Kuin uusi

Vauhdikas veljenpoikani päätti sitten lämmitellä itseään vähän liian lähellä takkaa. Tuloksena palanut takin selus. Ei hätiä kyllä täti korjaa. Tai ei olisi korjannut jos toisesta takista ei reistailisi vetoketju. Mutta siis päätin pojan äidiltä kysymättä ryöstää takin ja ommella paikan tilalle. Paikkaa ei edes huomaa jos ei tiedä ettei se siihen kuulu. Nyt pääsee taas lempitakki käyttöön. Ainakin täksi talveksi. Paikan päälle suihkutin vielä varmistukseksi veden ja lumen pitävää suoja-ainetta.

Illasta aamuun

Työvuorojen suunnittelussa voisi joku hieman käyttää järkeä. Nimittäin ensin ilta ja heti seuraavana päivänä aamuun ei ole mistään kotosin. Eilen olin ihan poikki sekä sekasin koko päivästä ja yritin väkisin saada unen, että jaksan tämän päivän. Kun kaikki on uutta ja opittavaa paljon. Tuntuu etten olisi nukkunut ollenkaan. Eilen meni ylitöiksi, mutta muuten oli tosi mielenkiintonen päivä ja sain nähdä uusia paikkoja. Eräs mummo antoi minulle elämän ohjeita. Lähinnä opiskeluun liittyen. Ne olivat hyviä, vielä kun muistaisi noudattaa niitä.

Tänään arvasinkin että migreeni varmaan yrittää heti kun töistä pääsee ja niinhän se teki. Jyskyttävä päänsärky vaan onneksi eikä pahempaa. Lääkkeitä minä en suostu syömään, vasta sitten jos sängystä ei ylös pääse niin on pakko ottaa lääke.

Töitten jälkeen hain veljenlapset hoidosta, siitä en tiennyt kun vasta töistä lähtiessäni. Heidän kanssaan vietettiin aikaa kunnes isänsä tuli kotiin. Sain samalla harjoittelun tavoitteet tehtyä ja lähetettyä opettajalle. Iloinen yllätys oli kokous-ja neuvottelutaidon numero, joka oli vihdoin ilmestynyt. Yli kuukauden myöhässä kun normaali tarkistus aika on yleensä se pari viikkoa. Nyt väsyttää ihan liikaa ja silti haluaisin tehdä vaikka mitä. Ehkä huomenna ennen iltavuoroa.

Totta!

Pieniä ajatuksia opiskelusta sairaanhoitajaksi tai minun tapauksessa terveydenhoitajaksi. Yhtäkään näistä en voi kieltää. Opiskelu on rankkaa. Onneksi elämä ei ole niin vakavaa!

                 Ja lopuksi tulevaisuuttani ainakin harjoitteluissa

Reissu

Reissu on nyt tehty ja sunnuntai-iltana saavuin kotiin univelkojen siivittämänä. Maanantaina oli harjotteluun lähtö kahdeksalta. Päivä meni nopeaa. Vanhaan totutellessa, mutta uuden roolin kanssa. Enää en ole kesätyöntekijä vaan nyt pitäisi jo tietääkin jotain. Lähiohjaajani on mukava. Hän selittää hyvin sekä tarpeeksi ja ottaa minut huomioon. Tuntuu vaan että tieto kaikesta mitä minun harjotteluun kuuluu on puutteellista puolin jos toisin. He eivät esimerkiksi tienneet että minun täytyy työskennellä 40 tuntia viikossa. Nyt sitten olen yrittänyt miettiä mihin ne puuttuvat melkein seitsemän tuntia laitan. Tänään minulla on vapaapäivä ja loppuviikon olen töissä. Maanantaina on seuraava vapaa.

Kuopiossa kävimme perjantaina amarillossa syömässä ja lauantaina shoppailemassa. Kävelimme kuulemma noin 4 kilometriä (tuntui kyllä pidemmältä) yli 20 asteen pakkasessa amarilloon nälkäisinä. Päästiin perille ja ruoka tuli yllättävän nopeaa. En muista tarkalleen mitä syötiin, mutta kuvat kertokoon enemmän. Jälkiruoaksi söimme brownieta mutta ne meni niin nopeasti suuhun etten ehtinyt saada kuvia. Eräät söivät saman aterian, joten siitä johtuen kuvia puuttuu.

Lauantaina kävimme kauppakeskus Matkuksessa, jossa vierähtikin melkein seitsemän tuntia matkoineen. Minä ostin yöhousut parilla eurolla, puseron, ikeasta kulhon sekä löysin sen servettitelineen, ja tyynyn. Säästimme ja söimme ikeassa ruoan parilla eurolla. Muut löysivät sitten vähän enemmän kaikkea. Päivä meni mukavasti siihen asti kun pääsimme ystäväni luo. Sain astmakohtauksen mikä ei sitten ihan heti helpottanutkaan. Siitä kuitenkin selvittiin ja loppuilta löhöiltiin ja katsottiin telkkaa sekä syötiin herkkuja. Tarkoitus oli katsoa leffa, mutta yhtäkkiä huomasin että yksi lähettelee viestejä koko ajan, toinen oli muistaakseni koneella, kolmas tabletilla ja minä katsoin puhelimesta edellisen päivän Venla-gaalan. Pääasia että saatin levähtää ja rentoutua kunnolla kukin tyylillään. Sunnuntaina oli aikasin herätys ja ensimmäinen meistä lähti jo seitsemän jälkeen. Minä ja ystäväni lähdettiin samalla junalla ja sain Oulussa sitten hyvästellä hänet, ja jatkaa vielä itse matkaa kylmässä junassa! Veljeni haki minut asemalta, ihana paluu -30 asteeseen. Varpaat jäässä, mutta ehjänä kotona sekä suloinen jälleen näkeminen koirani kanssa. Toinen oli muka suuttunut poissaolostani. Nyt se sitten vahtii minua etten karkaa.

 

 

Siskoni

Meillä on kohta 15 yhteistä vuotta takana. Historiamme alkaa synnytysosastolta, jossa tapasimme (molemmat kylläkin mahassa vielä). Myöhemmin ikäeroksi on sanottu kolme päivää. Neljän vuoden jälkeen tapasimme jälleen, hänen muuttaessa samaan taloon. Äiti kysyi häneltä "Tuletko käymään kylässä, meillä on saman ikäinen tyttö". Hän vastasi "En, kun minä olen jo käynyt siellä". Eipä toteutunut tämä vaan melkein siitä asti olimme erottamattomia ystäviä. Kävimme saman ala-asteen, yläasteen ja lukion. Kaikki paitsi ykkös ja kakkosluokan olimme samalla luokalla. Tuntuu että vuosi vuodelta kasvoimme läheisimmiksi ja hän on aina ollut minulle kuin sisko. Olemme olleet toinen toisemme tukipilarina. Olemme kokeneet ja nähneet kaikkea yhdessä. Olemme reissanneet ja lomailleet paljon. Meillä on upeita ja ihania muistoja vuosien varrelta.

Meidän ei tarvitse puhua, jotta tietäisimme mitä toinen tarkoittaa. Tiedämme etukäteen mitä toinen ajattelee. Tunnemme toisemme perinpohjaisesti. Mikä tahansa ongelma on se ratkeaa toisen avulla. Kaikesta voimme puhua eikä mikään tunnu mahdottomalta. Riitelemme kuin siskot ja varsinkin nyt kun välimatka on kasvanut aina ensimmäisenä on sota pystyssä ja sitten todetaan että eiköhän tämä ollut tässä ja jatkamme normaalia pöljäilyä. Puhetta, itkua, naurua, sarkasmia, huumoria ja toteutumattomia sekä toteutuneita suunnitelmia ei koskaan ole puuttunut. Ystävyytemme ei koskaan lakkaa. En voi olla muuta kuin onnellinen että minulla on sisko, jota en koskaan olisi uskonut saavani.
Paljon rakkaita terveisiä siskoni!

Laskut

 

Pääsin lääkelaskut läpi! Koululla harjoittelu on nyt ohi ja maanantaina menen harjoitteluun kotipaikkakunnalle kolmeksi viikoksi samaan paikkaan, jossa olin kesätöissä. Nyt nautin vapaapäivistä "siskon" luona Kuopiossa tyttöporukalla. Tiedossa on siis paljon puhetta, naurua, shoppailua ja hyvää ruokaa.

Raha. Yksi sana, jolla on paljon valtaa. Mietimme sanontaa raha ei tuo onnea. Tavallaan se on totta, mutta toisaalta se on myös väliarvo onneen. Raha kuitenkin voi aiheuttaa paljon huolta ja  opiskeijoiden keskuudessa varsinkin kuulee paljon sanontaa "kun ei oo rahaa". Toisaalta sekään ettei ole rahaa ei ole este millekkään, koska jos sitä todella haluaa sitä voi myös hankkia. Mitä varten minä opiskelen? Sitä varten, että saan ammatin, josta nautin ja toivottavasti töitä ja siten rahaa millä elää.

Minä olen taatusti säästeliäs erityisesti ruoan suhteen. Kaupassa en halua enkä tee heräteostoksia. Vaan se tarpeellinen riittää. Toisaalta olen antelias muita kohtaan ja allennuksethan ovat aina säästeliäisyyttä. Välillä on myös hyvä tuhlata.Yksi asia mitä ikinä en odota, mutta kuitenkin odotan, on laskut. En halua niitä, mutta jos niitä ei tule mietin missä ne viipyvät. Viimeksi sain kennelliitolta laskun, joka johti siihen, että päädyin eroamaan koko liitosta. Säästeliäisyyttä ja sinnikkyyttä kehiin!

Home sweet home

Kotona taas. Viimeiset lomapäivät on olleet melko rauhallisia. Tulin vasta kotiin ja olen sisustusintoillut lukemisen välillä. Kävin myös kaupoissa kiertelemässä, josko olisin löytänyt lautasliinatelineen, muttei sopivaa löytynyt. Siltikään minulla ei ollut tylsä kauppareissu. Tapahtui yhtä jos toista, mutta hauskinta oli että minua haastateltiin radioon. Toinen kerta kun sain ääneni kuuluviin nimittäin olen jo paikalliseen lehteenkin muutaman sanan sanonut. Ei mitään ihmeellistä mutta kuitenkin.

Olen ihastunut sanontoihin ja niitä lukiessani halusin saada sellaisia jonnekin esille. Niinpä taiteilin wordillä ja kontaktimuovilla mielestäni aivan upean kokoelman, joka nyt on piristämässä wc:n ovea.  Joukosta löytyy sanontoja espanjaksi ja suomeksi sekä internetistä löydettyjä että pari itse kirjoitettua.

Kahden ja puolen tunnin jälkeen

Joululahja suklaa ja uusi taulu <3

Herkullisia hetkiä

Kummius

Minulla on yhteensä viisi kummia: setäni ja hänen edesmennyt vaimonsa, serkkuni sekä tätini ja hänen miehensä. Tätini ja hänen miehensä ovat olleet minulle läheisimmät koko elämäni ajan. Heiltä olen oppinut ja saanut elämälleni aivan mahdottoman paljon kaikkea. Olen aina arvostanut heitä ja pitänyt todella tärkeinä ihmisinä elämässäni. Kummit ovat kuin toiset vanhemmat. He ovat läsnä, niin huolenpidossa kuin ystävyydessä. Minulla onkin maailman parhaat kummit ja siten kummius on noussut minulle tärkeäksi asiaksi. Ihaninta on huomata miten paljon he välittävät minusta ja minä heistä. Kiitos että olette elämässäni!

Olen itse veljentyttäreni kummitäti. Toivon todella, että osaan olla yhtä hyvä ja ihana kummi veljentyttärelleni kuin minun kummini ovat minulle. Haluaisin, ettei hänen koskaan tarvitse pelätä kertoa minulle mitään, ja että voisin aina olla hänelle avuksi. Pitää huolta ja antaa neuvoja elämän tielle. Tämä lainaus toimii yhtä hyvin kummiin kuin tätiin: ”Vain tädit voivat rakastaa sinua kuin äiti, pitää salaisuudet kuin sisko, olla todellinen ystävä sinulle, ja antaa potkun pyllylle kun tarvitset sitä.” Tätinä ja kummina oleminen on todella tärkeää ja arvostettavaa työtä!

Tädin rakas<3

Kummityttö <3

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Uusi vuosi vaihtui ystävieni kanssa. Vietimme iltaa syöden paellaa, pelaillen, höpöttäen ja hölmöillen, elokuvaa sekä raketteja katsellen ja uuden vuoden taikoja tehden. Taisimme myös pyörähtää ihmisten ilmoillakin. Hauskaa oli ja seura ihan parasta!

Uuden vuoden taikoja aloitellessa

Espanjalaisen perinteen mukaan syötiin 12 viinirypälettä kellon lyödessä 12 kertaa

  

Uuden vuoden jälkeen olen nukkunut, käynyt autokoulun kakkosvaiheen, viettänyt aikaa läheisten kanssa, kyläillyt, yökyläillyt, liikkunut ja käynyt jopa vilkaisemassa kelkkoja ja mikä pahinta stressannut jo tulevaa vuotta ihan liikaa.

Tuntuu että aika loppuu taas kesken. En kerkeä ja ahdistaa. Taas tämä sama alkaa. Paniikki siitä, ettei aika riitä. Sitten rakas ystäväni sanoi minulle: ”Mieti mitä Sinä haluat”. Tunteet purkautuivat ja asiat selkeytyivät päässäni. Minä elän tätä elämää eivät muut ihmiset. ”Laita muitten asettamat paineet pois ja kuuntele itseäsi. Muiden aiheuttamat paineet aiheuttavat itsellesi paineita.” Tuppaan ajattelemaan liikaa mitä muut (mm. yhteiskunta) minulta haluavat ja miten miellytän heitä, enkä sitä mitä minä itse haluan. Loppuloma on siis minulle! Suuntaan positiivisin mielin kohti tulevia haasteita.

Näissä tunnelmissa loppuloman viettoon!