Aikataulutus

Tämä syksy on ollut yhtä aikataulujen sovittamista. Tänään saatiin vielä yksi isompi tehtävä ja vielä moniammatillisesti, joten aikataulut tulee olemaan tiukilla tulevan harjoittelun vuoksi. Tehtävä on silti mielenkiintoinen ja odotan sitä jopa innolla. 

Harjoittelu alkaa alle kahden viikon päästä. Siihen mennessä pitäisi olla oparisuunnitelma esiteltynä, meille suunnitelmat selvinä miten jatkamme ja kyselyn toteutus. Tenttikin pitäisi tehdä ja tietysti lukea siihen jossain vaiheessa. Sen lisäksi on moniammatillinen tehtävä ja havainnointia opariin liittyen, jonka vuoksi täytyy tulla käymään täällä 100 kilometrin päässä harjoittelupaikasta iltaisin. Voi kun vielä voisi vaihtaa harjoittelupaikkaa, niin tämä toteuttaminen olisi helpompaa. Siihen samaan syssyyn pitää opinnäytetyön edistyä koko ajan ja harjoittelun itsenäiset tehtävät sekä rokotuskoulutus olla tehtynä. 

Toitotan itselleni että tykkään haasteista. Enkä luovuta. Tämä syksy mennään nyt näin, vaikka se vähän raskaampaa onkin. Suorittaja ei lykkää asioita. Ne tehdään silloin kun pitää, vaikka siitä oma elämä vähän kärsisikin. Antakaa siis anteeksi jos en ole paras mahdollinen ystävä, tytär, täti ym. tänä syksynä. Lupaan parantaa ensi keväänä. (Toiveajattelua helpommasta keväästä.) Sitä paitsi sain juuri tänään (moniammatillisen tehtävän ansiosta) kolme päivää pitemmän joululoman, sen voimalla siis eteenpäin!

Kohta se on!

En enää malttanut odottaa. Ulkonakin näen vain kauniita valoja kaikkialla. Olen enää kaksi viikkoa kotona. Sitten vain käväisen viikolla. Viime vuonna minulta jäi koko joulun odotus viettämättä. Joulun tytölle se on iso osa vuodesta pois (toisaalta joulun alku Espanjassa oli upea kokemus sekin, muttei silti verrattavissa Suomen jouluun.) Tänään oli myös ensimmäistä kertaa talvinen olo kun lähdin kouluun. Niinpä päätin ottaa tänään joulukoristeet esiin ja alkaa nauttimaan tulevasta talvesta! 

P.S. Tämä flunssa saisi jo hellittää. Kolmas viikko kipeänä. Enkä välitä tuosta kylmästä viimasta yhtään. Muuten kaikki hyvin!  

Linnakakku

Kolmas kerros valmiina. Väliin raastettu tumma suklaata.

Tuntien koristelun tuloksena valmis kakku.

Kakku maistui niin isoille kuin pienillekin vieraille. Täytteenä valkosuklaa ja vanilja. Täyteakkupohjana normaali kakkupohja kaakaojauheella. Päällinen marsipaania.

Harppaus eteenpäin

Opinnäytetyösuunnitelma on palautettu! Vieläpä neljä päivää etuajassa. Viikonlopun ajaksi saamme sysätä opari ajatukset syrjään.

Siihen onkin syytä, sillä minun ihanaa ihanampi, rakas kummityttöni täytti tänää seitsemän vuotta. Viikonloppuna juhlitaan ekaluokkalaista ja minulle on tiedossa kakkupuuhia. Touhua riittää parille päivälle, mutta yritän jossain välissä valmistautua myös tulevaan tenttiin. Aika on vain sivuseikka, onhan vuorokaudessa kaksikymmentäneljä tuntia.

Minä hoitajana

Leikkasin yhtenä päivänä itseäni sormeen. Tarkoitus oli leikata porkkanaa kun ote lipsahti. Se osui ja upposi ihan kunnolla. Sitten tajusin kuinka pahaa veren näkeminen teki minulle. Alkoi pyörryttämään, minua, tulevaa sairaanhoitajaa. 

Toinen on piikit. Toisia voin pistellä kuin neulatyynyjä, mutta auta armias jos joku tulee minun lähelleni piikki kädessä. Voitte kuvitella koulun harjoittelutunnit kun 20 oppilasta on piikki kourassa ja etsii lihasta mihin pistää. Ei tunnu hyvältä, ei. 

Kyllä minua pistää saa, ammattilainen ja luottamus pitää ensin ansaita. Itkeä saatan silti. Siksi ihmetyttääkin miksi kuulemma toimin aivan oikein ja rauhallisesti pistäessäni muita. Omistan muiden sanoman mukaan varmat otteet. Muutenkin tapaturmissa ja hoitotyössä osaan yleensä heti toimia rauhallisesti ja tiedän mitä tehdä. Mutta kun itseeni sattuu niin toimintakyky lamaantuu. Eriasia jos on minun lisäkseni pahemmin loukkaantunut, silloin oma kärsimys siirtyy syrjään ja toimin kuin transsissa. Tämäkin on koettu.

Toinen on eläimet. En siedä katsoa loukkaantuneita eläimiä edes televisiosta kun niiden kärsimys tekee niin pahaa. Fyysisesti en voi huonosti vaan henkisesti minuun sattuu, kun eläimet ovat loukkaantuneita tai sairaita. En tarkoita ettenkö olisi ihmisiä kohtaan empaattinen, vaan vähintään yhtä empaattinen jos en enemmänkin. Hoitotyössä olen hoitaja, joka tietää miten toimia ja rakastaa sitä mitä tekee; hoitamista. Siviilissä olen minä, joka rakastaa ihmisiä ja eläimiä sekä tarvittaessa hoitaa niitä myös siivilissä. 

Muistilappu

Olen tänään kirjoittanut ainakin kolme muistilappua. Aina uusi edellisen tilalle. Opiskelut sujuu hyvin ja olen aikataulussa, ajatellen tulevaa tenttiä ja muita määräaikoja. Silti tämä tehtävien määrä, vähenemisen sijaan, tuntuu vain lisääntyvän. 

Eilen en ehtinyt kun vasta illalla tehdä tehtävää ja istua alas ensimmäisen kerran, muttei haitannut yhtään. Nyt on paikat järjestyksessä ja siistiä remontin jäljiltä. Tänään jatkoin vähän siistimistä, mutta pääasiassa olen opiskellut. Nopeasti aika on taas vierähtänyt iltaan. 

Olen silti tyytyväinen ja vaikka muistulappuja kertyykin niin kyllä oppiakin niiden mukana. Pieni kiire pitää hyvin opiskeluvirettä yllä. Ensi viikon aion tehdä opinnäytetyötä, jos huomenna saisin muut tehtävät tehdyksi. 

Mikä parasta kahtena iltana olen saanut lenkkeillä revontulien valossa! Kylmää on, mutta niin kuuluukin kun talvi tulee. Haikeana mietin mennyttä syksyä, mutta toisaalta odotan jo lunta (pakkasta en niinkään).

Kuin toinen maa

Kuopio loma lähenee loppuaan. Tämä oli mahdollisesti viimeinen kerta kun tänne pääsin käymään. Toivottavasti ei kuitenkaan. Vaikka Suomessa ollaankin, niin tuntuu kuin pääsisi ihan eri ympäristöön ja jonnekin kaus. Ihmiset ovat ystävällisiä ja on kotoisa olo. Täällä on ollut ihan eri näköistä, kun on vielä paljon lehtiä puissa. Olen saanut nauttia toisesta syksystä, pakkasesta ja auringon paisteesta. Autokin rapattiin ensimmäistä kertaa tälle tulevalle talvelle. 

Aika meni taas yllttävän nopeaa ja ehdittiin kyllä tehdä vaikka ja mitä. Käytiin kaupungilla, pannarikahvilassa, markkinoilla, elokuvissa ja Puijon tornin juurella lenkkeillen. Kauppakeskukseen saatiin vierähtämään työpäivän verran kun kerrankin ei ollut ketään, joka odotti kotona, niin saatiin ihan rauhassa kiertää. Minä ostin uuden takin ja kotiin pieniä tarpeita Ikeasta sekä joululahjat! 

Odotan niin innolla joulua ja tuntuu että kaikki sopivat lahjat vain sattui eteen, yllättävän helppoa tänä vuonna. Kauppoihin oli alettu jo laittamaan jouluteemaa esille. En malta odottaa että, kohta alkaa vuoden paras aika!

Elokuvissa käytiin katsomassa Napapiirin sankarit 2. Tosi hyvä elokuva. Jännä ja hauska. Suosittelen maisemien vuoksi ehdottomasti katsomaan elokuvateatterissa, jolloin elokuva pääsee oikeuksiinsa. Minusta oli jopa parempi kuin ykkösosa. 

Me olemme olleet myös superahkeria ja opiskeltu joka päivä. Jopa yli kaksi tuntia. "Sisko" on varmaan iloinen kun pääsee kotiin lepäämään, kun minä en ole painostamassa opiskeluun.

Kotiin lähdetään tänään kun saadaan äiti linja-autolla Lahdesta tänne. Äiti paralla on pitkä matka edessä. Kun Lahti matkan jälkeen vielä vähintään 7 tuntia autossa istumista. Onneksi on hovikuskit mukana niin pääsee takapenkille lepäämään. 

Muumimamman pannukakut

Kenelle tulee otsikosta kotoisa olo? Minulle ainakin tuli heti kun näin Muumi pannarikahvilan Kuopion katukuvassa. Etsimme paikkaa minne mennä ja sattumalta huomasin tämän ihanuuden. Kahvila on avattu 2.3.2015 ensimmäisenä Suomalaisena muumikahvilana, jos Muumimaailmaa ei oteta huomioon.

"Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen." -Homssu

Pannukakkuja on kahvilassa laidasta laitaan eli suolaisesta makeaan ja monella eri täytteellä. Pannukakku on aika iso, joten varmasti vie suurenkin nälän pois. Hintalaatusuhde on opiskelijalle hiukan korkeahko, mutta toisaalta pannukakut on täysin sen arvoisia ja kahvilassa saa myös vähän opiskelija-alennusta.

Palvelu ja ilmapiiri on ystävällistä. Kahvila on rauhallinen, vaikka sijaitseekin kauppojen läheisyydessä. Muumiteema on otettu hyvin muttei liiaksi mukaan sisustukseen. Pääasiassa paikkaa koristaa muumiastiat, lamput ja pienet somisteet.

Jos kahvilaan haluaa viedä jonkun vähän vähemmän muumeista välittävän löytyy tarjottavien listalta myös muita leivoksia ja pieniä suolaisia. Mutta pannukakku on ehdottomasti elämys, josta varmasti kaikki tulee pitämään. Onhan muumimamman pannukakut sentään olleet aina lapsuuden haave.

Moitteita en hirveästi anna. Hinnasta jo mainitsinkin. Minä myös jäin kaipaamaan mahdollisuutta pieneen pannukakkuun suuren sijasta. Me tehtiin niin että "sisko" otti pannarin ja maistoin siitä, itse söin marja jälkiruoan. Koska onhan jaettu ilo kaksinkertainen ilo.

Menkää siis ihmeessä käymään tässä hyvänmielen kahvilassa, jos vain satutte Kuopioon päin! (Kahvila sijaitsee aivan keskustassa.) Kaikki postauksessa olevat kuvat ja lisätietoa kahvilasta löydät täältä http://www.pannari.fi/

Kyyneleen takana

Kirjaimet tai pikemminkin sanat ovat olleet jo hyvän tovin hukassa. Tai sitten se johtuu siitä, että viimeisetkin luovuuden pisarat täytyy vuodattaa opinnäytetyöhön. Työ etenee ajallaan ja mallillaan, mutta työtä se todella vaatii ja aikaa. Saan olla iloinen, että minulla on kaksi ihanaa opiskelukaveria, jotka jakavat tämän ilon (lue tuskan) kanssani.

Tämä viikko on ollut opiskeluissa hulinaa kuten myös edellinen viikonloppu. Kotona remontin keskellä ei keskittyminen ollut kaikkein helpointa. Keksin silti, että luentoja voi kuunnella netin kautta myös lenkkeillessä. Siellä rauhaa riitti ja oppi meni paremmin perille kuin sisällä ruutua tuijottaen. Minusta on mahtava keksintö, että lääkärinluennot on netissä ja niitä voi kuunnella milloin vaan. 

Huomenna vielä lähiopetusta ja sitten lähdetään äidin kanssa sunnuntaina kohti etelää. Parin viikon itsenäinen opiskelu tulee täysin tarpeeseen ja yritän käyttää aikani hyödyksi. Päällisin puolin kaikki siis hyvin. 

Innokasta syksyistä lomaa/viikonloppua/kaikkea mahdollista kaikille!