Kuukausi on vierähtänyt edellisestä kerrasta blogissa. Kuukauden aikana ollaan kodissa saatu paljon aikaiseksi. Varaston rakennus loppuun alkaa näillä hetkillä olla valmiina. Muuten aika on mennyt töissä ja koirien kanssa.
Pentu on puolivuotias ja melkein jo aikuisen perron kokoinen. Pentuaika on mennyt tähän asti hyvin, mutta nyt on alkanut mattojen tuhoaminen, eikä selvästikään tee sitä ahdistuksissaan vaan tylsistymistään. Sen vuoksi hankittiin iso kasa käytettyjä pehmoleluja tuhottavaksi yksinollessa. Ulkona käydään aamulla kahdesti, iltapäivällä yhdesti ja illalla kerran. Lisäksi reilusti ulkoilua, leikkiä ja koulutusta pihalla iltapäivisin. Temppuja pentu osaa jo hyvin ja hihnassa kävely sujuu aivan mainiosti. Osaa hyvin ottaa lenkillä katsekontaktia. Runsaan palkinnon ja opetuksen onnistunut tulos. Muiden koirien ohitus tietysti vaatii vielä harjoittelua, samoin kaikkien ihmisten luo olisi niin mukava mennä. Toivotaan että samamalli ja hyvät kokemukset pysyvät yllä. Isosiskosta on hyvä ottaa mallia muissa asioissa paitsi vieraiden kohtaamisissa, sen sijaan pentu on tainnut opettaa hänelle miten vieraita kohdataan, koska selvää rohkaistumista on tapahtunut. Toisaalta minua ei haittaa lainkaan koira, joka ei vieraille ole vihainen, muttei vaan tahdo heti olla kaikkien kaveri vaan harkitsee tarkkaan tulevat tuttavansa - ihana luonne!
Jonkinlaista kesän jälkeistä väsymystä alkaa töistä puskea. Korona on tuonut omat isot haasteensa ja syksy ei näytä helpotuksen merkkejä. Pidän työni monipuolisuudesta, mutta kaiken tämän oman elämän myllerryksen keskellä vähempikin haaste riittäisi. Paljon on ideoita työelämän puolelle ja opiskelu haaveita, mutta antaa niiden kypsyä ja odottaa parempaa aikaa.
Syksystä nautin joka solulla. Ihanat sumuiset ja kuuraiset aamut. Raikas ilma ja luonnon valmistautuminen talveen. Talvea odotan yhtä innolla. Vielä voin jopa sanoa nauttivani kylmyyden pureutumisesta sormenpäihin. Kesäihminen en ole. Kesä on ötököitä, haastavia ilmoja pukeutumisen kannalta ja pistäviä auringonsäteitä sekä päänsärkyä. Minua ei koskaan ole talven pimeys haitannut. Ainoastaan ekologisesti se on ikävää että valoja joutuu käyttämään enemmän ja lämmitys vaatii enemmän energiaa. Odotan taas jo talvea, lunta ja pakkasta. Toki syksyn ja talven käännekohta on viime vuosina ollut liiankin pitkä lumen puuttuessa maasta ja kaiken elävän pimeydessä. Silti syksy ja pimeys tervetuloa, teitä on odotettu.
