Lista

Yksi tentti ohi, viisi edessä. Tämän päivän pyhitin kuitenkin kaikelle muulle kuin lukemiselle (ainakin melkein). 

Ilkeitä nuo postinkantajat kun tuppaavat joka päivä tuolta postiluukusta noita ihania joulumainoksia! Siitä syystä päätin minäkin sortua tähän ja tehdä joululahjalistan. En kuitenkaan odota saavani tai pyydäkään mitään. Olen jo saanut niin paljon tämän vuoden aikana kun on ollut ylioppilasjuhlat ja muutto ja ties mitä. 

Lista on ehkä itselle enemmän haaveilulista alan sitten säästämään rahaa näihin asioihin pikkuhiljaa. Nämä kaikki ovat materialistisia ja hyvin hartaasti harkittuja. Tietysti toivon myös kaikkea muuta ei materialistista kuten maailman rauhaa ja niin edelleen, mutta niistä tulisikin sitten romaani. Toisaalta en näe tässä listassa mitään tarpeetonta. Listasta tulee kyllä yksi asia hyvin esiin nimittäin TALVI, jota rakastan yli kaiken, mutta joka vaan on täällä niin kylmä. (Kuvia en jaksanut googlettaa, joten saatte tyytyä mielikuvitukseen.)

1. VILTTI! Tänne asuntoon paleltuu. En ymmärrä miksi patterit menee esimerkiksi yöllä pois päältä.

2. Lämmin oloasu. Sellainen jonka voisi pukea päälle koulusta tullessa ja heittäytyä sohvalle SEN paksun viltin alle!

3. Pata. Haluaisin tehdä kaikkia ihania lämpimiä patoja ja tätäkin olen jo pitempään harkinnut. Kyllä se oikea vielä osuu kohdalle.

4. Pitkähihainen/-lahkeinen yöpuku. Havaitsin yksi päivä, etten enää omista kuin yhden pitkähihaisen yöpaidan (sekin kolmasosahihainen) ja housut. Minä kun olen niin kylmäverinen, että talvella en lyhythihaisella nuku.

5. Villapaita. Ja sillä tarkoitan VILLApaitaa eikä mitään tekokuitu riekaletta, joka ei lämmitä mitään eikä ketään.

6. Muumin muutto- muki. Olen himoinnut jo pitemmän aikaa, mutten ole raaskinut ostaa.

7. Ensiapulaukku. Se täytyy joka kodissa olla ja se on hirmu tärkeä jos jotain sattuu.

8. Microsoft office.... (kiitos tietokone kun lakkasit avaamasta kyseistä ohjelmaa, muka vanhentunut ja pyh!)

9. Sivistyssanakirja. Joo löytyy netistä, mutta minä tahtoisin sen ihan kouluakin varten ihan kirjana.

10. Huopikkaat! Tämä on varmaankin se hartain toive, johon yritän säästää rahaa. Onneksi jouluna pääsee kotiin niin voin ryöstää äidin punaiset huopikkaat ja tallustella niillä joulun! Joten ehkä siirrän tämän toiveen ensi talveen.

Tätä listaa katsellessani tärkeimmiksi tulevat viltti, oloasu, yöpuku ja villapaita. Ne ovat ne mitä eniten tarvitsen ja mitkä tuntuu jo että ilman ei enää pärjää. Joten ei muuta kuin säästämään. Huomenna taidankin syödä kasvissosekeittoa…

Tieto lisää tuskaa

Tenttiä tentin perään. Mitä enemmän luen sitä enemmän olen sekaisin tiedosta. Tekemistä taas riittää ja aika tuntuu loppuvan kesken, vaikka taas toisaalta saisi olla jo joulu, että pääsisi kotiin lepäämään. Sitä ennen on kuitenkin edessä marraskuussa yksi tentti ja joulukuussa viisi ja sen lisäksi muut tehtävät. Mietin tässä että tästä on suunnittelu kaukana. Miksi pitää tälleen vuodenloppuun tunkea kaikki tentit että opiskelijat on ihan tuskissaan ja minä ainakin lähellä loppuun palamista. Se vaan että tuppaan olemaan liian vahva ja ankara itselleni. On siinä se hyvä puoli; tehtävät tulee aina tehtyä ajallaan. Mutta nyt ajattelen vain punaista ja tällä kertaa se on positiivinen asia nimittäin joulu. Sillä jaksan eteenpäin.Tämän kaiken takia blogiin tulen tuskin kirjoittelemaan mitään vähään aikaan.

Pyöräillen

Miksi pitää aina odottaa siihen asti että jotain tapahtuu ja sitten mietitään että olisi pitänyt... Tuuli yritti päättää minun päiväni heittämällä minut autotielle (kaiken lisäksi junaristeyksessä ja vilkkaalla tiellä), mutta minä olin nokkelampi (tai sitten en) ja painoin jarrut pohjaan, paitsi että unohdin ettei minulla ole takajarrua lähes ollenkaan (jarrupalat ON pitänyt vaihtaa). No painoin sitten etujarrun pohjaan kun ei siinä vaiheessa muutakaan mahdollisuutta oikein ollut. Kaikkihan tietää mitä tapahtuu kun painaa etujarrun pohjaan lumisessa mäessä ja kovassa vauhdissa... Nyt sitten makoillaan sohvalla ja syödään buranaa turvonneeseen polveen, jos sitä vielä joskus viisastuisi ja huoltaisi pyöränkin ajoissa! Mutta eikö se sanonta mene jotenkin niin että tekemällä oppii. Jos seuraavalla kerralla olisin viisaampi.

Toisaalta aloin miettimään ihmisiä. Monta autoa meni ohi ja näki lentoni, mutta kukaan ei pysähtynyt kysymään tai katsomaan olenko kunnossa. Kyllä minä nyt kuitenkin siellä maassa istuin hyvän tovin ennen kuin uskalsin nousta ylös. Lohdutan itseäni sillä että ihmisillä oli varmasti erityisen hyvät syyt ja kiireet. Olihan juuri pahin aamuruuhka ja pimeää. 

Tämäkin taas oli niitä monen tekijän summia. Se viima oli kyllä jotain aivan kamalaa. Siinä tien kohdassa on mutka ja sitä mutkaa ennen on rakennuksia, jotka ovat hyvä tuulensuoja, mutta kun sitten pääsin avonaiselle alueelle niin eipä siinä paljoa ehtinyt miettiä kun makasin jo maassa. Viima + huonot takajarrut= turvonnut polvi. Pääasia on ettei käynyt pahemmin.