Kolme ystävää ja kolme yötä

Viikonloppu Oulussa takana. Kolme yötä ja kolme ystävää. Kyläily oli ihana piristys kaiken opiskelukiireiden keskellä. Näin myös kahden ystävän asunnot, joita en ollut nähnyt vielä. Ne olivat molemmat todella mukavia ja kauniisti sisustettuja sekä hyvällä paikalla. 

Perjantaina, kuten kaikki koko Suomessa tietää, satoi vettä ja välillä kuin saavista kaatamalla, niin totta kai kenkäni kastuivat aivan täysin. Kekseliäisyys on rikkaus, joten ei muuta kuin pussit sukkien päälle ja kengät jalkaan että pääsin kuivin jaloin toisen ystävän luo. Sitten niitä on kuivateltukin loppu aika ja tänään aamulla sain jo laittaa kuivat kengät jalkaan. Olisi vaan pitänyt laittaa ne kumpparit jalkaan niin kuin lähtiessä ajattelin, mutta jostain syystä päätin tehdä toisin. 

Minusta on mukava käydä vierailemassa rakkaiden ystävien luona, ja vaikka puhummekin usein puhelimessa niin ei se korvaa sitä yhteisesti vietettyä aikaa. Oulu on aina yhtä mukava paikka käydä. Kiitos kaikille vieraanvaraisuudesta ja nähdään taas pian! 

P.S. Kuvasaldo jäi hävettävän pieneksi! Syytän siitä vesisadetta. Ei ole kuvia kuin tulvivasta alikulusta! 

Kaunis syksy

Kauneus on katsojan silmissä. Sanomalehdissä väitetään, ettei ruska ole täällä päin kummoinen tänä syksynä. Saanen sanoa eriävän mielipiteen. On se kaunis ja näitä maisemia katsellessa minun pulssini ainakin laskee ja mieli lepää. Värikkyyttä riittää maan tasalta puiden latvoihin. Taivaalla on myös näkynyt upeita revontulia. Luonto on vaan niin ihmeellinen. Muistakaa arvostaa sitä!

Pehmeät kaakaojauhekeksit

Synttärilahjaksi tein veljelleni sekä samalla ystävälleni tuliaiseksi näitä keksejä. Maistuivat kuulemma erinomaiselle ja ovat keksien kärkipäässä. Resepti on yksinkertainen ja mukaan voi oman maun mukaan lisätä vaikkapa niitä suklaahippuja tai koristella nonparelleilla.

Ohje: 

75 g rasvaa (juokseva kasvisrasvavalmiste)

1,25 dl sokeria 

1 tl vaniljasokeria

2 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

-Vatkaa rasva ja sokeri. 

-Lisää joukkoon jauhot. 

-Nosta pellille teelusikan kokoisia nokareita. 

-Paista 175 asteessa noin 6-10 minuuttia (aika riippuu uunista) kunnes keksit ovat saaneet pohjaan vähän väriä. 

Pikku potilas uudelleen

Miten se sattuukin, että kaikki onnettomuudet sattuu kun minä olen mukana ja kaikenlisäksi mökillä. Tulee viime pääsiäinen mieleen kun veljentyttö loukkasi jalan. 

Eilen kuten viimeksikin olin tädin mökillä käymässä kun hätääntynyt veljenpoika juoksi sinne, että tule äkkiä pikkusisko on loukkaantunut ja vuotaa verta. Minähän lähdin. Vastassa oli huutava ja kipeä 6-vuotias. Hän oli tippunut pääedellä riippukeinusta ja lyönyt kasvonsa. 

Ensiapuna heti kylmää pakkasesta. Verien pesu. Sitten käsien pesu ja lampun kanssa suun tutkiminen. Meillä pitää muistaa (piikkikammoisia löytyy meidän perheestä monta) etten puhu mitään tikeistä mutta koska haava oli syvä, soitin sairaanhoitaja tädilleni, joka toisen mielipiteen turvin oli myös sitä mieltä että päivystykseen on lähdettävä. 

Minähän vein. Matkalla potilas alkoi nukahtelemaan ja perille päästyä oli huonovointinen, päätä särki, nukahtelu jatkui ja hän oli syystäkin järkyttynyt. Lääkärin luona potilas oli tosi reipas, vaikken itse lääkärin tyylistä pitänyt pätkääkään. Mutta tutkittua tuli pienellä ohjauksella. 

Päästiin yöksi takaisin kotiin. Kasvot on turvonneet ja huuli tietysti myös. Onneksi ei mennyt hampaita ja että haava tuli suun sisään eikä ulkopuolelle ja lasten haavat paranevat nopeasti. Ainoa mikä harmittaa on ekaluokkalaisen ensimmäinen koulukuvaus joka on maanantaina. Ehkä turvotus siihen mennessä vähän laskee.