Onnellinen

Varmasti perun sanani hyvinkin piakkoin, mutta tällä hetkellä voin sanoa olevani onnellinen. Huolimatta siitä, että kirjoitan tätä tekstiä kylmäpussi poskella ja veren maku suussa, siitä ettei tänään tullut Sydämen asialla (päivän kohokohta), siitä että olen maannut viimeisen viikon sängyn pohjalla aivastellen, siitä että miljoona asiaa odottaa tekemistään, siitä että koira ulvoo kun olen poissa sekä monesta muusta asiasta.

Miksikö olen niin onnellinen? Tajusin sen vasta tänään kuinka onnellinen minä oikeasti olenkaan (okei olen minä sen tiennyt, mutta tänään tajusin alkaa arvostamaan sitä). Selvisin hengissä hammaslääkärissä käynnistä ja viisaudenhampaan poistosta ihan Yksin! Minulla on ensimmäistä kertaa oma asunto ja pidän siitä todella paljon, olen pärjännyt täällä hyvin, minulla on koira tai no enemmänkin perheenjäsen joka on aina tukenani! Minulla on aivan mahtavat ystävät, perhe, sukulaiset, tuttavat, unohtamatta maailmalla olevia ystäviä ja perheitä <3  Ihana kun muistatte soittaa ja kysyä kuulumusia se piristää päivää! Eniten haluan kiittää vanhempiani. Heidän ansiostaan minä olen kuka olen ja tulen pärjäämään tulevaisuudessa! (Tästä olen kyllä tainnut jo kirjoittaa aiemmin.) 

Neliapilat!

Minä pysähdyin ja katsoin ympärilleni. Löysin kuusi neliapilaa!

Palataan asiaan ensiviikolla kun koulu alkaa ja mahdollisesti harrastukset, jos koiran kanssa sujuu hyvin (toisin sanoen jos se osaa olla hiljaa kotona kun minä olen pois). Nyt nautin viimeiset lomapäivät onnellisuudestani! Muistakaa ihmiset nauttia hetkistä ja pienistä asioista elämässä, vaikka aina kaikki ei olisikaan niin ihanaa! Pysähtykää ja katsokaa ympärillenne silloin maailman näkee aivan uusin silmin.

Poliisit perässä

Nyt se muutto sitten on ohi. (Tai no oikeastaan jo sunnuntaina oli, mutta nyt vasta pääsin koneen ääreen.) Lähdimme siis A:n kanssa tänne jo perjantaina. Torstai menikin autoja pakkaillessa. Saavuimme ensimmäiseen omaan kotiini viiden aikoihin ja meitä odotti ikävä yllätys; asuntoa ei nimittäin ollut pahemmin siivottu. Sitä sitten siinä vuokranantajan kanssa selviteltiin. He eivät itse täällä asu eivätkä siis päässeet asuntoa katsomaan. Edellinen vuokralainen tietysti vakuutteli että asunto on siivottu. No minä ja A se sitten lopulta siivottiin ja korvaukseksi vuokranantaja toi lauantaina siivousaineita. 

Ensimmäinen yö sujui hyvin, koirakaan ei ollut moksiskaan muutosta. Se huono puoli tässä asunnossa vaan on että tämä on jo niin vanha rakennus että kaikki kuuluu sisälle ja sisältä naapuriin sekä käytävään. Lauantaina tuli sitten loppu muuttokuorma ja perhe perässä. Saatiin aika nopeasti tavarat sisälle ja lähdettiin hakemaan kaupoista puuttuvia tarvikkeita. Parhaimmillaan meitä oli yhdeksän yksiössä plus koira ja hyvin mahduttiin. Veli lähti avopuolisonsa kanssa yöksi kotiin ja toisen veljen puoliso meni veljensä luo yöksi. Tänne jäivät minä, A, äiti, isä ja veljen lapset + koira. Kaikki saivat nukkumapaikan ja hyvin kuulemma nukutti.

Sunnuntaina äiti ja isä sekä veljenpoikani suuntasivat kotiin. Muut jäivät vielä maanantaihin, jolloin koitti minun kauhun hetkeni. Enkä nyt puhu siitä että jäin yksin, vaan hammaslääkäristä. Minä en ole koskaan pitänyt hammaslääkäreistä ja eilen minulla piti olla viisaudenhampaan poisto. Aikaa oli kuitenkin varattu liian vähän poistoon, joten se siirtyi seuraavan viikon maanantaihin. Ärsyttää koska sitä varten A jäi tänne että voi olla minun tukenani siellä. Ensi maanantaita kammolla odotellessa. Katsotaan saanko itseäni edes lähtemään sinne.

Tämä on iso muutos minulle, mutta myös koiralleni. Vaikka se on tottunut olemaan kotona yksin, mietityttää minua josko se alkaa täällä haukkumaan tai ulvomaan. Viikonlopun aikana se oli useita kertoja yksin kun kävimme kaupoissa, mutta enhän minä tiedä miten se täällä on käyttäytynyt. Eilen kun saattelin lähtijät ulos jätin puhelimen äänittämään ja ensin koira olikin ihan hiljaa mutta sitten alkoi ulvomaan, onneksi ei sentään koko ajan vaan vain välillä. Nyt minä sitten täällä jännitän onnistuuko tämä ollenkaan vai pitääkö koira laittaa kotiin…

Tämän viikon aikana pitäisi hoidella viimeisiä asioita ja tutustua paikkoihin, sekä tietysti nauttia loppu lomasta. Kohta täytyy taas suunnata koulun penkille.

Meinasin jo unohtaa! Otsikko tulee siis siitä että ajoin 40 kilometriä poliisien edessä… ei ollut mitenkään miellyttävä loppumatka. Vaikka A saattaakin olla tästä toista mieltä. (Mietin koko ajan että ajanko oikein.)

Ihan tyhmää

Minä olen ollut kotona jo yli kaksi kuukautta ja nyt se iski. Aivan kauhea ikävä espanja-kotia. Tulee mieleen pieniä hetkiä, jotka saattavat toisille olla merkityksettömiä mutta mitkä minulle merkitsevät sanoin kuvaamattoman paljon. Tänään vietimme aikaa ihanalla porukalla herkutellen ja leffaa katsellen, onhan nyt viimeinen viikonloppuni kun asun virallisesti kotona. Ja olemme tehneet samoja asioita kuin Espanjassa ja ehkä sen vuoksi näitä on vain tupsahdellut mieleen ja olen saanut pidätellä itkua koko illan. Kunnes tulin purkautumaan tänne.

Muistan kuinka,

Aamulla heräsin ja söin rapeat paahtoleivät oliiviöljyn kanssa. Sekä tuoretta appelsiinimehua, jonka edelleen maistan huulillani. 

Poikien pukemisen sekä perässä juoksemisen kamman ja hajuveden kanssa. Ensimmäisen vaipanvaihdon sitten kolmeen vuoteen.

Popcornien tekeminen täällä toi mieleen hetken kun taistelin heidän supermikronsa kanssa, kun kuusi lasta odotti malttamattomana valmiita poppareita. Selvisin siitä ja nauroimme kaikki yhdessä enkä edes polttanut ainuttakaan popparia.

Popcorneja

Mietin kuinka napostelimme ostoksien aikana espanjaäidin mielestä parhaita sipsejä mitä maailmasta löytyy. Ja nyt olen aivan samaa mieltä. Tänään kun vietimme pientä Espanja iltaa pelkkä sipsipussi toi ikävän. Nämä sipsit eivät maistu läheskään yhtä taivaallisilta. 

Mietin kuinka makasimme sohvalla vieretysten kaksosten kanssa ja katsoimme kuinka urhea Peter Pan seikkailee. Nauroimme ja nautin täysin hetkestä.

Kuinka juoksin monta iltaa käytävää pitkin leikkien hevosta. Useita tuntia illassa, jokainen lapsi vuorotellen reppuselässä. Riehuen ja leikkien. 

Kaasun loppuessa kun kylvetettiin hiekkasia lapsia kylmässä vedessä kunnes vesi saatiin lämpimäksi. Kylpyjen jälkeen juteltiin äidin kanssa keittiössä samalla kun hän tai kodinhoitaja teki illallista. Vaihdettiin päivän kuulumisia. 

Illan tullen laulettiin nukkumaan lähtö laulua ja kavuttiin kaikki ylös sanomaan hyvät yöt. http://www.youtube.com/watch?v=qIVSv6joiP8

Kuinka äidin kanssa nautimme tekemääni suklaakakkua katsoen televisiosta draama hömppää. Sekä katsottiin perjantaisin monia elokuvia, espanjaksi kylläkin, perheen kesken <3

Hetkessä eläminen ja elämisestä nauttiminen!

Muistot elävät mielessä enkä koskaan unohda niitä. Ikävä on suuri ja kaipuu perheen luo valtava. Minä elän uskossa, että näen heidät vielä ja toivottavasti pian. Ehkä tämä uusi muutos elämässä tuo vanhoja muistoja mieleen ja olen miettinyt teinkö oikeita valintoja. Olisinhan voinut jäädä sinne pidemmäksi aikaa ja lykätä koulua. Mutta eikös se aina mene niin että ensin tehdään ja sitten mietitään olisiko pitänytkin tehdä toisin. Näin ainakin minulla. Saan silti olla erittäin ylpeä siitä että minulla on perhe myös espanjassa joita kaipaan yli kaiken. Toisaalta jos olisin ollut vielä pidempään tämä kaikki olisi ollut vielä reilusti vaikeampaa. Ja nyt minulla on rahaa opiskelua varten. Sitä ei au pairiudesta oikein saa.

Nyt minun tielläni on kuitenkin uusi suunta, sitä kohti siis avoimin mielin!

Anteeksi tytöt kun poikkesin koneelle ja kiitos ihanasta joskin haikeasta illasta! Kiitos erityisesti M olet aivan mahtava apu emännöinnissä. Olet niin oma-aloitteinen ja auttavainen, otat kaiken huomioon!  Ensi viikko on vielä jäljellä sitten on muutto viikonloppuna. Se täyttyykin pakkailusta sekä ystävien ja perheen kanssa oleilusta. 

Mutakakku

Ananas, nektariini, leipäjuusto salaatti

Peruna tortilla. Niin hyvää!!

Elokuva herkut

Meillä leikitään koirankarvoilla

Minä kävin viime viikolla katsomassa asuntoa ja edessä on muutto omaan asuntoon ja opiskelemaan ihan uudelle paikkakunnalle. Muutto on parin viikon päässä, joten olen juossut paikasta toiseen ja hoidellut asioita. Nyt alkaisi kaikki olla selvänä, joten voin rauhallisin mielin levätä. Vai voinko? Nythän se kaikki vasta alkaa kun pitää alkaa muuttamaan ja tutustumaan uuteen kaupunkiin ja ihmisiin. Koiran mukautuminen uuteen paikkaan jännittää paljon ja toivon sen sopeutuvan ettei se hanki meille häätöä heti ensimmäisen viikon jälkeen.

Olen ollut kolme viikkoa lomalla mutten vieläkään ole ehtinyt hengähtää ja olla tekemättä mitään? Ehkä olisi jo syytä. Migreeni nimittäin on näyttäytynyt jo aivan liian usein. Tänään hain taas ihanat veljenlapseni hoitoon. Poika oli känkkäränkkäisempi kuin koskaan. Tyttö nyt muuten vaan kokeili kummitätinsä rajoja. Isälle soittamisen ja kotia hakemisen uhan jälkeen molemmat kuitenkin rauhoittuivat ja vietimme todella mukavan päivän pitkään aikaan! Aivan ja kun olin suunnitellut leikkaavani koiran turkin, päätin sen lapsista huolimatta tehdä. Pienempi sitten keksikin että koiran karvoilla on monia käyttötapoja. Karvoja olikin leikin jälkeen kirjaimellisesti joka paikassa. No nyt ainakin on hyvä syy siivota koko kämppä. 

Tämä täti kuittaa ja lähtee katsomaan leffaa hyvässä seurassa!