Mitä tähän nyt sanois...

Viikko

Tämä viikko on ollut taas vähän kylmempi. Tai no on lämmin mutta aurinkoa ei näy. Ei mitään ihmeempää ole tapahtunut. Me olemme käyneet puistossa, oltu sisällä ja luettu paljon, käyty kylässä ja eilen täällä kävi vanhimman pojan kavereita. He katsoivat elokuvaa. Minä olin pitempään pienimmän kanssa ulkona. Heitin palloa ja hän löi tennismailalla. En voi käsittää miten alle kaksivuotias voi olla niin hyvä osumaan palloon!

Olen käynyt shoppailemassa ja kierrellyt vähän aikaa aina Madridia tuntien jälkeen, mutta aikaa on aika vähän. Perjantaina lähdin kahden jälkeen metrolle ja olin vartin yli neljä kotona. En tykkää yhtään matkustaa perjantaina juuri tuon takia että menee puolet enemmän aikaa ruuhkan vuoksi. Viikonlopun aion viettää Madridissa.

Kaupunki viikonloppu

Viikonloppu on mennyt Madridia kierrellen. Sen verran olen kävellyt että tuntuu jaloissa. Olen kyllä kipeä senkin takia että eilen päätin tulla portaat selällään alas. Säikähdettiin kaikki, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Tulin sentään ihan ylhäältä aivan alas.

Eilen kiertelin saksalaisen au pairin kanssa nähtävyyksiä ja tänään menin Pradon museoon ja tutustuin paremmin kaupunkiin. Löysin karkkikaupan mistä saa fazerin karkkeja. Niitä nautiskellen auringon paisteessa odotin kellon olevan viisi jotta pääsin ilmaisin museoon. Tykkäsin paljon museosta.

Oli tosi mukava viikonloppu ja edelleen pakko sanoa että nämä ihmiset täällä ovat todella mukavia ja ystävällisiä. Huomenna paluu arkeen. Ei kyllä yhtään huvittaisi mennä kouluun varsinkin kun ulkona on niin ihana ilma.

Parisuhde draamaa metrossa

Taas on vierähtänyt jo viikko. Aika kuluu nopeaa. Tai no toisaalta hitaasti, koska olen edelleen kipeä. Täällä on nyt aivan ihanat ilmat ja päivät ovatkin kuluneet lasten kanssa puistossa. Siellä olosta nauttii kaikki. Aurinko paistaa ja lapset saavat vapaasti leikkiä ja pelata. Ei kuitenkaan ole liian kuuma kun tuulee sopivasti. Vaikka olenkin ollut kipeä kohta viikon, olen nauttinut tästä viikosta tosi paljon. Kuten perheen äiti sanoi niin espanjalaiset toimivat aurinkoenergialla. Lapset ovat paljon toimeliaita kun sää on hyvä. Lapset ovat myös alkaneet luottamaan minuun kun olen ollut vain minä heidän kanssaan paljon tällä viikolla. Olemme kodinhoitajan kanssa hakeneet heidät joka päivä päiväkodista, koska isän äiti on sairaalassa leikkauksessa ja isä on ollut siellä.

Linja-autoon ja metroon menee joka päivä paljon aikaa. Joinakin päivinä matkaan menee koulusta kotiin 1,5 tuntia. Toisina päivinä, kuten tänään noin tunti. (Matkan kesto riippuu siitä mitä reittiä bussi kulkee.) Siinä on hyvin aikaa tehdä kaikenlaista. Yleensä teenkin kotitehtävät ja opiskelen matkalla. Tällä hetkellä luen myös espanjalaista romantiikan ajan runoilijan kirjaa. Joinain päivinä lepään matkan ajan. Pohdin maailmaa ja ihmisiä. On mielenkiintoista miettiä mistä kukin ihminen tulee ja millainen elämä hänellä on. Keksiä tarinoita henkilöistä.

Bussissa ja varsinkin metrossa myös kuulee ja näkee kaikenlaista. Kaikista kummallisimpaan tapahtumaan törmäsin maanantaina. Odotin metroa kun viereeni tuli nainen ja mies. Ensin luulin etteivät he tunne toisiaan, mutta sitten mies sanoi jotain, johon nainen väitti vastaan. Metro tuli. Se oli melko täynnä joten jäin seisomaan oven viereen. Sama pariskunta oli löytänyt istumapaikat vastakkain. Mies alkoi yhtäkkiä puhua vieressä istuvalleen mummolle että avioliitto on menettänyt täysin merkityksensä. Mummo vastasi siihen olleensa leski jo parikymmentä vuotta. Mies alkoi kovaäänisesti selittää kuinka hänen vaimonsa oli pettänyt hänet ja selvitteli heidän suhdettaan kaikille. Naisen en kuullut sanovan mitään. Minä katselin ympärilleni kuten moni muukin miettien että voiko tämä olla oikeasti totta? vai onko tämä joku piilokamera. Se tuntui niin elokuvakohtaukselta. Mies oli selvästi petetty ja surullinen ja halusi näyttää sen kaikille, mutta en tiedä josko metro on oikea paikka siihen. Olipahan erilainen matka kouluun.

Eilen oltiin omalla pihalla ja siivottiin leluja sekä pihakalustoa. Tein myös mielenkiintoisen löydön. En nimittäin tiennyt että tuolla kellarissa (no siis en edes tiennyt että on kellari) on baari ja sen vieressä on pieni ”asunto”, joka on nyt lähinnä kyllä varastona ja kodinhoitohuoneena. Pojat päättivät (isoveli päätti.. pienet perässä) että nyt on aika vaihtaa uikkarit päälle ja niin ne hyppivät auringonpaisteessa kylmän vesihanan alla. Toinen kaksosista löysi kaapista spiderman puvun ja tietenkin se piti saada päälle. Kun itse oli ensin pukenut sen niin että hihat oli jaloissa ja alushousut hameena niin päätti hän antaa minun lopulta pukea hänet. (Minä itte ikä.)

Tänään päätin jättää koulun väliin ja levätä vähän, koska tuo flunssa ei näytä helpottavan.

Ilkeä tauti taas kylässä

Koulussa oli tosi mukavaa eilen. (Tietenkin kun ei käyty kielioppia.) Me vaan höpöteltiin perheestä, opiskelusta, tavoista ja kulttuurista. Keskustelusta tulee mielenkiintoista kun on ihmisiä kymmenestä erimaasta. Kiinassa varsinkin on niin erilaista. Olin kuullut lapsista jotka osaavat jo kolmevuotiaana laskea plus- ja miinuslaskuja mutten ikinä ollut tavannut tällaista henkilöä. Se on niin erilaista miten kiinalaisia lapsia kasvatetaan. Lapset lähtevät siellä seitsemältä aamulla kouluun ja tulevat viideltä iltapäivällä. Lauantaisin kotiin tulee yksityisopettaja. (Tämä on siis kiinalaisen opiskelijan kertomaa.) Espanjassa lapset menee yleensä yhdeksäksi kouluun ja tulevat viideltä sekin on tosi pitkä aika verrattuna suomalaiseen, ruotsalaiseen tai saksalaiseen koulujärjestelmään, mitkä kaikki ovat melko lähellä toisiaan. 

Tästä tuli mieleen että saksalaiset saa ajokortin seitsemäntoistavuotiaana, mutta vuosi pitää ajaa niin että huoltaja istuu aina vieressä. Minusta tuo ei ole yhtään huonompi idea. Saksalaiset vanhemmat saavat myös rahaa yhteiskunnalta siitä että heidän lapsi on au pairina, kunhan hän samalla opiskelee vähintään 10 tuntia viikossa. He haluavat tietää että lapsi tekee jotain hyödyllistä eikä vain oleskele koulun loputtua. Mutta jokaisessa maassa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Mikään maa ei kuitenkaan ole täydellinen.

Eilen voin jo aamulla vähän huonosti, mutta päätin silti lähteä kouluun. Kotiin tullessa oli jo sitten aika huono-olo joten söin vähän ja lepäilin hetken kunnes päätin että lähden kuitenkin kävellen hakemaan isän ja äidin ystävän kanssa lapset koulusta. Sen jälkeen oli tarkoitus lähteä puistoon mutta sen jätin välistä täällä oli tarpeeksi huolehtijoita ja äiti kehotti lepäämään. Me olemme kaikki paitsi kodinhoitaja ja toinen kaksosista taas flunssassa, joka tällä kertaa tuli ainakin minulle kaksi kertaa pahempana. Sen samaisen flunssan takia toinen kaksosista oksensi torstaina ruokapöydässä minun syliin. Kaiken lisäksi täällä on seitsemän ihmistä jolla on astma, ja kun siihen lisätään yskä niin olo on melko huono. Ventoline onkin ollut kovassa käytössä. On surullista kuunnella kun pienimmäinen hengittää niin raskaasti.

Ilta kuitenkin kaikesta yskimisestä ja päänsärystä huolimatta oli mukava. Katsottiin Piin elämä- elokuva ja syötiin hyvin koko porukka. Itse olen lukenut kyseisen kirjan ja totta kai kirja on aina parempi kuin elokuva, mutta elokuvakin oli kyllä hyvä. (Sen verran mitä siitä espanjaksi tajusin.)

Vaikka olisin kuinka kipeä niin minä lähden ulos, koska täksi viikonlopuksi on luvattu kahtakymmentäviittä astetta. Vihdoin saadaan se oikea kevät tänne!

Se tunne kun elät ihan perjantaissa ja sitten tajuat että onkin torstai...

Tunnelmia

Kirjoittaminen on nyt vaan jäänyt vähemmälle koska aika ei riitä. Maanantailta ei ole muuta sanottavaa kun että älkää ikinä hankiko neljää lasta lyhyellä aika välillä! Isä päätti jättää minut yksin valvomaan/syöttämään neljää poikaa, kun hän itse hävisi naapuriin. Totta kai ne riiviöt käytti tilaisuuden hyväksi ja seuraus oli se että yksi puri minua, yksi juoksi karkuun, yksi heitteli ruokaa ja pelleili. Samalla kun minä pidin sylissä ja syötin sekä lohdutin nuorimmaista joka on nyt ollut tosi kipeä. No olivatpahan yhtä inhottavia vanhemmilleen kun ne vihdoin saapuivat.

Mietin eilen noita kerjäläisiä ja musisoijia niitä kun täällä riittää. Eilen metrossa yhden matkan aikana kävi kolme kerjäläistä. Ensimmäinen soitti kitaraa. Toinen kerjäsi valokuvan avulla ja kolmas oli sitten vähän mielenkiintoisempi tapaus. Erittäin laiha nainen, jolla oli päällään vihreä neulemekko ja mustat korkokengät sekä käsilaukku. Hän piti pitkän puheen perheestään, työttömyydestä ja rahattomuudestaan. Sanoi ottavansa kaiken tavaran vastaan ja hakevan kotoa jos antaa osoitteen. Jokaisella kerjääjällä on aina eri tarina miksi tarvitsee rahaa, mutta kuka niiden taustasta oikeasti tietää?

Eilen minut pysäytti rahankeruussa muutkin kuin kerjäläiset nimittäin WWF:n työntekijä. Hän oli aivan oikealla asialla. Aloin itsekin miettimään että kuinka saastunut tämä kaupunki oikeasti on. Ja ilmastonmuutoksen takiahan täällä nyt on vieläkin ”talvi” vaikka pitäisi olla jo kesä. Niin mistähän se ilmastonmuutos nyt johtuikaan? Tämän myötä aloin miettimään näiden ihmisten elintapaa täällä. Tietenkin julkinen liikenne on täällä hyvä, mutta moni silti sen sijaan ajelee omalla autollaan. Sitten tämä ruoan ja veden käyttö. Se minulla ottaa päähän. Miksi limsapullot, tölkit, lasipurkit/-pullot sun muut heitetään roskiin ja vettä lotrataan monta litraa hukkaan? En nyt jaksa enempää jauhaa tästä asiasta vaikka juttua kyllä riittäisi. En minäkään niin vihreää elämää elä kuin voisin, mutta parhaani yritän. Moni asia on hyvin mutta moni asia on myös huonosti ja tämä pätee niin Espanjaa kuin Suomeakin.

Aivan rahaahan nämä kaikki pyysivät mutta itse omistan tällä hetkellä 83 senttiä ja sillä pitää pärjätä perjantaihin/sunnuntaihin. Eli pidän sitä hätävarana jos niin nälkä yllättää, että on jotain pakko saada. Älkää nyt järkyttykö. Kyllä minä rahaa saisin nostettua jos niin hätä olisi mutta odotan mieluummin seuraavaa palkkaa. Eikä minulla tällä hetkellä ole tarvetta ostaa mitään. Ruoan saan tietenkin kotoa ja se ruoka onkin parempaa! Näin rahaton olen siis sen vuoksi, että maksoin koulun kahden viikon palkoillani. Se on itse asiassa aika hauskaa kun voi vaan katsella kaikkea, muttei voi ostaa. Ehtii kunnolla harkita.

Ilmat vaihtelee nyt tosi paljon. Maanantaina (tietenkin kun laitoin enemmän vaatetta) oli lämmin. Tiistaina taas oli tosi kylmä tuuli ja tänään satoi lunta. Sain muuten kokeen tulokset ja sain seiskan 10-1 asteikolla. Ihan hyvin siis, koska olen ensinnäkin tason korkeammalla mitä pitäisi ja toisekseen en lukenut periaatteessa ollenkaan. Eilen oli mukava päivä ja lapset taas vaihteeksi kuin enkeleitä. Sellaisia päiviä lisää!

Tänään linja-autossa oli mielenkiintoista. Kesken matkan meidät häädettiin ulos ja piti vaihtaa linja-autoa. Sitten siellä oli mies joka kirosi ensin kauheaan ääneen ja alkoi sitten laulaa yksikseen. Sitten kun hän nousi pois, alkoi eräs mies nauramaan kauheaan ääneen. Erilainen matka siis tänään. Ilta kulutetaan Tintti elokuvaa katsoen. (Minusta kyseinen elokuva ei sovellu alle kolmevuotiaille. Eiväthän ne edes ymmärrä kunnolla mitä siinä tapahtuu tai miksi ne toimivat niin.)

P.S. Luulin koiraa kukoksi tänään… siis äänen perusteella.

Sataa, sataa ropisee vai ropiseeko?

Keskiviikon tunnelmia

Torstaina kokeisiin luku sujui tällaisissa tunnelmissa.

Pojat katselivat Peter Pan elokuvaa (joka muuten on nyt aivan hitti kun satuin keskiviikkona ottamaan sen kirjan kaapista ja lukemaan). Pysyivät ne siinä paikallaan melkein tunnin. Oli muuten isä tuolloin vahtivuorossa ja olen huomannut, että aina kun hän hoitaa niin laitetaan elokuva pyörimään ja lapset siihen. Onhan se tietysti isälle helpompaa, muttei se lapsista varmaan kovin mukavaa ole. Kerrankin kun isä on kotona, ei hän ole lasten kanssa. Koe on ohi, muttei se mikään helppo ollut. Eipä sillä toisaalta ole mitään väliä, minähän siitä koulusta maksan.

Perjantaina suuntasin suoraan koulusta kotiin, koska ulkona oli niin kylmä. Mentiin vanhimman pojan kavereiden synttäreille. Olen nyt kokenut espanjalaiset synttäritkin (no periaatteessa ne oli jo toiset, aikaisemmin oli ne kodinhoitajan synttärit). He olivat siis serkuksia ja synttäreitä vietettiin toisen serkun kotona. Talo oli kirjaimellisesti vuorenpäällä, vaikka tuntui kyllä että oltaisiin jo melkein huipulla. Tie sinne oli minimaalinen ja jyrkkä. Oli jännää katsoa maisemia. Perillä aluksi minua kierrätettiin ja esiteltiin kaikille. Ainakin erilaista seuraa. Nämä kaikki nimittäin ovat niitä ”rikkaita”. Kaikilla on hienot autot ja isot talot sekä lapset on puettu merkkivaatteisiin.

Juhlien oli tarkoitus olla ulkona, osittain ne olivatkin, mutta sää oli niin kylmä että kaikki änkesivät ulkorakennukseen missä oli herkkuja ja takka. Kun vahdin kaksosia pihalla ja toin toista sisälle eräs seurue keskeytti puheensa, mutta ehdin kuulla sanan Lappi. Jotain he siis minusta puhuivat mutta se nyt jää arvoitukseksi. Kaikkia vaan näytti kovin kiinnostavan minun kotipaikkani. Vanhimman kaverit eivät koulussa olleet uskoneet että tulen sieltä missä on joulupukki, joten nyt hän sai ylpeänä sanoa puhuneensa totta.

Aluksi kaikki herkuttelivat suolaisilla ja juttelivat. Parin tunnin kuluttua tuli kakku. Olin odottanut sitä innolla itse kun teen kakkuja, mutta tämä oli yllätys yllätys tehty keksistä. Ei se oikein ollut minkään makuista, mutta Espanjassa se on perinteinen synttärikakku. Minä en ymmärrä tuota keksien määrää. Pienestä asti kaikki syö keksiä joka päivä ihan hirveitä määriä. Voin suoraan sanoa että Suomen ruokakulttuuri on kyllä reilusti terveellisempi!

Kakun jälkeen tuli piñatat, joissa oli monenlaista suolaista ja makeaa herkkua. Sitten oli lahjojen avauksen vuoro. Lahjaksi saivat merkkivaatteita, kellot, sateenvarjot ja kaikkea muuta (kallista). Lahjojen jälkeen me päätimmekin suunnata kotia kohti, koska kello oli jo lähemmäs yhdeksän.

Aivan niin ja päivän tärkein juttu: SATOI LUNTA! Äidin ystävä vitsailikin että miksi minä toin lumen tullessani. Viime vuonna oli samat synttärit samaan aikaan samassa paikassa ja silloin paistoi aurinko ja kaikki olivat ulkona t-paitasillaan. Tämä vuosi on todella ollut erilainen. Taidankin kaivaa sen toppatakin tuolta matkalaukusta. Samalla kun siellä Suomessa lumet sulaa niin täällä lunta sataa…

Varokaa jalkapallofanit irti!

Luokkaan asti kuului näitten mölyapinoiden huuto kadulta. Siellä niitä pyöri ympäriinsä keskustassa.Normipäivä takana. Tänään ostelin itselle vaatteita ja yksi tuliainenkin sattui eteen. Koulussa meni hyvin. Imperfektit vaan on vähän hukassa ja perjantaina on koe. Mutta opettaja sanoi, ettei ole mitään hätää hän kuulemma ehtii opettaa ne minulle ja italialaiselle. Niin eihän siihen perjantaihin ole kuin yksi päivä! Eilen justiin sanoin, että aina kun olen ulkona ei sada niin tietty sitten tänään satoi, kun kävelin bussilta kotiin. Kohta hakemaan lapset.

Puoleksi ruskettunut (lukekaa punainen)

Viime yönä vierailin englannin opettajani luona kertomassa kuulumisia espanjasta ja annoin hänelle neuvoja lastenkasvatuksesta. Ehdin myös salamatkustaa junassa. Tänä aamuna kuitenkin heräsin omasta sängystä ihanaan auringon valoon. Olisin mieluummin jäänyt sänkyyn nukkumaan kuin noussut ylös ja kiireesti laittanut itseni valmiiksi.

Minua ilmeisesti tykätään pitää tietämättömänä kaikesta. Vasta kun lähdettiin viemään lapsia päiväkodille, ilmoitti äiti että he vievät minut junalle ja menen sillä keskustaan. Asia sopi täysin minulle, koska juna on helpompi ja nopeampi eikä maksanut minulle mitään (äiti antoi lipun). Linja-autokorttia tässä vielä odotellaan saapuvaksi. Käskivät perjantaina käydä uudestaan kysymässä.

Perillä ehdin vähän aikaa kierrellä kaupoissa ja sitten suuntasin koululle. Tänään oli melkein kaikki paikalla (pari saksalaista au pairia vielä puuttui). Tuntien jälkeen suuntasin El corte inglesiin. Taaskaan en ehtinyt kiertää kuin yhden kerroksen kunnolla. Tänään kuulin lisää suomea, nimittäin kahdelta turistilta.

Metrolle menossa minun pysäytettiin kolme kertaa hyväntekeväisyys työntekijöiden toimesta. Höpöttivät täyttä espanjaa niin nopeaa etten tajunnut paria sanaa enempää. Vastasin kuitenkin että tällä hetkellä en omista sellaisia rahoja kiitin ja juoksin paikalta pois kunnes seuraava pysäytti ja alkoi selittää samaa asiaa…

Linja-auto matka menee nopeaa maisemia katsellessa ja aurinkoa ottaessa. Tänään vaan huomasin että aurinko paistaa aina samalle puolelle kasvoja. Toinen puoli kasvoista onkin vähän ollut punaisena.. voisi kyllä muuttua rusketukseksi. Ehkä huomenna muistan istua toiselle puolelle.

Tämän tekstin kirjoittaminen olisi ollut mahdotonta jos en olisi yhtäkkiä saanut iltaa melkein vapaaksi kun pojat lähtivät vanhempiensa kanssa parturiin (tästäkin kertoivat kun olivat jo takki päällä). Vapaa-aikani vietin lähinnä koneella sekä dubattuja ohjelmia katsoen. Siivosin myös huoneeni. Toinen villasukkani on yhä karkuteillä. Eilen oli vielä molemmat, mutta tänään löysin toisen leikkihuoneesta ja minulle ei ole pienintäkään ideaa mitä ihmettä se siellä teki. Toinen varmaan löytyy ulkoa koirankupin vierestä.

Juuri kun olin syömässä iltapalaa soi ovisummeri. Sieltä marssi sisään perheen äidin ystävä lapsensa kanssa. He tulivat sisälle. Nainen kertoi nimensä ja he menivät katsomaan televisiota. Minä siinä sitten vähän ihmettelin, että mitähän ne täällä tekee mutta eipäs tuo ollut minun asiani. Perhe tuli kotiin ja kaikilla pojilla oli hienot hiukset.

Huomenna menen metsästämään itselleni jotain kivaa ja oletan että on yhtä aurinkoinen ilma kuin tänään. Nyt kello on taas aivan liian paljon, joten enköhän mene nukkumaan.

Eka päivä koulussa

Matkaan menee semmoinen vähän reilu tunti suuntaansa. Noin puoli tuntia ennen tunnin alkua olin koululla. Opettaja oli ensimmäistä päivää äitiyslomansa jälkeen koulussa ja minun lisäkseni oli italialainen au pairi joka myös oli uusi koulussa. Meitä oli tänään siellä seitsemän (yleensä kuulemma enemmän). Viisi saksalaista au pairia (Miksi saksalaisia on niin paljon Espanjassa? Haluisin tietää), korealainen pastori, minä ja italialainen au pair. Kaksi tuntia meni nopeaa ja opettaja meinasi piettää kolmannenkin tunnin, koska oli unohtanut vaihtaa kellonsa kesäaikaan.

Tuntien jälkeen suuntasin ostoksille. Kiersin pari vaatekauppaa kunnes oli pakko saada jotain suuhun. Menin El corte Inglesiin. Se on suuri kauppa, josta löytyy kaikkea. Tai no löytyy ja löytyy etsiskelin varmaan kymmenen minuuttia ruokaosastoa kunnes päätin kysyä neuvoa vartijalta. Menin suoraan välipalapatukoiden luokse ja yllätyksekseni sieltä löytyi suomenkielistä tekstiä! Oli pakko ostaa, vaikken niin noista välitäkään. Kuva on vähän epäselvä mutta siinä lukee espanjaksi, suomeksi ja ruotsiksi maitosuklaa. Olen pitkään jo himoinnut jotain karkkia ja matkasin siis karkkihyllylle. Sieltä löytyi Pandan karkkipussi ja vaikken nyt niistä hirveästi tykkää oli sekin pakko saada.

                                       
Tänään ostin jo ensimmäisen tuliaisen. Vielä vaan on vähän epäselvä kenelle sen annan. Veljenpojan sekä tytön tuliaiset on jo myös päätetty. Enää pitää vaan löytää ne ja ostaa. Kolmen aikaan lähdin metrolle ja noin neljän aikaan olin kotona. Täällä oli tällä kertaa vieraana perheen äidin paras ystävä ja hänen mies. Ensimmäiset jotka puhuu englantia! Aivan unohdin kertoa, että ollessamme Retirossa siellä oli suomalainen perhe. En ole sen jälkeen nähnyt yhtään suomalaista.

Nyt suuntaan nukkumaan, sillä olen ihan poikki. Olisi ollut enemmänkin kerrottavaa, mutta näin illalla ei päästä saa enää mitään irti. (Päivällä kyllä on vaikka mitä mielessä mistä voisin kirjottaa.)