En mitään

Viimeiset päivät on ollut elämän pohdintaa joka suunnasta. Tähän on vaikuttanut muun muassa syysloman varastanut gerontologian tehtävä. Ja tänään kouluun palaaminen. Silmissä siintää etelänmatka. Minä haluun paussin elämääni (lukekaa kouluun, enkä ole ollut siellä vasta kuin kaksi kuukautta).

Minä: Minua ärsyttää.
H: Mikä?
Minä: No ku en saa tehä mitä haluun oikeesti tehä.
H: Mitä sä sitten oikeesti haluut tehä?
Minä: En mä tiiä. Tai no tiiän; En mitään.

Tämä keskustelu sai siis alkunsa kun puhuttiin tulevaisuudesta ja siitä mitä haluaa tehdä työkseen ja niin edelleen. Ollaan me hauskaakin ehditty pitämään näitten syvällisten pohdintojen ohessa. Me otettiin äkkilähtö jouluun ja leivottiin joulutorttuja sekä syötiin pipareita ja vaniljajäätelöä.

Takaisin talvesta syksyyn

Minä lähdin talvesta syksyyn ja minä palasin talvesta syksyyn. Tässä meni mielestäni jokin väärin. Menin siis kotiin, siellä ei ollut talvi, mutta kun lähdin niin sielä oli jo täysi talvi! Nyt kun palasin tänne opiskelijakotiin niin täällä on taas syksy ja sade... Juuri kun pääsin äidille kehumaan ettei koiraa ole tarvinut pestä ulkoa tullessa. Haluan sen lumen takaisin!!! Mutta toisaalta pääsen vielä pyörällä kouluun kun ei ole lunta.

Matka tänne sujui hyvin, vaikka koira olikin ensikertalainen junassa. Meillä oli onneksi seurana minun ystäväni, joka tuli luokseni kyläilemään. Asemalta kotiin käveltiin sitten vielä semmonen pari kilometria rinkan ja laukkujen kanssa. Tänään suuntaamme kauppaan täyttämään tyhjää jääkaappia!

Lunta

Nyt sitä sitten vihdoin on. Mutta missä on se lapsenmielinen iloisuus tästä valkoisesta, ja joka vuosi niin ihmeellisestä ja ihanasta asiasta on? Onko minusta tullut tylsä aikuinen, jolla ei ole aikaa iloita lumesta. Ensimmäiset ajatukset kun ensilumi tuli: (istuin silloin luennolla ja meillä oli tauko) EI! ei ei ei lunta, koska se tarkoittaa auton putsaamista ja liukasta tietä, olihan syysloman alkuun enää pari päivää. Sitten aloin miettimään jokavuotista ainakin puolivuotta kestävää pukemista ja koko ajan saa olla lisäämässä vaatetta. Kylmä.

Luennosta seuraavana aamuna lähdin koiran kanssa ulos ja tällä kertaa lunta oli satanut ihan kunnolla, sitä oli maassa ainakin viisi senttiä. Koira katsoi innoissaan ulos jo käytävässä ja voi sitä riemua kun se ulos asti pääsi. Häntä heilui niin vimmatusti ja kuono heitteli lunta ilmaan. Meidän koira on aina rakastanut talvea ja sinä hetkenä minäkään en voinut muuta kuin hymyillä.

Nyt kun katson ikkunasta ulos, olen aika iloinen. Siellä näyttää kauniilta. Mieleen hiipii pieni ajatus, sisäinen minä hihkuu onnesta; kohta on JOULU! Lumi tietää aina sitä, että joulu on koko ajan lähempänä. Ja myös sitä että kohta on uusi loma, joululoma.

Pikkukaveri

Esittelyssä koti maskottimme Qiigu. Hän on kohta vuoden vanha pyöreä pingviini kaveri. Liittyi joukkoon 18-vuotis syntymäpäivänä lahjana "siskoltani". Hän on nimetty Qiiguksi veljenlasten toimesta ja kirjoitusasusta päätti ystäväni. Qiigu toimii tarpeen mukaan tyynynä ja välillä myös koiran petinä. Koira usein hakeutuukin Qiigun viereen.

Perhoskakku

Tässä tällä kertaa viimeinen kun lopuista en löytänyt kuvia. Puuttumaan jäi muun muassa merirosvolaiva, hello kitty, autot-autokakku ja linnakakku.

Voikreemillä kuorrutettu kakku.

Toffee -kakku

Tämä on kiireellä väsätty englannin kirjotusten jälkeen. Päällinen toffeeta! Täytteenä mustikkavalkosuklaatäyte. Tämäkin yksi parhaista maultaan!

Sydänkakkuja

Äitienpäivä kakku, koristelut on tehty muotoillusta suklaasta sisällä on myös suklaatäyte.

Ystävälleni tekemä kakku hänen toiveestaan. Tietysti suklaa kuorrutus sekä täyte.

Äidin syntymäpäiväkakku. Tämä oli  ihan taivaallisen hyvää! Suklaata sisältä, kermavaahtoa sivulta, marsipaania päältä sekä mariannerouhetta kakun päällä.

Mersumerkki -kakku

Veljen synttärikakku. Tämäkin on yksi niistä extempore kakuista ja tämän tein kun en vielä ollut kunnolla edes aloittanut kakkujen tekemistä. Aihe tuli siis heidän auton merkistään ja siitä että hänen poikansa sanoi isän haluavan mersukakun.

Prinsessa -kakku

Tämähän on jokaisen neljävuotiaan unelmakakku ja semmoinen piti prinsessalle saada (Tänä vuonna olisi kuulemma pitänyt olla samanlainen.) Kakku on marsipaania ja koristukset sokerikuorrutetta.

Ninjago -kakku

Pohjana suklaatäytekakku ja täytteenä taisi olla mansikkahilloa pojan toiveesta. Tämä maistu kaikkien vierailijoiden suuhun. Miekka ja silmät on kicks patukkaa. Pienellä paikkakunnalla kun ei kaikkea kakkuun tarvittavaa saa kaupasta, mutta onneksi soveltaminen on sallittua!

My little pony -kakku

Juhlat on juhlittu ja kakku syöty. Synttärit meni tosi hyvin ja sankarikin tykkäsi kakusta. Kakun tekeminen oli tällä kertaa enemmän tuskan takana, koska stressin vuoksi inspiraatio oli vähän hukassa. Lopputulokseen olen kuitenkin todella tyytyväinen. Tällä kertaa äiti teki pohjat kun minulla ei aika riittänyt. Pohjana oli siis kaakaokakkupohja, välissä persikka-banaani pilttiä sekä mansikkahilloa ja kermavaahtoa (sankarin valitsemat). Päällä sokerikuorrutetta sekä marsipaania. Silmissä on kick patukkaa. Häntänä ja harjana vaahtokarkkia. Aiheena oli siis my little pony.

Kotikotona

Matka kotiin on takana ja se olikin elämäni kamalin matka. Ajoin siis yksin tai no koiran kanssa 400 kilometriä. Sää ei suosinut yhtään. Lunta satoi koko ajan, tie oli liukas ja siinä oli urat. Selvisin kuitenkin, vaikka välillä epäilen että jaksanko ajaa. Tiellä oli tietysti myös poroja sekä irtokoira joka jäi myöhemmin takan olleen auton taakse. Raukka.

Kotona sitten odotti veljenpoika joka oli juuri tullut sairaalasta viiden tikin kanssa. Niin siinä käy kun on mummon luona hoidossa. No ei nyt sentään vaan poika oli hypännyt hyppyrimäellä ja loukannut polvensa. Haava oli luuhun asti. Sitä sain sitten tänään hoidella. Ja poikaa on saanut koko ajan vahtia liikkumasta liikaa.

Eilen alkoi kakun väsääminen ja siitä sitten lisää seuraavassa tekstissä. Nyt on kuitenkin ihana olla kotona ja toivottavasti vähän ehtii levähtämäänkin.

Keltaista!

Syksyinen kasvissosekeitto

Vaikkei kuvassa näy mutta lautanenkin on tietysti muumin keltainen pikkumyy!

Ohje on yksinkertainen ja opiskelijabudjettiin sopiva.

- 1 pss pakastevihanneksia (valitse mielen mukaan, minulla taisi olla porkkanaa, sipulia, palsternakkaa, perunaa jne.)
- Ruokakerma
- Mausteita mielen mukaan: suolaa, paprikajauhetta, pippuria, valkosipulijauhetta jne. Kasvisliemikuutio käy hyvin!

1. Keitä kasvikset
2. Kaada vesi ja soseuta kasvikset
3. Lisää kerma ja mausteet
4. Kuumenna uudelleen, sekoittaen välillä

Syksyinen maisema

Mandariini marmeladi

Tallustelin joku päivä sitten mainosten lumoamana cittariin ja ostin sieltä pussillisen mandariineja hintaan 1€. Tottakai ne olivat melko kitkeriä ja vaikkei se minulle ole ongelma alkoi niihin viikon jälkeen kyllästymään. No mitä tehdä tusinalla mandariineja. Keltaisen värin kiehtomana päädyin hilloon. Lopputulos oli yllättävän hyvä. Tämä on hyvä idea vaikkapa joululahjaksi ja opiskelijabudjetti jälleen kiittää!

Ohje: 

1. Kuori mandariinit
2. Soseuta
3. Kuumenna soseutetut mandariinit kattilassa
4. Sekoita hillosokeri höyryävään seokseen (n. desi hillosokeria, riippuu mandariinien määrästä)
5. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä n. 10-15 minuuttia
6. Anna jäähtyä kattilassa n. ½ tuntia
7. Kaada puhdistettuihin + keitetyllä vedellä huuhdeltuihin purkkeihin (tämä takaa purkkien puhtauden ja hillon pidemmän säilyvyyden)
8. Säilytä viileässä

Kohta onneksi tulee talvi ja lopetan tämän syksystä höpisemisen. Ensi viikonloppuna onkin sitten kummitytön synttärit ja tarkoituksena olisi taiteilla kakku. Siitä siis pian lisää! Olen nyt onnistunut jo hyvän tovin välttelemään tenttikirjoja, joten nyt olen loppu illan nenä kirjassa kiinni.

Punaiset huopikkaat

Avaan parvekkeen oven ja ensimmäisenä tunnen tuulen ihollani. Se on raikas, suolaisen tuoksuinen merituuli. Astun ulos. Hiekka lämmittää varpaitani. Kävelen. Linnut lentelevät yläpuolellani. Kuulen vain meren pauhaavan äänen. Ihana rauha ja harmonia. 

Ja täysin mahdollista… Tulevaisuudessa (kaukana siellä), kun on rahaa ja työ jne. Kaikki tylsät aikuisten asiat.

Ja onhan minulla jo parveke, josta iltaisin näkee kaikki kaupungin valot ja kuulee äänet. Eilen, sitten kun ihastelin hetken sitä näkyä pimeällä, iski minuun kamala ahdistus. Kulutus, ilmastonmuutos, ajattelemattomat ihmiset, sodat, nälkä, lista on loputon. Minä tahdon pelastaa kaikki! Mutta en voi, sehän olisi järjetöntä. Jokainen voi kuitenkin vaikuttaa pienilläkin teoilla. Olisin itse antanut eilen pelastusarmeijan keräykseen rahaa jos en olisi luullut ukkoa vahanukeksi ja huomatessa sen olevan ihminen juossut säikähtäen karkuun. 

Tahtoisin kävellä hämärässä ulkona pakkasessa, narskuvassa lumessa, lumisateen ympäröimänä, lyhty kädessä, villakangastakki päällä ja punaiset huopikkaat jalassa. Kävelisin kotiin, lämpimään jouluun. 

Mutta mistä tämä kaikki höpinä alkoi? Eilen istuin sohvalle tentti kirjojen kanssa. Laskin mielessä päiviä ja luettavaa. Mitä enemmän mietin sitä enemmän ahdistuin. Ensin aloin tietysti syyttämään itseäni mitä en ollut lukenut paremmin jo aikaisemmin. Miljoona syy-seuraus suhdetta pyöri päässä ja lukemisen aloittaminen tuntui toivottomalta. Kohta olisin ollut jo siinä pisteessä että heittäisin kirjat lattialle, käpertyisin sohvan nurkkaan ja soittaisin äidille kuinka paha maailma on. 

Lopetin ajattelun, käskin itseni rauhoittua, tyhjentää mielen. Sitten rentoutumaan ja miettimään paikkaa missä juuri nyt haluaisin olla. Ajatus alkoi juoksemaan ihan eritavalla. Olin vapaa!

 

Mutta kun palaan maanpinnalle haaveilusta

1. Uskon itseeni

2. En aseta rimaa liian korkealle

3. Annan mielikuvitukselle vallan edes hetkeksi jokaisena päivänä

En uppoudu tähän maailman pyörteeseen, kiireeseen ja stressiin oli se sitten hyvää tai huonoa stressiä! Minä en ole yksi niistä ihmisistä joka unohtaa elämisen ja toimii kuin robotti päivästä toiseen.

Rikkaammaksi minä en vielä tule, mutta punaiset huopikkaat voin saada!

Ihana syksy

Syksy <3 Parvekkeelta otettu kuva. Ei mikään paras mahdollinen.

Minä tykkään syksystä. Saa käpertyä sohvan nurkkaan villasukat jalassa ja syödä lämmintä keittoa, mikä syksyllä aina jostain syystä maistuu paremmin. Tallustella ulkona kumisaappaissa. Siellä aika meneekin luontoa ihastellessa ja ihmetellessä noita kaikkia upeita värejä. Sekä raikas ilma ja tuulen ääni ikkunoita vasten. Syksyssä on taikaa ihan yhtälailla kuin talvessa.

Palataanpa takaisin maanpinnalle… Viikko on kulunut lueskellen ja kaikenlaisia tehtäviä tehden. Ryhmätehtävät argh… Olen edelleen sitä mieltä että päivässä on liian vähän tunteja. Varsinkin siinä illassa. Ja mitä ihmettä nyt on jo lokakuu? Kohta saa alkaa odottamaan joulua!

Rakkaat kummini olivat kylässä viikonlopun. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa, ja se että he jaksoivat tänne asti tulla kyläilemään Ruotsista. Perjantaina käytiin kaupoissa kuten myös lauantaina ja kyllähän sieltä taas tarttui mukaan kaikenlaista. Muun muassa minä sain ihania kukkia! Talvirenkaatkin saatiin tuotua tänne ja paikoilleenkin. Kiitos! Lauantaina käytiin sitten ulkona syömässä. Mukavaa vaihtelua tähän opiskeluun. Kiitos kummeille ja tulkaahan uudestaankin!

Nyt takaisin tenttikirjojen pariin!