Matkan varrelta kuvia

Järjestys keskellä sekasotkua

Vähän erilaiset pitsat tällä kertaa

Aurinkoa kohti

Matkakumppanimme

<3

Kohta kotona

24h road trip

Kaksi moniosaajaa liikkeellä. Käytiin ystäväni kanssa pikareissu asunnollani. Minulla oli vielä yksi koulujuttu hoidettavana. Lähdettiin tiistaina ajelemaan ja tänään takaisin. Matkan aikana sain tietää että minun siirtoni toiseen ammattikorkeakouluun on hyväksytty. (Siitä lisää myöhemmin.) Siispä aloitimme pakkaamaan mukaan kaiken mikä autoon mahtui.

Kaupunki ajossa kartanlukija unohti tehtävänsä ja ajoin melkein kaksi kertaa saman pyöräilijän päälle. Koululla näin luokkatoverin ja kävin mm. perumassa harjoittelun. Ystäväni sai shokin sairaanhoitajaopiskelijoiden puheista. Minä tein tentin ja sitten lähdettiin pakkaileen auto loppuun.
Saatiin jopa pyörä kiinni meidän älyllä ja on se ainaki vielä mukana...

Käytiin aikasemmin hakemassa ilmaiset pitsat. (Annoin edellisistä -palaneista- asiakaspalautetta.) Aloin ajaessani nälkiintymään ja kaipaileen ylijäämää. Ehdittiin sekin hetkeksi kadottaa ja minä sain sormeni mustaksi sitä etsiessä.

On se jännä että sitä tavaraa vaan jostain kertyy vaikka sitä yrittää olla haalimatta. Pakkaamistakaan ei koskaan opi vaan ne painavat kirjat pitää ängetä yhteen kassiin js sitten sitä raahataan sormet mustelmilla ja maha naurusta kippuralla.

Ilma on ollut kylmä. Tänään sentään paistoi aurinko. Toivottavasti lauantaina olisi lämpimämpi kun mennään ylioppilasjuhliin.

Nyt loppumatkan minä olen pelkääjän paikalla. Onneksi ei ole pitkä matka, (ja minä en aja) koska nukahan kohta.

Päivä mökillä

Mukava päivä jälleen takana. Alkaa jo tuntua lomalta. Heräsin puhelin soittoon ja lähdinkin sitten pirpanoitten kanssa mökille päiväksi. Pystytettiin trampoliinia monta tuntia, paistettiin lettuja, portaitten rakennusta ja hankittiin lievä aivovamma. Onneksi ei käynyt pahemmin ja menosta päätellen kaikki kuitenkin on hyvin. Pirpana sai kuunnella kyllästymiseen asti kysymyksiäni: kuka sinä olet? missä olemme? Huolehtiva isoveli sanoi, ”Olisinpa minä tippunut niin A:han ei kävisi kipeää.” 

Koira haukkui pihalla lenteleviä pääskysiä äänensä käheäksi. Nyt onkin sitten illan nukkunut kuin tukki. Käytiin tervehtimässä naapureita ja sain heiltä uuden muumimamma –mukin! Oli aivan ihana yllätys. Ensimmäisiä itikoita ilmestyi sateen jälkeen; todellisuus Suomen kesän inhottavasta puolesta iski vasten kasvoja. Reippailemassa kävimme, minä juosten ja R pyöräillen. Sitten porukka meni saunaan ja R uskalsi jopa käydä uimassa hyrr. Minä nautin hetken hiljaisuudesta hyvää kirjaa lukien. 

Kaksi vierasta

Harkitsen huomiselle joko suursiivousta tai pyörälenkkiä. Kumpikohan vie voiton? Loppu iltaa viihdyttää loppuottelu Real Madrid – Atletico Madrid sekä kasvispasteijat. (Vihdoin jalkapalloa! Jääkiekko tulee jo korvista ulos, joka vuosi sama hössötys… en edes vaivaudu katsomaan sitä.)

Omat liikennesäännöt

Missä on kaikki kunnon kansalaiset? Jokainen oikeaa nopeutta ajava auto on ohitettava ja turvavälit on tuntematon käsite. Kuka ensin kerkee on tietty kingi. Kaikilla on suunnaton hoppu. Eteläiset eivät myöskään tunne petteri punakuonoa, metsän älykkäintä eläintä, joka ihan varmasti väistää autoja. En voi kieltää ettenkö itsekin syyllistynyt matkalla useamman hengen riistämiseen. Sen näköinen on auton etumus. Rauha heille. Hermoja raastavaa touhua tuo ajaminen. Tai ei se itse ajaminen vaan ne kaikki muut pöljästit jotka myös kuluttavat kuoppaisia teitämme. Maisemistakaan ei saa nauttia kun pitää satasta ajaa joka välissä. Oliko minulla jotain asiaakin? No itseasiassa ei. Ilmoitin vaan olevani yksi niistä tuohtuneista kansalaisista joka ymmärtää liikennesäännöt ja miksi ne on olemassa juuri sellaisinaan, mutta ei ymmärrä niitä jotka ei niitä ymmärrä.

P.s Tämä puhelimella postaaminen on hankalaa, mutta loma on jo vienyt mennessään enkä millään jaksa avata tietokonetta. (Enhän toki tehnyt 3h koulutehtäviä jo aamulla.)

Luenotanaurinkoaluen

Viimeistä viedään. Enää yksi tentti. Sitten olen puolentoista viikon ajan vapaa vaikka valloittamaan maailman. Toisin sanoen valtaan olohuoneen sohvan, ja kasaan viereeni parhaat kirjat sekä palkkaan veljenpojan palvelijaksi. 

Kesästä on saatu nauttia jo useamman päivän ajan. Minä heräsin siihen kuitenkin vasta tänään. (Oikeastaan yöllä heräsin hirmuiseen ukkoseen). On se niin ihanaa hikoilla itsensä kuivaksi ja polttaa päänsä jo ensimmäisellä lenkillä auringon paisteessa. Saada migreeni pelkästä ulos vilkaisusta ja katsoa kateellisena, koulusta kotiin pyöräillessä, kun ihmiset nauttivat kylmästä jäätelöstä ja minä vaan menen sisälle (parvekkeelle polttamaan itseäni) LUKEMAAN.

Kesän huomaa tulleen myös ihmisten käytöksestä. Osaahan nämä tyypit hymyilläkin! Ystävällinen käytös silti kummastuttaa muita edelleen. On se näköjään tehnyt vaikutuksiakin, kun kahvi kutsuja satelee ilmasta.  

Kävimme pitämässä esitelmän hoitokodissa henkilöstölle. Se oli onneksi viimeinen esitelmä tälle keväälle! Onnistuneesti siis ohi. Harjoittelu lähestyy uhkaavaa vauhtia ja tavoitteet ovat… no öö tekemättä. Palaan asiaan kun nousen sieltä sohvan pohjalta (jos nousen).

Ei vaineskaan, vaan ihanaa kesän alkua teille kaikille! Loman alkaessa yritän olla ahkerampi täällä blogin suunnassa.

Luvattuja kuvia viime ja tältä viikolta

Junassa viimeistä kertaa tälle lukukaudelle

Potilaan tutkimis harjoittelua kotona

Uusi flexi

Kotona

Uusi ihana vispilä!

Keskiviikko

Selitys tähän viimeisessä kuvassa

Juoksijoita

+20

Äänestyslärpäkkeestä saa ajanvietettä moneksi tunniksi...

Pohdintoja

Ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun tunsin polttavaa tarvetta päästä kirjoittamaan ja purkamaan ajatuksiani blogiin.Viimeaika on ollut yhtiä syviä huokauksia, ilman sitä syvyyttä. Olen järjestellyt kesän ja syksyn asioita sekä päntännyt tietysti.Tänään sain helpotuksekseni kuulla ettei sisätaudin tentti tarvitse olla läpi, jotta pääsee harjotteluun. Yksi suuri stressin aihe putosi pois.

Olen yltiö väsynyt. Illalla en nukahda ja aamulla ei jaksa nousta. Kaikenlisäksi olen silti yrittänyt hoitaa kaiken pakollisen. Eilen en päässyt sohvalta ylös, kun kurkkuun ja päähän sattui ja silmät painuivat kiinni. Ei mitään ajatustakaan lukemisesta.

Sain silti lääkelaskuja laskettua, vaikka en koe siitä olevan mitään hyötyä. Ainakaan minun tapauksessani. Se on kiinni tuurista osaanko. Karu totuus vaan on, että vaikka kuinka laskisin ei mahdollisuus virheisiin katoa mihinkään. Onhan kello silloin neljä ja levoton luokka ja liian vähän aikaa. En voi muuta kuin toivoa parasta ja luottaa suurempaan voimaan. Olen silti jo täysin valmistautunut pettymykseen; jäätelö odottaa pakkasessa.

Voimat alkaa hiipua tämän koulun kanssa eikö välimatka tee sitä yhtään helpommaksi. Tiedän että tarvisen tauon, mutta sinnikyyteni ei anna periksi. Vielä hetki, toisaalta en ole kaukana siitä että luovutan. Ihminen minäkin vain loppujen lopuksi olen. Nyt on vaan aika tehdä päätöksiä ja toimia. Tämän illan pelasti hauska keskustelu ystäväni kanssa skypessä pitkästä aikaa.

Äiti

Rakastan äitiäni,

Mukaan lukien kaiken mitä olemme kokeneet.

Ja vaikka kuinka kinastelemme.

Tiedän, että hän on kuitenkin aina tukenani. 

Vaikka äiti osaakin olla ajoittain ärsyttävä, 

varsinkin silloin kun hän on oikeassa.

Ei minulla silti ole päivääkään, 

etten ajattelisi äitiä ja äidin neuvoja rakkaudella.

Hänellä on aina ratkaisu kaikkeen.

Äidillä on supervoimia.

Lämmöllään hän sulattaisi Antartiksenkin.

Äiti tekee maailmasta paremman paikan.

Hänellä on pala sydäntäni ja minulla hänen. 

En olisi minä ilman äitiäni. 

Ruusuista äitien päivää maailman parhaalle äidille! <3

-Rakkaudella tyttäresi.