Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.
-Muumipappa

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Saariloma Espanjassa

Pidempään olin taas haaveillut matkasta Espanjaan. Loppuvuodesta pohdittiin matkakohdetta, mutta kolmea viikkoa ennen matkaa teimme vasta varauksen. Tarkoituksena olikin juuri äkkilähtö. Äiti oli lupautunut koiravahdiksi jo viime vuoden puolella, joten sekin puoli oli kunnossa. Ainakin päällisin puolin, sillä minua ikävä kaiversi jo ennen lähtöä. Hyvinhän tuolla riiviöllä oli mennyt äidin kanssa mökkeillessä puolitoista viikkoa.

Pohjoisesta ottaa aikansa päästä etelään. Saatika sitten toiselle puolelle Eurooppaa. Useasti olen pohtinut matkojeni ekologisuutta, mutta onneksi kotiväki on sen verran tiukkana, että minun kasvissyönnillä voin kuulemma hyvin matkustaa kerran pari vuodessa muutenkin kuin kävellen. Onhan se Espanjaan meneminen aina kuin toiseen kotiin tulisi. 

Helsinkiin matkasimme puoli vuorokautta, jonka jälkeen kuljeksimme siellä päivän ja illasta suuntasimme Mallorcalle. Kohde valikoitui hinta-laatusuhteen perusteella ja ilmastolta toivoimme, ettei ainakaan pakkasta olisi. Olimme puolen yön jälkeen perillä Mallorcalla, josta hotellille matkaa meni noin 10 minuuttia. Lähellä Palmaa siis olimme. Mukavaksi valikoituneessa hotellissa odotti illallinen ja siisti hotellihuone sekä ajantasainen sisustus, mikä miellytti minun esteettistä silmää.



Mallorca on ihan mahtava paikka retkeilyyn ja kulkemiseen. Me lomailimme sesongin ulkopuolella välttyäksemme muilta turisteilta. Hotellia lukuun ottamatta olimme kohtuullisen rauhallisissa oloissa. Hotellin tasokkuus osittain poisti mielestäni saksalaisturisti massaa, joka majaili siellä. Suurin osa oli eläkeläisiä, jotka nauttivat hotellin puolihoidosta ja viettivät aikansa hotellissa tai turistibusseissa. Meillä oli siis paljon vapaata maata liikkua.



Lähinnä liikuimme jalan useita kymmeniä kilometrejä päivässä. Pyörän ja auton vuokra houkutteli päivittäin, mutta koska emme olleet siihen ennalta varustautuneet päädyimme tutkailemaan etelä- ja länsirannikkoa. Länsirannikolle suuntasimme 1920-luvun vanhalla maisemajunalla sekä satamaan suuntasimme vanhalla raitiovaunulla. Nauroinkin, että nyt puuttuu enää pienlentokoneella ja helikopterilla lentäminen, niin olen liikkunut kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä Espanjassa.



Maisemat olivat taas kerran uskomattoman rauhoittavat. Olisin voinut vain katsella merta ja vuoria. Lisäksi kaikkiin etelänmatkoihin kuuluvat jutut tuli kliseisesti tehtyä. Kävimme rannalla, uimassa, kauppakeskuksessa, katedraalissa, museossa, linnassa, syömässä (erinomaista kasvisruokaa), markkinoilla, kujilla, kerättiin simpukoita ja käpyjä sekä otettiin paljon kuvia. Mutta se kaikista tärkein – minä pääsin puhumaan espanjaa ja olemaan läsnä kulttuurissa, johon sydämeni vetää puoleensa.


Tällä kertaa kuitenkin lähtö Espanjasta oli yllättävän kivuton. Mallorca oli miellyttävä paikka, mutta katseeni suuntaa jo kohti uusia seikkailuja. Totta puhuakseni manner Espanja vaan vetää sen verran enempi puoleensa, että sinne on jo seuraavia matkoja suunnitteilla. Onneksi tuo toinen puolisko ihastui Espanjaan (sekä syö kasvisruokaa, jotta minun harteiltani vähän helpottuu tämä lentämisen aiheuttama ilmansaastutus). Tietysti iso Suomeen vetäjä on rakas pikku riiviö. Kotona ovat uudet haasteet edessä, mutta onneksi kevät aurinko näyttäytyy jo hyvin pitkään päivällä ja pääsiäinen lähestyy.