Leppoisia kesäpäiviä

Lämpimiä päiviä on riittänyt tähän päivään asti. Eilinen oli todellinen rentoutumispäivä, ainakin iltapäivästä, kun aamupäivän epämukavammat menot pistoslaitoksessa oli hoidettu. Oli sekin kohtuu mukava käynti, vaikkakin aikaa vievä. 

Aamupäivän jälkeen suunnattiin Nonnan (se melkein sisar) kanssa kaupungille. Hän tuhlasi lahjakortteja upeisiin löytöihin, minä taas havaitsin jotain niin piristävää, nimittäin tänne tulee kakkutarvikekauppa! Kuinka ihanaa! Kesäiseen tapaan nautittiin myös raikkaan viilentävät mehujäät.

Iltapäivästä menimme vielä nurmikolle viettämään aurinkoista päivää koirien kanssa. Siellä seuraan liittyi sattumalta paikalle tulleet tutut. Oli kyllä ihana päivä. 

Tänään olen kuitenkin iloinnut myös siitä, että vihdoin tuo painostava ilma purkautui sateena. Toisaalta harmittaa  kun ihmiset ovat olleet niin kesäisellä tuulella ja koko kaupunki ihan eritavalla elossa, mutta eiköhän niitä lämpimiä päiviä vielä tule. Minun oloa helpottaa paljon, ettei sisällä tarvi pakahtua yli 30 asteen lämpöön. 

Huomenna saan koirakaverin kyläilemään päiväksi. Nyt yritän kerätä voimani ja keskittymiseni opiskeluun, vaikka vähän hankalaa onkin. Joskus sillekin täytyy vaan antaa aikaa. Sillä asenteella, että tärkeintä ja mukavinta on oppiminen, ei se kurssin suorittaminen. 

P.s. Kuva julkaistu ilman lemmikin lupaa. 

Kasvisminestronekeitto

Herkullinen ja nopeahko sadepäivän lounas. 

Noin 5 annosta

2 porkkanaa (keskikokoista)

1 rkl öljyä

(1 sipuli ja valkosipulinkynsi) tai valkosipuli- ja sipulijauhetta

1 prk yrttistä tomaattisosetta 

8 dl vettä + kasvisliemikuutio

1 prk valkoisia papuja

1 dl makaroneja/pastaa

100g herne-maissi-paprika sekoitusta

1 pieni kesäkurpitsa tai 1/2 iso

n. 1 tl suolaa

-Pilko porkkanat (ja sipulit) kuutioiksi ja kuullota pari minuuttia öljyssä kattilassa. 

-Keitä vedenkeittimellä vesi ja lisää joukkoon kasvisliemikuutio. 

-Lisää kattilaan tomaattisose, makaronit, kasvisliemi, pavut, sipulijauheet ja suola. Anna kiehua n. 8 minuuttia. 

-Pilko kesäkurpitsa. Lisää puolessa välissä keitto aikaa joukkoon herne-maissi-paprika ja aivan lopuksi kuutioitu kesäkurpitsa. Anna kiehua kunnes pasta on kypsää. Tarkista maku. Nauti leivän kera!

Nyhtökauraa

Sain viimein käsiini paketin, paljon puhuttua, suomalaista ja kasviperäistä proteiininlähdettä. Hinta oli Prismassa 3,89€, K-supermarketissa olisi ollut hintaan 4,99€ jo aikaisemmin. Minulla ei kuitenkaan ollut mikään kiire ostaa nyhtökauraa, odotin että kiireisimmät saavat ensin. Hinta on mielestäni vielä melko korkea ainakin jos tätä päivittäiseen käyttöön haluaisi. Toisaalta tuote on täysin suomalainen innovaatio, josta annan kyllä isot plussat. Rasiasta riittää kuulemma neljälle ruokailijalle. (250g/ rasia)

Ostin maustamatonta nyhtökauraa. Paketista löytyi monta herkulliselta vaikuttavaa ohjetta. Minua kuitenkin lappilaisena houkutteli eniten "poroton käristys", joka osottautui todella maukkaaksi. Tuote on suoraan käyttövalmis eikä sitä välttämättä tarvitse edes lämmittää. Oli kyllä oikein maukas lauantain lounas: perunamuusi porkkana vivahteella nyhtökauran, kukkakaalin (maukas satokausituote, jonka keitin kasvisliemessä) ja salaatin kera.

Koostumukseltaan nyhtökaura muistuttaa lihaa, mikä hämää paljon ja täytyy myöntää, ettei se aluksi minua kasvissyöjänä kovin houkuttanut. Toisaalta maku on kyllä mahtava ja vaikuttaa lihamaisen murealta (paljon parempaa kylläkin, kun ei ole jänteitä ym.), eli luulen että lihansyöjätkin tykkäävät. Vaikkeivat valmistajat sanomansa mukaan hakeneet lihamaista koostumusta. 

Ravintoarvoltaan nyhtökaura on eläinperäisiä tuotteita parempi. Se sisältää kaikkia tarvittavia proteiineja, on kuitupitoista ja rasvat ovat pehmeitä. Nyhtökaura koostuu muun muassa kaurasta, herne- ja härkäpapuproteiinista ja rypsiöljystä eikä se sisällä lisäaineita. Kaiken lisäksi se on ekologinen tuote! Maku vaihtoehtoja ovat maustamaton tai kaffirlime- seesaminsiemen- inkivääri tai tomaatti- savupaprika- lehtipersilja.

Mielestäni siis varsin erinomainen tuote maukkaudeltaan, ravintoarvoltaan, ympäristöystävällisyydeltään ja erityisesti siksi, että se on heti käyttövalmis ja säilyy pitkään. Kunhan se vielä tulee pysyvästi kauppojen valikoimaan. 

Nyhtökaura sopii muun muassa kasviskäristykseen, tortillaan, makaronilaatikkoon, salaattiin, pastan kanssa, lasagneen, leivän väliin. Toisin sanoen kaikkeen mihin liha/ kasvisvaihtoehdotkin. Nyt vegepäivän viettäminen ei voi enää helpommaksi muuttua. Vaikeinta on reseptin valinta, koska ne ovat niin herkullisia! 

Täältä löytyy reseptejä: http://www.vegepaiva.fi

Lisätietoa nyhtökaurasta: http://www.goldandgreenfoods.com/fi/

Kuvat: 1. Oma 2. ja 3. G&G foods 4. Ruoka.fi 5. Feelgoodkitchen.fi

Pikku, jo niin iso, neiti kylässä

"Teillä on kyllä niin kivaa! Täällä on vaikka mitä tekemistä. En halua lähteä kotiin ollenkaan." Kommentit kyllä lämmitti tädin mieltä. Kaupassa kiertely oli kuulemma ihan ok puuhaa, mutta kyllä minun luona on mukavampaa tekemistä. Ei kauaa ehditty viettää yhdessä aikaa, mutta ne jokaiset minuutit on tärkeitä. 

Aika menee ihan liian nopeaa. Tulee haikea olo. Tuntuu, että joinakin päivinä aika vaan katoaa. Sitä miettii tekeekö asioita oikein ja varmasti ei kaikkea teekään. Toivon vaan parasta kaikille ihmisille ympärilläni ja maailmassa. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät elää tässä hetkessä. 

Paraskin puhuja, kun aloin muka katsomaan elokuvaa ja olen samalla tehnyt kaikkea muuta kuin katsonut elokuvaa. Näin alusta ehkä viisi minuuttia ja lopusta viisi minuuttia. Se kuitenkin riitti ymmärtämään tarinan. Tarinan elämän rajallisuudesta. 

Henkäys

Kunpa voisin

pienen lehden

puhaltaa lentoon

Kauas korkealle

Puhalluksella tahtoisin

toivoa

Maailmaan paljon

Rakkautta

Linnun tavoin

Vapautta

Ruusujen lailla

Kauneutta

Puiden rungon vahvuista

Uskoa

Jokaiseen päivään

-Mima

Soijasuikalewokki

Helppo ja nopea vegaaninen wokki. 

2 dl soijasuikaleita

1/2 kasvisliemikuutio

1 pkt täysjyvä nuudeleita (ilman mausteseosta)

500g wokkivihanneksia (pakaste)

2 rkl öljyä

1/2 rkl soijakastiketta

Mausteet: kurkuma, valkosipulijauhe, chilimausteseos, smoked paprika/ paprikajauhe

Keitä soijasuikaleita (n. 4-5 dl vettä) noin 10 minuuttia kasvisliemikuution kanssa. Laita wokkivihannekset pannulle ja kuumenna öljyn kanssa noin 7 minuuttia. Nostele soijasuikaleet pois ja kypsennä nuudelit samassa kasvisliemivedessä. Mausta soijasuikaleet reilusti. Lisää soijasuikaleet ja nuudeli vihannesten joukkoon. 

Ruoan äärellä

Muistan vieläkin sen hetken kun kerran istuimme ruokapöydässä äitini ja veljeni kanssa. En muista tarkkaan mistä keskustelimme mutta todennäköisesti jälkiruuista ja sitä kautta liivatteesta. Muistan sen järkytyksen kun tajusin, ettei veljeni vitsaile sanoessaan liivatteen olevan sian nahasta valmistettua.

Sian luita, vasikoiden vatsoja, nahkaa, jänteitä ja suolia. Sitä on liivatteet eli gelatiini. Ne valmistetaan teurasjätettä pitkään keittämällä. Liivatteen avulla saadaan hyytelömäinen rakenne herkkuihin (karkit, leivokset, tuorejuustot) ja jos jonkinmoiseen jokapäiväiseen tuotteeseen jopa jogurttiin. Tästä teurasjätteestä valmistetusta aineesta on kuitenkin helppo kieltäytyä, kun sen olemassa olon tiedostaa. 

Minä olen vältellyt liivate liuskoja heti ymmärtäessäni niiden sisällön. Liivate sanan sisältäviä tuotteita olen myös vältellyt. Voin fyysisesti pahoin ajatellessani liivatetta sisältävää ruokaa. Silti en ole kaikissa tuotteissa huomioinut tätä tarkasti ennen kuin aloitin vegetaristina. Nyt en voisi kuvitellakaan pistäväni jotain niin kuvottavaa suuhuni tai päähäni. Nimittäin kosmetiikka ja hygienia tuotteetkin sisältävät monia eläinperäisiä aineita. (Collagen, elastin, gelatin ym.) Puhumattakaan lääkkeistä. Lääkkeissä järki menee kuitenkin edelle, jos kyse on hengenvaarasta.

Minkä vuoksi ylipäätään ruoassa pitää käyttää aineita, jotta se näyttäisi paremmalta? Esimerkiksi lohen lihasta saadaan punertava kun sille syötetään väriainetta! Me emme tarvitse ulkonäön tai koostumuksen vuoksi kehiteltyjä lisäaine sotkuja. Mitä luonnolisempi sen parempi. Kun tarkemmin miettii, mitä kaikkea soopaa suuhumme pistämme, sitä vähemmän niitä haluttaa ostaa. Mielummin suosin mökin perunamaata ja lähellä tuotettuja puhtaita raaka-aineita.

Sekin on vaan valitettava tosi asia että nykyajan lapset (jopa minä) ovat kasvaneet lisäaineiden keskellä. Tuotteet  ja raaka-aineet sotketaan keskenään, jolloin niitä yksitellen maistaessa ei nykyajan lapset osaa arvostaa puhdasta ruokaa. Kaikki kun on maistunut samalle, varsinkin kouluruokailussa ja mahdollisesti kotona einesruoissa. Pannulle päätyy aina se sama jauheliha tai valmiiksi maustettu broilerisuikale. 

Muistan kun luin lehtiartikkelin eräästä laulajasta, joka pohti samantapaisia asioita. Hän totesi hyvin, ettei halua elimistöönsä turhia "myrkkyjä", joita elimistö ei luonnollisessa ympäristössäkään saisi. Esimerkiksi sokeri aiheuttaa elimistössä tulehdusta, eikä se ole ollenkaan tarpeellinen elimistölle. Kun ymmärtää tuotteen alkuperän (lukee ainesosat) voi miettiä haluaako sellaista itseensä. 

Totta kai halu ohjaa paljolti mieltä ja syömiskäyttäytymistä. Sen vuoksi olisi hyvä pysähtyä sen tunteen eteen ja miettiä todella tunteen toteuttamisen välttämättömyyttä. Rikkoa se ajatus ja ruoka-aine palasiksi. Ruoan ollessa puhdasta, monipuolista ja riittävää kohentuu fyysinen ja psyykkinen olo silmissä pistävästi. Ihminen on oppija, myös huonoista tavoista voi oppia eroon. Ruoka on ravintoa, sen tehtävänä on tyydyttää nälkä ja pitää meidät hyvinvoivina. Se ei ole nautintoaine, kuten media on opettanut. Meillä on vain yksi keho ja yksi elämä. Miksemme pitäisi siitä parasta mahdollista huolta?

P.s. Tarkkailkaa pakkausselosteita. Niistä löytyy yllättäviä ainesosia, joita emme lainkaan tarvisi eikä myöskään tuote. Välttäkää ainakin liivatetta/ gelatiinia, pepsiinia ja renniinia ym. lisäaineita eläinten hyväksi. Kattavaa lisätietoa löytyy:  http://animalia.fi/muu-kuluttaminen/elainperaiset-lisaaineet/

Tietoisuus on taito

Syksy lähestyy päivä päivältä. Tämä ns. loma on ollut kiireistä. Mihin ihmeeseen aika menee? Seuraavaksi alan keskittymään opiskeluihin. Silti haluaisin ottaa kaiken irti myös tästä hetkestä. Kuunnellen kehoani. 

Vaikka en tekisi mitään niin päässä käy ajatusten sirkus. Sen saa pysähtymään meditoinnilla. Mistä meditoinnissa on sitten kyse? Istunko jalat ristiasenossa ja mumisen hiljaa itsekseni lattialla? Kaikki muut kyllä, mutten mumise. 

Meditointi on yksi keino päästä tietoiseen läsnäoloon. Tietoinen läsnäolo taas on tietoisesti keskittymistä siihen hetkeen ja siihen mitä tekee. Oivaltavassa meditaatiossa keskitytään omaan hengitykseen. Minun tarkoituksena on tyhjentää mieli ja keskittyä vain ja ainoastaan hengittämiseen. Totta kai ajatuksia tulee ja annan niiden tulla mieleeni, mutten tartu niihin. Aluksi tämä voi olla hyvinkin vaikeaa, mutta sitkeä harjoitus tuottaa tulosta. 

Vinkkinä suosittelen hiljaista ympäristöä. Paras ajankohta on aamulla tai illalla, mutta toisaalta jokainen itse tietää mikä sopii kullekin parhaiten. Aluksi hetki ei kannata olla kiireinen vaan sille täytyy varata aikaa. Suosittelen vähintään viiden minuutin, mieluiten 15 minuutin, pysähtymistä joka päivä. Meditoinnin helpottuessa ajankohta ja paikka voivat olla melkein missä vaan ja milloin vaan. Tavoitteena on tietoinen läsnäolo kaikessa mitä tekee. 

Meditointi on myös oivallinen keino muuttaa kivun muotoa. Kipu on nimittäin vaan tunne. Jos sen kohtaa eri tavalla, nimeää sen toisella tavalla, se ei enää satukaan niin paljon kuin ennen. (Tästä kirjoitin aiemmin viitaten Albert Espinosan kirjaan.) Se todella on toimiva tapa ja vähentää kipua valtavasti. Täytyy vaan pysähtyä kivun äärelle ja muuttaa sen merkitys. Kannattaa aloittaa pienistä asioista kuten vaikka sormen haavasta ym. Sitten edetä kroonisen kivun kokemiseen tai vastaavaan. Minulla ainakin toimii hetkellisen valtavan kivun kanssa tai pidempään kestävässä olotilassa. 

Rakastava ystävällisyys, metta, tarkoittaa, että ajattelee kaiken ympärillä rakastavan ystävällisesti. Huomioi omat tunteet rakastavan ystävällisesti myös vihan, inhon, pettymyksen jne. Ymmärtää niiden olevan vaan tunteita, ne tulee ja menee. Ne tulee kohdata hyväksyen. Rakastava ystävällisyys huokuu ympärille. Jos ajattelee toisesta vain hyvää, vaikka hän olisi kuinka paha mielessämme, niin hyvän olon tunne leviää ja ihmisen todellinen hyvä luonne voi paljastua pahuuden takaa. Elämä on liian lyhyt kantaaksemme kaunaa tai vihataksemme toisiamme. Rakastava ystävällisyys kaikkea elollista ja elotonta kohtaan tuottaa lisää rakastavaa ystävällisyyttä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rakastakaa ja olkaa ystävällisiä kaikelle ja kaikille ympärillänne; itsellenne ja tunteillenne sekä muille. Se ei tarkoita etteikö huonoja tunteita saisi olla, ne tulee tällöin vaan ymmärtää ja suhtautua niihin rakastavan ystävällisesti.

Jos meditointi ja kivun tuntemuksen muuttaminen ei tunnu omalta, niin kehotan kaikkia kuitenkin pysähtymään hetkeksi päivän aikana ja vain olemaan tekemättä yhtään mitään. Keskittyen vain siihen hetkeen. Elämässä ei koskaan voi olla liian kiire tälläiselle hetkelle. Harjoitus tekee mestarin. Myös rakastavassa ystävällisyydessä.

P.s. Jos sait tekstien luettua niin, että keskityit siihen arvioimatta sitä, mutta ymmärtäen lukemasi, olit tietoisesti läsnä. 

Kun liika on liikaa

Kohtuus kaikessa on vallan mainio motto. Minun pitää taas laskea itseäni takaisin maan pinnalle. Pohdiskelen liikaakin muita ihmisiä ja maapalloa. Totta kai niitä täytyy miettiä, mutta niin että se on hyväksi kaikkien elämälle. 

Eilen pohdin asioita pyykinpesukoneen oston kannalta. Minä kun en millään osannut päättää voinko todella ostaa uutta konetta. Toisaalta joskus uuden pyykinpesukoneen ostaminen on järkevämpää pidemmällä tähtäimellä kuin vanhan. Olen kuitenkin jo suurimman osan tavaroista hankkinut kierrättämisen kautta. 

Sitten kun ne A:t ja plussat merkkaa niin paljon. Saatuani koneen ostettua, mietin oliko se nyt järkevää ja mitä sitten kun muutan. Mihin sen sitten pukkaan? Jos se ei sovikaan uuteen asuntoon. Voiko yksin asuva ylipäätään hankkia pesukonetta? Se kun ei ole kovin taloudellista tai ekologista. Tehty mikä tehty ja jos nyt edes hetken miettisin itseäni. Ostin sellaisen koneen mistä pidän ja mitä käytän. Muita vaihtoehtoja ei nyt ollut. Kiitos vielä kotiväelle avusta.

Tiedän tiedon lisäävän tuskaa. Varsinkin jos vähänkin välittää asioista. Erityisesti kun välittää muista ihmisistä, eläimistä, maapallosta ja heidän hyvinvoinnistaan. Moni tavallinen tallaaja pyörii nykyään liika omissa asioissaan ja välittää vaan omasta navastaan. Minä taas olen yksi niistä joka välittää muiden navoista, mutta unohtaa omansa. Tai niin ne väittävät. Oman navan muistaa vasta silloin, kun sen melkein menettää. Näissä asioissa pitäisi löytää se kuuluisa kultainen keskitie. Meidän tiet on vaan aika soraisia näin kesällä tietöiden aikaan.

Soijaperunasose

1,5 dl soijarouhetta

1 pss perunamuusijauhetta (ohjeen mukaan maitoa, vettä ja suolaa)

100g porkkanaa

2 dl paseerattua tomaattia

1/2 kasvisliemikuutio (maggi)

1 rkl soijakastiketta

1 rkl rypsiöljyä

Mausteet: valkosipulijauhe, maustepippuri, timjami, chilijauhe.

-Kiehauta vesi ja keitä porkkanoita kunnes ovat kypsiä. 

-Turvota soijarouhe vedessä erillisessä kulhossa ja mausta reilusti: lisää vettä niin että soijarouhe peittyy selvästi. Anna veden imeytyä hetki ennen kuin lisäät mausteet ja kasvisliemikuution. Lopuksi lisää öljy ja jonkin verran paseerattua tomaattia. 

-Lisää porkkanoiden ja veden joukkoon maito + perunamuusijauhe. Sekoita ja anna vetäytyä hetki.

-Lisää perunamuusiin soijarouhe sekä loput paseeratusta tomaatista. 

Ohje maistuu hyvin myös ilman paseerattua tomaattia tai porkkanoita. Halutessa voi tehdä perunasoselaatikkoa ja laittaa ruoan uuniin, mutta mielestäni se on turhaa kun resepti on herkullinen tälläisenaan. Parempi vaihtoehto olisi tehdä perunamuusi itse keitetyistä perunoista, mutta tällä kertaa jääkaapin vihanneslokero ammotti tyhjyyttään perunoiden osalta. 

Kultaa kotiin

Reissu on reissattu ja kisat on kisattu. Kotiin lähdettiin yhden kultaisen mitalin ja hymyilevän pojan kera. Juoksukisat meni erinomaisesti. Veljentyttökin yllätti kaikki ja juoksi tosi hyvin, vaikkei mitaleille tällä kertaa yltänytkään. Sukuun tuli muistaakseni kuusi mitalia ja niitähän täytyi juhlia perinteiseen tapaan mitalijuhlilla serkun mökillä. Porukkaa oli yli 30 henkeä. Lapset uskaltautuivat uimaankin vaikka sää ei suosinut kisapäivää. Onneksi ei sentään vettä satanut kuten viime vuonna. 

Eilen lähdettiin aamusta ajamaan kotiin ja aika tarkalleen meni 12 tuntia matkaan, useamman pysähdyksen kanssa. Emme jääneet leirintäalueelle yöksi huonon ilman vuoksi. Matka meni  kyllä tosi hyvin, vaikka lisäsivupeili tippuikin matkalla. Pitää toivoa ettei se mennyt rikki. En halua 7 vuoden epäonnea meille. Tuntuu että takaisin tulomatka on aina nopeampi.

Nyt nautin kotikotona hiljaisuudesta ja pyykinpesusta. Mietin mihin suuntaan seuraavaksi. Aamulla sain vähän myös opiskeltua, mutta kyllä tuo matka vei aikalailla voimia. 

Muistoihin jää: raaka mandariini, siro perhonen, sisilisko, juoksukisat, patteri, espanjan kieli, galleria, Aku ankka, korvakynttilä, kesäsiivous, käsidesi, vesimeloni, sukulaisten tapaaminen, vesisade, vuotava katto, leirintäalue, lintukirja, la familia telerin, kinat ja leikit. 

Viisi ihmistä, karvainen nelitassu ja asuntovaunu

Yhden yön jälkeen ollaan vihdoin mummin luona etelässä. Missä vaiheessa matkustamisesta on tullut näin työlästä? Ennen riitti kun nakkasi laukkuun muutamat vaatteet ja lähti. Nyt pakkaamiseen meni monta päivää ja tuntuu, että siltikin unohtui jotain. Vaikka tuskin mitään oleellista. Onneksi ylipäätään koko reissu toteutui. Oli sen verran paljon järjestelyjä ennen matkaa. 

Matka alkoi, huonosti nukutun yön jälkeen, puoli seitsemältä aamulla. Viime yö oltiin mukavalla leirintäalueella, jossa olemme ennenkin usein yöpyneet. Lapset nauttivat hiekkarannasta, aalloista, eläimistä ja kavereista. Me muut auringosta. Tänään jatkettiin matkaa aamusta ja perillä oltiin iltapäivästä. 

Mietin kyllä, että tässä oli jo reissua riittämiin. Korvat kaipaa hiljaisuutta ja silmät lepoa. On tuo seura sen verran vauhdikasta, vaikka myös niin mahtavaa ja antoisaa. Pohdin myös, että miten viime vuonna oli jotenkin helpompaa, tulin siihen tulokseen ettei meillä ollut koiraa mukana soppaa sekoittamassa ja matkakin taittui nopeampaa ilman asuntovaunua. 

Täällä kuitenkin vihdoin ollaan; Turvallisesti perillä. Parhainta on nauttia sukulaisten seurasta pitkästä aikaa. Keskiviikkona juostaan kilpaa ja torstaina suuntaamme nenämme takaisin kohti pohjoista.