Rakennuspalikoita

On tavallinen arki, sitten muutamia poikkeamia. Pian isompia. Sitten ei ole muuta. Jotain on pielessä, vaikea uskoa. Se kestää pitkiä aikoja. Romuttaa perustuksia pikku hiljaa.  Sanoin uskovani parempaan, mutten tiedä uskoinko todella sanoihini. On monta muuttujaa. Tehdään paljon pohjatyötä, toivotaan ja toimitaan. Missä on se vahvuus? Nyt on pohja rakennettu mutta seinät vielä huojuvat. Niitä vahvistetaan pikku hiljaa. Yksi kerrallaan. Usko on vahvimmillaan kuin koskaan. Viimeisenä tulee katto. Se tuo suojan tulevilta myrskyiltä, mutta siihen on vielä matkaa. Lopulta kaikki näyttäytyy varmasti vahvempana kuin koskaan. 

Riittävästi kaikille

"Ajattelemme että mitä toiselle on, se on meiltä pois. Totuus on jotain täysin muuta. Luonnossa kaikki on täydellistä, kaikki on hyvin. Kaikille on tässä maailmassa riittävästi, kaikille on tarpeeksi. Mikäli todella haluaisimme voisimme lopettaa nälänhädän, voisimme pelastaa monia eläimiä sukupuutolta, voisimme rakastaa enemmän ja antaa lahjojamme maailmalle huomattavasti enemmän. Kuitenkin päätämme olla tekemättä monia asioita ja takerrumme siihen ajatukseen, että meille ei riitä. Naapurin onni on minulta pois, miten ihmeessä se voisi olla niin? Koska maailmassa on vain riittävä määrä onnea ja naapuri juuri otti siitä jäljellä olevasta palasesta osasen? Hassua, sillä sitä mitä teemme omassa elämässämme tulee lisääntymään. Mikäli keskityn puutteeseen, aivoni tulevat etsimään puutteen merkkejä ympäristöstäni ja elämästäni. Mikäli keskityn riittävyyteen, sekä ylitsevuotavaiseen saamiseen, ne tulevat lisääntymään elämässäni. Aivot havannoivat sitä maailmaa, mihin keskitymme. Aivan samoin teki esi-isämme luonnossa, pyrkien havannoimaan sitä mikä oli hänelle tärkeää (ruoka, uhka, suoja, luonto yms)." -tunt.