Toinen lukuvuosi takana

Minun kalenterin mukaan opiskelijan lukuvuosi päättyy heinäkuun loppuun ja elokuusta alkaa uusi lukuvuosi. Niinpä katsahdan menneeseen, mitä kaikkea mahtui toiseen vuoteen terkkariopiskelijana. 

2014 syksyllä koitti muutto. Muuton jälkeen kerkesin pari kuukautta asua uudessa kodissa. Silloin aloitin myös uudessa työssä. Täytyy sanoa että muistan olleeni todella tyytyväinen muuttoon ja olen edelleen. 

Syksyllä kävin vielä reissussa mummin ja ystävien luona. Opiskelua oli kohtalaisesti kunnes marraskuussa kaiken katkaisi muutto Espanjaan. Siellä vierähti lähes pari kuukautta. Sain sieltä niin paljon kokemusta ja kokemuksia. Sitten palasin suomeen ja kuljin pari päivää töissä sekä koulussa 90 km päässä. Vaikkei ollut helppoa taas sopeutua Suomeen ja pakkaseen, oli se silti aivan ihanaa joulunaikaa.

Vuosi vaihtui ja koitti taas tavaroiden kasaus ja sillä kertaa suunta oli lähes 300 kilometrin päähän tekemään harjoittelua. Vielä ihan outoon kaupunkiin ja sairaalaan. Siitäkin selvisin vaikka oli vaikein harjoittelupaikka tähän mennessä. Ei hoidollisesti vaan ohjaamiseen en ollut yhtään tyytyväinen. Neljä viikkoa meni kuitenkin kohtuu nopeasti, ystävien ja perheen tuella. 

Sitten pääsin vihdoin omaan kotiin. Tein välissä reissun Keski-Suomeen. Tein niin paljon töitä kun pystyin ja pääsin paremmin opiskelun makuunkin. Nautin todella keväällä koulusta ja töistä. Sitten alkoi harjoittelu ja taatusti paras sellainen tähän asti. Vaikkkin henkisesti raskain, joskin myös fyysisesti kun tein välillä 12h työ ja harjoittelupäiviä. 

Samaan aikaan kaikki muut asiat mitä mahtui mukaan. Niin hyvät kuin huonot. Kun koulu loppui oli taas tavaroiden siirto vuorossa. Onneksi kerkesimme "siskon" kanssa tehdä vielä pikaisen (ylä) Lapin reissun ennen töitten alkua. 

Pian alkoi työt ja niitä ehti kestää pari viikkoa ennen kuin olin jo sairaslomalla.  Sitä (nyt jälkikateen sanon täysin rehellisesti että) iloa kesti pari viikkoa. Sitten oli vuorossa töitä, töitä ja töitä. Eikä lähes ollenkaan vapaata. Lukuun ottamatta neljän päivän pika reissua mummin ja sukulaisten luokse etelään. 

Tänään oli kuitenkin viimeinen työpäivä. Kesätöihin olen oikein tyytyväinen ja iloinen että tuli taas opittua paljon uutta ja pääsin käyttämään omia taitojani ihan palkallisessa työssä. Nyt odotan huomista päivää, että saan tavarat paikoilleen ja pääsen omaan sänkyyn nukkumaan. 

Tänään onkin tavaroita jo kannettu "siskon" avustuksella (taas kerran) ja olen ehtinyt myös siivota kotona sekä nähdä ystävää. Vielä tähän kesään ennen koulun alkua mahtuu töiden ja tavaroitten raahaamisen lisäksi ulkomaanmatka. Sitä siis odotellessa ja se olkoon mukava päätös tälle kesälle!

Kohta loma

Yhden vapaa päivän ajan ajattelin pakkailla tavaroita johonkin suuntaan, mutten ymmärrä miten siitä on voinut tulla näin työlästä. Ei huvittaisi tehdä yhtään mitään kun tuntuu että vastahan minä pakkasin ne tavarat.  En ymmärrä miten nyt voi olla jo taas aika pakata tavarat ja muuttaa kotiin? Mihin tämä niin kutsuttu kesä meni? Toisaalta minulla haluttaa jo omaan kotiin. 

Toissapäivänä vuokranantaja laittoi kuvia uudistetusta keittiöstä. Se oli aivan mielettömän näköinen entiseen verrattuna. En malttaisi millään enää olla töissä tätä viimeistä viikkoa. Onneksi enää neljä päivää töitä.

Nukuin viime yön todella hyvin kun sade ropisi niin ihanasti ikkunoihin. Vaikka heräilinkin useamman kerran kun lomailija oli kotiutunut mökiltä ja nukkui jalkopäässä. Olin jo tottunut nukkumaan ilman että joku kömpii jalkojen päälle. Mukavaa saada nappisilmä takaisin kotiin, on sitä ollutkin jo ikävä. 

Ihana sade ja oi vielä ihanampaa on että kohta on syksy! Nyt täytyy ryhdistäytyä ja tehdä jotain sillä launataina lähden kotiin!

Sulkakynä

Käsin kirjoitetut kirjeet ovat lähes kadonneet niin se vain on. Kouluissa on ollut myös puhetta siitä kuinka lasten ja tietysti aikuisten kaunokirjoitus alkaa olla katoava kansanperinne. Huomasin itsekin kirjettä lähettäessäni että vaikka käsin sen ensin kirjoitinkin, täytyi minun se silti koneella kirjoittaa, koska se tutui siistimmältä ja asiakirjamaisemmalta. 

Sitten eräänä päivänä postiluukusta tupsahti paksu kirje ja vielä minulle! Siellä oli aivan ihana Pikku Myy peltirasia ja kirjelappunen, tietysti kaunolla kirjoitettu, ystävältäni. Mikä päivän piristys se olikaan! 

Jos siis postimerkit eivät olisi niin kalliita niin minä siirtyisin ehdottomasti kirjeenvaihtoon WhatsApp -sovelluksen käytön sijaan! Erityisesti kauimpina asuvien ystävien kanssa. Pidän kirjettä myös paljon suuremmassa arvossa sen perinteen vuoksi. Älkäämme siis unohtako kirjeitä! Miksei vaikka joulukortin sijaan voisi lähettää joulukirjettä tai syntymäpäiväkortin?

Etelän reissu

Sain vaihdettua vuoroja ja pääsimme neljäksi päiväksi etelään kyläilemään. Maanantai päivä meni autoillessa yli 700 kilometriä, samoin meni torstai takaisin päin. Tiistaina nähtiin sukulaisia sekä hevosia ja keskiviikkona oli jokavuotiset hippokisat. Meidän suvun perinteenä on ollut pitää mitalijuhlat kisojen jälkeen. Tänä vuonna saatiinkin useampi voittaja ja juhlijoitakin riitti. Veljenpoikakin voitti komeasti oman eränsä ja ikäryhmässänsä sai hopeaa! 

Minulle tuli riittämiin maalla elämistä tälle kesälle. Sisävessa on hämähäkki/ötökkä kammoiselle elinehto! Tai sitten pitäisi vaan minun siivota ne huussit ötököistä. Onneksi mummolla oli kätevä sähkösisävessa. Nukkuminen vanhassa ja kylmässä mutta tietysti komeassa talossa ei meinannut onnistua tällä palelijalla. Eikä edellisen parin yön huonot unet auttaneet yhtään. No tulipahan kotona nukuttua kertaakaan heräämättä lähes 10 tuntia. Mutta tuliaisena tullut kurkkukipu iski aamulla kunnolla. 

Nyt olen siis flunssassa ja töissä pitäisi vielä jaksaa neljä päivää ennen yhden päivän vapaata. Kolme päivää olen jo särkylääkkeen voimin hoitanut hommani, mutta nyt täytyy sanoa että mitään ylimäärästä ei tarvitse tulla reissu ja työ väsymyksen sekä flunssan lisäksi.

Pääasia että lapset oli melkein enkeleitä matkan ajan (menomatka meni paremmin, tulomatkalla takapenkillä olikin kaksi pirua.) Oli ihana nähdä taas sukulaisia, kun kerran vuodessa vaan ehditään näkemään. Ensivuoden hippokisoihin täytyy ehdottomasti lähteä! Nyt on jo kolmet kisat takana.