äiti sekä isä ja isän uusi vaimo (kyllä ja mietin että miten ihmeessä ukin uusi ja vanha vaimo voivat olla melkein ylimpiä ystäviä) äidin sisko ja sen mies sekä heidän kaksi poikaa. (Melko nyrpeää porukkaa, huomasi etteivät pitäneet minun läsnäolosta. Enkä muutenkaan saanut oikein hyvää kuvaa äidin siskosta hän nimittäin ihan kunnolla löi lastaan kun tämä ei suostunut siivoamaan leikkihuonetta.) Ukin uusi vaimo oli kuitenkin oikein ystävällinen ja antoi puhelinnumeronsa että voin soittaa kun olen Madridin keskustassa ja jos tarvitsen apua.

Lapset söivät ensin päivällisen ja sitten aikuiset. Minä söin vähän kunnes pakenin oman huoneeseen vedoten matka väsymykseeni ja päänsärkyyn. Heräsin nimittäin maanantai aamuna neljältä ja la-su yön matkustin junassa. Kahden huonosti nukutun yön jälkeen nukahdin heti mennessäni päiväunille, vaikka viereisessä leikkihuoneessa riehu ja huusi kuusi poikaa sekä aikuiset espanjalaiseen tapaan juttelivat kovaäänisesti olohuoneessa. Kun heräsin ja menin keittiöön juodakseni vettä (kloori vettä= ei vettä) niin alkoi ukin vaimo heti hoivaaman minua ja laski vettä lasiini ja samalla kertoi kuinka Madridin hanavesi on parempaa kuin lähdevesi (Anteeks mitä??). Kloorilta maistuva vesi on kaukana meidän raikkaasta hanavedestä! 

Jos joku niin lasten nukkumaan meno täällä sujuu; yhdeksältä kaikki on sängyssä, valot sammutetaan, sanotaan hyvää yötä ja ovi laitetaan kiinni. Lapset nukahtavat itsekseen eikä huoneesta kuulu inahdustakaan yhdeksän jälkeen. Se on muuten tosi ihanaa kun nuo koirat haukkuu keskellä yötä vähän väliä jollekin turhalle.

Talo ja kylä

Talo on iso. Täällä on viisi makuuhuonetta, kaksi olohuone ja ruokailuhuonetta, leikkihuone, keittiö, eteinen, työhuone, neljä vessaa, autotalli, kodinhoitohuone, uima-allas ja iso takapiha. Talon koosta kertoo jo se, ettei minun huoneeseen riitä wlan yhteys kun työhuone on aivan talon toisessa päässä. Minun huone on mukavan kokoinen. Isot ikkunat ja paljon kaappi tilaa sekä ihana sänky. Kylpyhuone, joka on minun ja vieraiden käytössä, on vieressä.

Kylä on isompi kuin kotikaupunkini, jota sentään sanotaan kaupungiksi, vaikka se reilusti pienempi onkin. Täällä on noin 12000 asukasta. Paljon kauppoja, baareja, ravintoloita ja elokuvateatteri, kirjasto, melko iso hotelli jne. Kovin hyvin en vielä ole ehtinyt paikkaan tutustua. Sekä ihanat maisemat!