Meren kuohut

"Ei tyyni meri merimiestä tee." (Englantilainen sananlasku.) 

Elämä ei aina ole tyyntä vaan välillä myrskyää oikein kunnolla. Elämän tuomat kokemukset ja koettelemukset, ne ylä- ja alamäet, muovaa ihmistä. Jokainen päivä tuo mukanaan jotain uutta. Ihminen tarvitsee kuitenkin myrskyn hetkillä perusturvallisuuden ympärilleen. Kivet joihin voi tukeutua kun aallokko heivaa. Tyynen ilman tullen voi sitten taas jatkaa matkaa ja ottaa uudet myrskyt entistä vahvempana vastaan.

Vapaapäivät ruskamaisemissa

Syksy on parhaimmillaan. Ulkona on aamuisin niin raikas ilma ja päivällä aurinko kultaa ruskaisen maiseman. Suomen luonto <3 Mitä siihen muuta sanomaan. Koirakin otti sadonkorjuusta ilon irti narskuttamalla äidin kasvattamia herkullisia porkkanoita! 

Sunnuntain päivällinen koostui tällä kertaa herkullisesta itse tehdystä hampurilaisesta. Tai lähes itsetehdyistä, koska paahtoleivät olivat valmiita. Ohje on helppo ja ruoka maistuu varmasti kaikille! Pihvit ovat koostumukseltaan täydellisiä ja maultaan parhaita mahdollisia. En osaa arvioida montako pihviä ohjeella tulee, koska ohje on sama kuin soijarouhepyöryköissä, joita tuli noin 30 kappaletta.

Soijarouhepihvit:

2,5 dl soijarouhetta

4 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

1 dl (graham)jauhoja

1/2 dl korppujauhoja

1 rkl perunajauhoja

1 tl juustokuminaa

1 tl valkosipulijauhetta

1 tl sipulijauhetta

1 tl (savu)paprikajauhetta

rypsiöljyä

Lisäksi paahtoleipää, salaattia, kurkkua, ketsuppia, hummusta ym.

-Keitä vesi ja liota joukkoon kasvisliemikuutio. Lisää soijarouhe ja anna turvota n. 10min. 

-Sekoita jauhot ja mausteet erillisessä kulhossa. Lisää soijarouheen joukkoon.

-Anna maustua n. 30 minuuttia.

-Muotoile pihvejä ja paista öljyssä pannulla niin että saavat molemmin puolin väriä. 

-Lämmitä paahtoleivät öljytyssä pannussa.

-Kokoa hampurilainen oman maun mukaan esim. salaattia, ketsuppia ja kesäkurpitsaa.

Mehevä suklaakakku

Tällä ohjeella saa paistoajasta riippuen mehevän suklaakakun tai suussa sulavan mutakakun. Lisukkeeksi sopii soseutettu pakastekylmä mansikka tai vaniljajäätelö ym. Resepti on täysin vegaaninen. Halutessa voi sekaan laittaa (vegaanisia) suklaamurusia! 

Ohje:

-Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen

2,5 dl vehnäjauhoja

1 dl kaakojauhetta

ripaus suolaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl ruokasoodaa

2 dl kahvia/vettä

1 dl sokeria

1 dl juoksevaa margariinia

2 rkl omena/valkoviinietikkaa

-Sekoita jauhot keskenään

-Lisää kahvin joukkoon sokeri, margariini ja jauhot

-Sekoita viimeiseksi etikka taikinaan, koska se alkaa heti reagoida soodan kanssa tehden kakusta kuohkean

-Paista heti 200 asteessa n. 8-20 min riippuen uunista

-Kakku saa jäädä keskeltä löysäksi. Kannattaa muistaa että se jähmettyy vielä uunista ottamisen jälkeenkin.

Ulkona tuoksuu syksy

Lauantain ja sunnuntain varhaiset aamut ovat parhaita kävelylenkki aikoja. Koko kaupunki on hiljainen. Ympärillä on vain syksyinen luonto. Kävellessä ajatukset hiljenee, keho rauhoittuu ja voi olla läsnä juuri siinä hetkessä. Voi nähdä, kuulla, tuntea ja haistaa syksyn ja sen tuomat muutokset. 

Esi-isä on rantautunut vitriiniin

Eilinen ja toissapäiväinen olivat todella mukavia päiviä loppujen lopuksi, vaikka ne sisälsikin turhaa paniikkia ja stressiä. Torstaina tapasin ihania opiskelukavereita pitkästä aikaa vapaa-ajalla ja suunniteltiin josko repastas reissuun jossain vaiheessa. Iltapäivällä iski stressi kadonneesta tehtävästä, mutta onneksi ystävä auttoi hädässä. Se vei kuitenkin aikaa tenttiin lukemiselta ja tenttiin lukeminen yöunilta. Loppujen lopuksi tentti on kuitenkin onnistuneesti, toivon mukaan, tehty ja seuraavien viikkojen suunnitelmatkin ovat vihdoin selvillä. 

Jos nyt tämän tiiviin koulun aloituksen jälkeen muistaisi taas kuunnella itseä, parantaa fyysistä oloa ja myös ehtisi tehdä muutakin kun vaan opiskella. Eilen käytiin kansainvälisillä markkinoilla ja sitten suunnattiin kotikotiin viikonlopuksi. Ihana käydä kotona ja nauttia vapaasta viikonlopusta! Opiskelu kun on työtä lähes 24/7 ja se on ihan tutkittu fakta, joka oppikirjasta lukemalla piti oppia. 

Viime aikoina onkin ollut vähän liian vauhdikasta. Eilen varsinkin sattui monta säikähdystä. Kuitenkin nyt ollaan turvallisesti kotona. 

Kaikista ihanin yllätys oli ystäväni minulle ostama muumimuki! On se niin sympaattinen tuo esi-isä. Miten voikin niin pieni ele tuottaa niin paljon iloa! Muutenkin iso kiitos tuesta ja avusta sekä parhaasta seurasta. 

P.S. Muumimuki kokoelma alkaa olla täysi, vai voiko keräilijän kokoelma olla koskaan valmis? Minä en kuitenkaan aio enää mukeja hankkia, jos ei nyt jotain aivan ihanaa uutuutta tai vanhaa tule kohdalle. Toisaalta Talviyö 2006 on vielä etsinnässä...

Syksyn kauneimmat häät

Minulla oli kunnia olla mukana rakkaan veljeni häissä. Kunnia siksi, että sain olla mukana auttamassa sekä juhlimassa. Häät olivat aivan ihanat. Tulee niin hyvälle tuulelle kun ajatteleekin tuoretta avioparia.

Hääjärjestelyissä minun tehtäväksi jäi kakun koristelu. Aika meinasi mennä tiukalle pienten kommellusten vuoksi, mutta pääasia että valmista tuli, vaikka korvakoruja vaihdoinkin vielä kun hääpari saapui jo juhlapaikalle. Myös juhlassa yritin pitää muiden läheisten kanssa huolen siitä, että vieraat ja tietysti hääpari saisivat vatsatäytettä. Hääpari olikin loihtinut monenlaisia herkkuja tarjottavaksi. (Ensimmäistä kertaa huomasin miksi täysi vegaanius olisi ollut haasteellista. Näissä häissä ei nimittäin olisi minulle ollut juurikaan herkkuja tarjolla. Totta kai yleensä ruokavalio asiat kysytään etukäteen vierailta, mutta minä ilmoitin hääparille, ettei minun ruokavalio ole ongelma, kun itse olen mukana laittamassa eli joskus kasvisruokavalio on vaan helpompi vaihtoehto kuin vegaanius.)

Häät alkoivat vihkimisellä hääpaikalla, jonka jälkeen oli onnittelut ja malja hääparille. Sitten siirryttiin sisälle ruokailemaan. Ohjelmassa oli puheita, kakun leikkuu, tanssia, leikkejä ym. Täytyy sanoa, että toinen veljeni (bestman) piti tosi hyvän puheen yhdessä toisen kaason kanssa. Veljenlapset olivat myös niin ihania koko päivän, ettei voi kuin ihmetellä. Erityisesti veljenpoika oli kuin herrasmies niin puvultaan kuin käytökseltään. Oli aivan ihana nähdä kaikkia sukulaisia ja erityisesti mummia! Ehdittiin vielä sunnuntaina pitkän kaavan mukaan nauttia hotellin aamupalaa yhdessä suvun kanssa. Lisäksi oli mukava tutustua morsiamen sukulaisiin. 

 

Veljeni sai upean vaimon itselleen. Muistan vieläkin kun veljeni ensimmäisen kerran kertoi hänestä minulle heidän seurustelun alkuaikoina. Olimme tulossa mökiltä kotiin (muistan vielä tarkalleen missä olimme tulossa) ja veljeni kysyi tunnenko kyseistä henkilöä, koska kävimme samaa koulua. Minä siinä vähän ihmettelin, lähinnä ikäeron takia, mutta sen jälkeen olen ajatellut niiden kahden sopivan kyllä aivan toisilleen. Tovin seurustelun jälkeen toivoin, että tämä nyt olisi veljelleni se oikea. Niin se oli. Käly sai itselleen kultakimpaleen ja varmasti näyttää kaapin paikan kotona, vaikkei kakkua leikatessa jalka kerennytkään ensin polkaista. Veljeni on niin sydämellinen ja avoin ihminen, korvaamattoman tärkeä ja aina ollut tukena sekä turvana niin kuin isoveljen kuuluukin. Toivon, että he huolehtivat hyvin toisistaan, elävät pitkään yhdessä ja muistavat rakastaa myös niinä synkkinä päivinä mitä elämä eteen tuo. Olen niin onnellinen heidän puolestaan. 

 

 

Vielä kerran kiitos ihanista häistä ja onnea hääparille!