Tarinan takana

Tällä viikolla olen kokenut tähän mennessä elämäni henkisesti raskaimmat hetket. Työ on sitä mitä tehdään siksi että saadaan rahaa mutta myös siksi että siinä toteuttaa itseään ja saa sitäkin enemmän. 

Olen ollut töissä kirjaimellisesti maanantai aamusta tähän hetkeen asti ja huomenna vielä aamussa. Eilen yhteensä 13 tuntia. En ole nukkunut kunnolla moneen yöhön enkä kyllä sen pahemmin syönytkään niin pisti se nyt vihdoin miettimään. 

En osaa sanoa ei. Koen hyvää mieltä siitä että autan ihmisiä. Koen itseni merkityksekkääksi. Olen suorittaja sen myönnän. En kuitenkaan voi auttaa muita jos ei itse voi hyvin. Pitäisi muistaa antaa aikaa itsellenikin. 

Moni ei ymmärrä millaisten asioiden kanssa saan töissä ja harjoittelussa taistella. Ensin auttaa perhettä jotta he saisivat vielä yhdet synttärit onnellisesti. Sitten toisaalla taistellaan potilaan puolesta, että hän saisi kipulääkettä kun hoitajien ennakkoluulot vaikuttaa hoidon laatuun. Ei pitäisi tuomita ennen kuin tietää koko tarinan! 

Elämä opettaa. Välillä on hyvä ottaa askelia taakse päin ja pohtia mihin suuntaan on oikeasti menossa. Mikä on se tarkoitus. Kaikella kun on tarkoituksensa. 

Kaikella on tarkoituksensa

Ei voi muuta kuin hymyillä. Silti sisällä on pieni mietteliäs aate. Se on totta että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, mutta suru vain puolitettu jaettuna. Näinä kahtena viikkona on aivot raksuttaneet enemmän kuin missään ennen. Sitä ei voi käsittää ennen kuin se osuu kohdalle, kuinka paljon pahaa tähän maailmaan mahtuu.

Minä en tiedä missä olisin ilman minun huippu hyvää ohjaajaani. Minulla toisesta harjoittelusta jäänyt muisto alkoi kolkuttamaan mielessä, koska kukaan ei sitä käsitellyt kanssani missään. Tänään koin kuinka paljon auttaminen toiselle ihmiselle antaa. Miten upeaa on nähdä se hymy ja nauru sen kaiken huonon keskellä. Se tarttuu. Olla läsnä läheisen elämässä aidosti, eikä vaan kadota silloin kun on ongelmia.

Saan olla onnellinen siitä mitä minulla on. Niistä haluan myös pitää kiinni. Vaikka on raskasta ja vaikka stressaan jo ensi syksyn taakkaa (nimeltä opinnäytetyö), niin silti olen onnellinen tästä hetkestä ja siitä mitä kaikkea hyvää tulevat hetket tuovat tullessaan. Ei elämän kuulu olla tasapaksua, siihen kuuluu ne pienet mäet ylös ja alas. Minä myös uskon siihen että kaikella on tarkoituksensa. 

P.S. Tieto veronpalautuksesta tuli juuri oikealla hetkellä.

❤️

Mukava, tylsä, opettavainen, hauska, väsyttävä harjoitteluviikko on takana. Paljon olen jo oppinut vaikkei nyt ehkä ole sellainen olo. Lähinnähän harjoittelu on potilaiden kanssa juttelua. Nyt pitäisi vaan opetella juttelemaan muutakin kun niitä näitä. Olen sitä kyllä jo tehnytkin jonkun verran. 

Se harjoittelusta. Vapaa päiviä vietän lukien tenttiin. Parasta tässä on se etten ole vielä edes kunnolla aloittanut lukemista. On ollut parempaakin tekemistä. 

Eilen oli ihana iltapäivä. Täysin sanan merkityksessä. Ja mikä auringon paiste! Kohta ollaan jo kesässä, vaikka toissa päivänä vasta satoi lumi taas maahan. Joku kommentoi hyvin kauhistuneisiin lausahduksiin siitä, että taas sataa lunta "Ei se kesä ole vielä koskaan jäänyt tulematta." Tottahan se on, kyllä se sieltä tulee. 

Minä haluaisin sanoa olevani todella iloinen, mutta juuri nyt se tuntuu väärältä. Toisen ollessa iloinen ja nauttien elämästä sekä tästä hetkestä valtavasti voi toinen olla keskellä surua. Siksi se on väärin ja haluan vain sanoa olevani tukena. Elämä hymyilee vielä takaisin kun sen aika on. 

Pääsiäinen 2015

Synttärikaverit

Pojat lähti kelkkaileen mutta yks poika jäi kyydistä

Pääsiäinen jää mieleen pitkäksi aikaa ja monesta syystä. Ensinnäkin tapaturmia on ollut ihan tarpeeksi yhdelle pääsiäiselle. Tuulilasi meni rikki sopivasti vähän ennen katsastusta. Kahvinkeitin palasina ja sen myötä myös koko mökin keittiö kahvissa ja sähköt pois naapureilta asti. Synttäreillä sentään meni kaikki hyvin ellei lasketa yhtä ylimääräistä vierasta, joka lymyili keittiön putkien lähettyvillä. Perjantaina näin myös hyviä ystäviä hetken verran ennen synttärihumua. Lauantaina sitten näin vähän vielä harvinaisemman vieraan. Mökillä tapaturmat jatkuivat turvonneesta jalasta mutaiseen poikaan. Oli se äiti tainnut naapurin posliinitkin pudottaa alas. Meitä ei siis kannata kutsua kylään lähiaikoina. Tarkemmin kun miettii, niin minä en kyllä ole vielä mitään merkittävää tehnyt. Silti pelonsekaisin tuntein kohti huomista harjoittelua ja tuntuu etten vielä ole valmistautunut mitenkään.

Angry birds possu- kakku

Tänä vuonna 9-vuotiaalta synttärisankarilta tuli selvät toiveet kakusta ja sen mausta. Pohjana oli kaakaokakkupohjat ja täytteenä vaniljavanukas. Malli löytyi pehmoleulusta.