Synttärisankari

Synttärisankari eilen.

Tänään ollaankin sitten käyttäydytty erittäin huonosti eikä ole toteltu mitään. Eilinen enkeli on kadoksissa. Söpökö? Pyh, riiviö sanon minä!

Sain taas kevätsiivousinnon ja pesukone on pyörinyt pitkin päivää ja tavarat lennelleet paikasta toiseen. Kaappien sisältökin on käännetty ylös alasin. Vasara on heilunut jo ennen yhdeksää (anteeksi naapurit). Vaihdoin mm. taulukehyksiin kuvia. Oli vaan hirmuhankala valita kun on niin paljon ihania kuvia.

Eilen vietin vapaapäivä omasta tahdosta. Suuntasin myös hammaslääkäriin uudestaan, ei onneksi ollut kuin röntgen niin ei tarvinnut odottaa sitä kolmea tuntia minkä torstaina odotin siellä. Sain antibiootit viisaudenhampaaseen. En kyllä ollut samaa mieltä kyseisen hammaslääkärin kanssa mistään. Toivotaan että nyt saisin sen hampaanpoisto ajan mahdollisimman pian. Sain eilen postista mieluisia kirjeitä kaksi kappaletta eli laskuja. Nämä on mukavia nämä odottamattomat yllätykset hammaslääkärikulujen lisäksi. Lappiin matkakin tulee ikävän asian vuoksi ja sinne menee pakosta rahaa. Kesään asti taidetaan syödä kasvissosekeittoa ja juoda vettä. Toivottavasti saataisiin edes matkan jälkeen hyviä uutisia. 

Parikymmentä puhelua tuli myös eilen soitettua ja siten kaikenlaisia asioita eteenpäin hoidettua. Olen ihme kyllä ehtinyt ja saanutkin jopa luettua lääkehoitoa kaiken tämän tohinan keskellä. Edelleen vaan menee ihmeen kauan siinä, että saa sen kirjan käteen ja kaiken muun ihmettelyyn enne kuin saan silmäni kiinni sanoihin ja keskityn itse asiaan. Ehkä se on vaan asia mikä ei ikinä muutu.

Hetken huokaus taas asunnon ilmeen uusinnalle. Vielä ainakin tykkään. Lähinnä vaan karsin turhia tavaroita pois. <- Minun tapani rentoutua (haha). Enää pari päivää niin saan vappuvieraita!

Ihana

viehättävä, valloittava, sulokas, suloinen, lumoava, kiehtova, kaunis, ihastuttava, ihailtava, hurmaava, viehkeä, jumalainen, onnellinen, kultainen, rakas, armas, hempeä, herttainen, miellyttävä, vieno, söpö, sievä, siro, soma, sulava, lempeä, söötti, lutunen, iloinen, onnekas, tyytyväinen, hyvillään, autuas, auvoisa, huoleton, murheeton, lieto, hyvä, suostuvainen, erittäin kaunis ja komea.

Tempperamenttinen ja itsepäinen sekä hyvin määrätietoinen kuten emäntänsä. Nyt jo yhdeksän vuotta olet kasvanut rinnallani ja minä sinun rinnallasi. Lohdutat kun elämä heittää vettä niskaan ja iloitset kun minä iloitsen. Olet aina täynnä rakkautta kun näemme, etkä koskaan suutu. Kuuntelet lakkaamatta. Saat päät kääntymään suloisuudellasi. Aina olet valmis lähtemään minne ikinä tie viekään. Eikä sinulta puutu vauhtia tai älykkyyttä. Olet viisas ja olemme usein saaneet hämmästellä tempauksiasi. Vahtikoira. Paras ystävä. Perheenjäsen.

-Rakas koirani yhdeksän vuotta. 25.4.2014. Paljon onnea pikkuinen!

Pääsiäinen

Takaisin matka oli sentään hippusen helpompi kuin meno. En silti keksi mistä nauttisin enemmän kuin tunkkaisesta, vetävästä ja likaisesta lemmikkivaunusta haisevien kanssamatkustajien kanssa, joista yksi on jääkarhun sukulainen ja makaa keskellä käytävää. Mene siinä sitten vessaan. Ihmiset ovat ajattelemattomia. Mielestäni koko suomi joutaisi käytöskouluun. Puketumisneuvo junaan: samat vaatteet mitä pitäisit ulkona. Toisin sanoen talvella pue kaikki mitä vaatekaapistasi löydät ja kesällä älä pue mitään. 7 ja puoleen tuntiin mahtui myös matkapahoinvointia sekä viisaudenhammaskipuja.

Pääsiäinen meni viime vuoteen verrattuna rauhallisesti. Torstaina ja sunnuntaina näin ystäviä pitkästä aikaa. Nautittiin hyvästä ruoasta muun muassa omenapiirakasta vaniljajäätelön kera. Minua vaan vaivasi viisaudenhammas koko loman ajan ja rajoitti menoa.

 

Käytimme äidin kanssa koiraa eläinlääkärissä sen samaisen tassun takia, joka aikaisemmin helmikuun alussa oli tulehtunut. Ei mitenkään hyviä uutisia. Perjantaina lähdettiin mökille. Testailtiin projektimme peliä monta kertaa onnistuneesti veljenlasteni kanssa. Kävin pariin kertaan juoksemassa ja R pyöräili mukana. Kävelimme koko porukka jäätä pitkin sillalle, jossa vesi virtasi kiviä pitkin jäälle. Oli hauskaa kunnes R pyörähti mutakasaan. Litimärkinä käveltiin mökille ja kaikki vaatteet meni pesukoneeseen. Pääsiäinen oli yhtä nopeaa ohi kuin tulikin. Oli mukava viettää aikaa läheisten kanssa, nauttia ulkoilmasta ja makoisasta äidin tekemästä ruoasta. Nyt paluu arkeen ja mahdollisesti hammaslääkäriin.

Uuteen nousuun

Kokeilin

Se on kadonnut

 Hukassa

  Piilossa

     Hävinnyt

                   Luikkinut pakoon

                 Ottanut hatkat

      Liekö takaisin tulee

                        Asettuu paikalleen

          Kotiutuu

               Muotoutuu

                            Parempana jälleen

Kun aika koittaa

               En tiedä

                  En odota

                   En koeta

          Nyt annan sen olla, 

                         Runouden.

Lemmikkivaunu

Viime aikoina olen liian usein sanonut etten ehdi kun luen, nyt on 800 sivua luettu ja yksi tentti tehtynä. Ei mitään hajua miten meni. Ainakin lyijyä kului ja niska on jumissa. Eilen luin valehtelematta yli kuusi tuntia. Nyt voin nauttia ansaituista vapaa päivistä ja pääsiäisestä Lapin hellässä huomassa.

Matka menee ei niin miellyttävässä seurassa, kiitos idioottien koiranomistajien. Tiedätte varmaan miltä tuntuu kun isokoira hyppää niskaan? Niin minäkin. Eväiden syönti vasta ahistavaa on kun joku tuijottaa ja kuolaa vieressä, valmiina hyökkäämään kimppuun. Ei siis oma koirani. Kaiken lisäksi ihminen itse nukkuu tai kuuntelee musiikkia täysillä välittämättä muista, vaikka huomaa tuskani.

Asenteesta kiinni aloitanko vastahyökkäyksen vai annanko olla ja ajattelen mikä on järkevintä. Teen jälkimmäisen. Tai no oikeastaan matkaa on vielä sen verran, että vältän konflikteja. Onhan hänellä myös isompi koira...

Me encanta la lluvia

Keväinen vesisade on ihana. Siis silloin kun itse olen sisällä tai lenkillä. Ei silloin, kun pyöräilen kouluun. Toisin sanoen kaikki on kiinni siitä, miten siihen suhtautuu.

Ulkona on sumuista ja taivaan peittää harmaa vanu. Ainoa mitä kaipaan on vesisateen ropina ikkunaa vasten. (Parvekkeeni on asunnon mittainen.) Olen silti pari kertaa fiilistellyt sadetta avaten parvekkeen oven ja aistien sen raikkaan tuoksun.

Haluan vain vetäistä kumisaappaat jalkaan ja kohottaa kasvoni sadetta vasten. Koira ei ollut samaa mieltä kanssani aamulla, kun puin sille sadepuvun päälle ja päätin lähteä pidemmälle kävelylle metsään. (Olin ainoa koiran ulkoiluttaja, joka hymyillen käveli eteenpäin.) Nyt saa taas keuhkot raikasta ilmaa, ilman pölyäviä teitä. Tulee mieleen kesäillat mökillä vesisadetta kuunnellen keinutuolissa. Miten ihminen voikaan pitää näin paljon sateesta.

Sateista sunnuntaita kaikille!

Kuva täältä

Vain hetki

Alan pikkuhiljaa muistamaan miksen pidä keväästä, vaikka se toisaalta on niin ihana. Tällä hetkellä mieleen vaan hiipii enemmän niitä miinuksia kuin plussia. Aloitan miinuksista; Migreeni on muistutellut olemassa olollaan nyt vähintään sen kerran viikossa. Kohtaukset ovat vaihdelleet ensinnäkin aurattomista aurallisiin. Yhtenä aamuna haistoin kaiken ympärilläni hirmu voimakkaasti ja sen jälkeen kuin isku taivaalta tuli päänsärky. Toisena iltapäivänä pääsin juuri ja juuri kotiin kun olin jo oksentamassa.

Aurallinen migreeni on siinä mielessä parempi, että ehdin ottaa lääkkeen (jos ehdin). Yleensä päädyn kuitenkin vaan makaaman illaksi sohvalla tekemättä mitään. Puhumattakaan koiran ulkona käyttämisestä; Jos olette havainneet oudosti kävelevän, hukassa olevan ja päätään pitävän henkilön valkoisen koiran kanssa, se olen varmasti ollut minä.

Toinen vitsaus on astma ja allergiat. Nenää kutittaa koko ajan. Avaavaa lääkettä menee luvattoman paljon. Maantiepöly, joka ikinen kevät vihaan pyöräilyä ja lenkkeilyä. Ilman on niin kuivaa. Kaikki pöllyää ulkona. Sisälläkin ahdistaa henkeä ja tuntuu, etten haistakaan muuta kuin maantiepölyn. (Paitsi kun on migreeni, haha.) Tiedän että tämäkin on vain ohimenevää. Kohta taas helpottaa, mutta silti eikö tässä ole muutenkin ihan tarpeeksi kestämistä koko keväässä?

Stressi. Kevät ja kiire. Kohta on kesäloma, mutta sitä ennen sata asiaa mitkä pitäisi muistaa. Päällimmäisenä tietysti koulu, mutta myös muut asiat. Tänäänkin olen soitellut moneen numeroon, että sain astmalääke reseptini uusittua. Toisaalta koen, etten stressaan yhtään niin paljoin kuin loppuvuodesta. Mietin että mihin tässä on kiire? Lukeminen on tietysti tärkeää. Erityisesti kun on kyse ihmishengistä ja heidän hoitamisestaan sekä mahdollisesti pelastamisesta, mutta en minä niitä asioita opi kiireen kanssa. Maltti on valttia. Tuppaan vaan unohtamaan sen liian usein. Aika moni myös ajattelee, että kun on menossa harjoitteluun niin pitää osata kaikki. Ei se mene niin. Siellähän sitä opetellaan. Kunhan perusasiat on kunnossa ja oppimisen into! Kaikkea ei tarvitse heti tietää. Joten no stress!

Pitikö niitä positiivisia asioita olla? Okei, onhan tuo kevät kaunista aikaa, linnut laulaa ja niin edelleen. Kaikista parasta kuitenkin on, että pääsen käymään kotona! Kävimme tänään koiran kanssa ostamassa junalipun. (Viime kertaan verrattuna aivan mahtava asiakaspalvelu oli nyt, olikin kyllä eri virkailija.) Raukka ihan innoissaan käveli asemalle. Luuli, että me haetaan joku sieltä tai lähdetään itse jonnekin. Sitten takaisin kävellessä vetaisi minulta hanskan kädestä ja käveli koko matkan kotiin sitä suussa kantaen. 

Päärynäpiirakka

Pohja:
1dl     juokseva rypsiöljyvalmiste
½ dl   sokeria
1tl      vaniljasokeria
1,5dl  kaurahiutaleita
1,5dl  vehnäjauhoja
1tl      leivinjauhetta

5 pientä päärynää

Muru:
0,5dl  juoksevaa rypsiöljyvalmistetta
1,5dl  kaurahiutaleita
½dl    sokeria
1tl      vaniljasokeria
1tl      kanelia

1. Sekoita pohjan ainekset keskenään. Levitä piirakkavuokaan niin että reunoillekin tulee taikinaa.
2. Kuori ja pilko päärynät haluamallasi tavalla ja laita pohjan päälle.
3. Laita uuni päälle 200 asteeseen.
4. Sekoita muruseoksen ainekset keskenään ja lisää päärynöiden päälle.
5. Paista uunissa noin 20-30 minuuttia.

Jätetyksi tulemisen pelko

En saa jutella naapurin papalle, kun jo vedetään toiseen suuntaan. Kadulla kävellään vierivieressä. Kauppaan lähtiessä, viimeiseen asti tuijotetaan silmiin. Ei älä jätä, näkyy silmistä. ”Ai tulit jo takaisin, no minä tässä kyllä keksin jo muuta tekemistä. Ei kun olen minä tosi iloinen, että tulit jo.” Istun sohvalle. Ei mene kauaa etten ole yksin, siinä sitä taas toljotetaan. Mitä sinä nyt haluat? Siirryn keittiöön juomaan vettä. Hetken olen rauhassa, kunnes kuulen askeleita perässäni. Siinä sitä taas ollaan. Jään tiskaamaan. Joku istuu vieressä ja katsoo. Huokaisee ja panee maaten. Menen vessaan. No nyt tuli raja vastaan! Tänne et änkeä.

Näitä aaltoja tulee ja menee. Nyt on viikko kun olen ollut paljon pois ja se näkyy näin viikonloppuisin. Ei hetken rauhaa. Joka paikkaan kiirii askelten ääni kun pieni tepsuttelija kulkee perässäni ja seuraa jokaista liikettäni. Ei, en minä jätä sinua, mutta kun ethän sinä sitä voi tietää.

Tästä tuli mieleen perjantain luento. Meillä on muuten aivan mahtava sosiaalipuolen opettaja! Hän pitää meitä kuin kavereina eikä katso nokka pystyssä ja puhu olettaen, että meidän pitäisi jo kaikki tietää. Hän kertoo omasta elämästään ja antaa hyviä esimerkkejä. Kenelläkään tuntemallani ihmisellä ei ole ollut yhtä mahtava elämänasenne kuin hänellä. (Kaiken lisäksi hän aloitti tunnit kertomalla omat perjantain suunnitelmansa ja sanomalla, ettemme edes yritä päästä kaikkia dioja läpi, vaan lopetamme kahdelta(olisi ollut neljään).)

Niin siihen aiheeseen; hän siis muistutti, että ICE merkintä olisi hyvä löytyä puhelimesta niiden läheisten kohdalta, joille mm. onnettomuus tilanteessa ilmoitetaan jos ei itse kykene. Sitten tuli toinen asia esille. Mitä jos itse joutuu äkillisesti sairaalaan ja kotona on esimerkiksi lemmikkieläin. Kuka siitä huolehtii. Esimerkiksi minä, joka olen 400 kilometrin päässä perheestä. 

Jos ei ole ketään kuka huolehtisi, niin asiasta ilmoitetaan poliisille, jolla on siten lupa mennä asuntoon ja toimittaa eläin hoitoon. Parempi ratkaisu olisi tietysti aina joku tuttu, joka huolehtisi. (Varsinkin meidän kohdalla kun kyseessä on hirmupeto, joka ei varmasti päästä ketään tuntematonta sisälle.) Niinpä kysyin ystävältäni, josko hän hoitaisi koiraani sen aikaa, että perhe ottaisi sen huoltaakseen (siis jos minulle nyt jotain supervakavaa tapahtuisi). Ihana ystäväni suostui siihen. Nyt on yksi kivi harteilta pois. Niinpä kehotan teitä kaikkia, joilla joku huollettava on niin miettimään mitä jos jotain sattuisi!

P.S. Nyt on harjoittelupaikat sekä kesälle: sisätaudit, että loppukesälle/syksylle: kirurgia!

P.P.S. Melkein itkin kun aamulla katsoin ulos.

Lautasella tänään

Oikeastaan eilen, mutta tässä siis mitä syön päivän aikana.

Aamupala: Kaurapuuro, mustikoita, hapankorppua ja täysmehua vedellä laimennettuna.

Lounas: Eväät kouluun. Tällä kertaa ne sisälsivät lappapuuroa, ruisleivän, porkkanan, omenan ja vesipullo. Syön melko harvoin koulussa, koska olen kokenut että omien eväiden ottaminen tulee paljon halvemmaksi ja samalla tulee kokkailtua enemmän kotona.

Päivällinen: Kalapyöryköitä, spagettia, raejuustoa sekä salaattia. Jälkiruoaksi söin kiivin.

Iltapala: Maustamatonta soijajogurttia omenan, päärynän ja raejuuston kera.

Kirosana

Huomenna loppuu neljältä= pääsen aikasin vihdoin! Pitkiä päiviä ihan liikaa takana. Kirurgia tulee jo korvista ulos. Hoitopuvustakin olen ajatellut tehdä lattialuudun jo monena päivänä. Tänään tutustuimme leikkaussaliin (koulumme), välillä sitä toivoisi itse makaavaan sillä leikkauspöydällä relaksoituna. Päässä pyörii miljoona ja sata asiaa; paritöitä, projekteja, tehtäviä, haastatteluja, laskuja, harjoittelut, lukeminen ja ne lähenevät tentit. To-do-listat ei mahdu enää yhdelle paperille.

Päätin sitten eilen lääkärin luennon jälkeen käväistä kaupasta spagettia. Pääsin kauppaan ja tajusin että minähän olin ajatellut tehdä lohkoperunoita kalapyöryköiden kanssa enkä spagettia. No jonotin silti 20 minuuttia pelkän spagetin kanssa. Sen jälkeen oli kyllä omatkin jalat spagettia, kun olin syöny viimeksi kunnolla ennen yhtätoista. Sitten kauheella kiireellä kotiin ja koiran kanssa ulos. Totta kai ne roskat pitää viedä kaikki kerrallaan, että säästää aikaa. Eli kannan lehtipinoa, biojätepussia ja roskapussia samaan aikaan ja kun siihen lisätään koira sekä nälkänen taluttaja niin ollaan vähintään selällään rappusissa.

Jotain hyvää ettei huonoakin siis jotain huonoa ettei hyvääkin. Sain varattua harjoittelupaikan syksylle ja kesälle yritän huomenna soitella harjoittelupaikkaa. Sisätaudin lääkelaskut ovat siis läpi. Tänään olin uusimassa kirurgian laskuja. Mielestäni sain kaikista oikeat vastaukset, kunnes valvova pöllö ilmoittaa, että pitää näyttää henkilöllisyystodistus. Arvatkaa kuka oli jättänyt sen (vahingossa) kotiin, ei armoa vaan paperi meni suoraan ei arvioitaviin. Hienoa! Ja sitä paitsi sitä typerää ajokorttia ei ole ennenkään tarvinut. Ei ärsytä Ei!!!