Viikonloppu alkoi kuitenkin rauhallisesti viimeisestä viikonlopusta omassa kodissa nauttien. Perjantaina katsottiin toisen puoliskon kanssa elokuvaa ja lenkkeiltiin. Lauantaina käytiin aikaisin aamusta pakkasessa lenkillä. Aamupäivästä kaupusteltiin ja iltapäivästä kyläiltiin "siskon" luona. Sieltä suuntasimme kauppojen kautta joulunavaukseen. Tällä kertaa pukin odottaminen oli tuskastuttavan hidasta ja ihmisiä oli riittämiin, mutta oli kyllä todella kaunista ja ihmisten tuoma tunnelma lämpöinen.
Riiviö on asettanut sisäisen kellon herättämään kaikki kello viisi joka aamu. Sama se mikä viikonpäivä on. Niinpä kaksikymmentä yli viisi lähdettiin sunnuntai aamuna lenkille. Haikein mielin nautin kotiympäristön lenkkeily maisemista.
Kotiin palattua häirittiin heti naapureita aloittamalla pakkaaminen. Ennen kymmentä oli kaikki pakattuna ja vanhempien tultua kuorma kyydissä jo ennen kahtatoista. Kuorma vaan ei päässyt aivan perille asti, (jäi muutamasta kilometristä kiinni) kun peräkärry hajosi. Onneksi rakas veli taas pelasti pikkusiskonsa pulasta. Sillä aikaa me pakattiin toinen auto ja tehtiin loppusiivous. Perillä odottivat tavara kasat ja kipeä koiranpentu.
Koiran itkua ja kipua oli tuskaista seurata vierestä. Maanantaina onneksi saatiin lääkkeet ja pikkuhiljaa alkaa vointi kohentua. Minä myös päätin (eläinlääkärin hyväksynnällä) hoitaa tämän tulehduksen luonnon voimin eli kun riiviön herkkua on marjat niin tänään sai ruokansa (kun se vihdoin pysyi sisällä) puolukalla höystettynä.
Ulkona on käyty aivan älyttömän monta kertaa. Sunnuntaina kahden tunnin sisällä virtsasi pentu valehtelematta yli 20 kertaa ja joka kerralla jotakin tuli. Paperia on kulunut yhden puun edestä ja selkää verrytetty muutto rasituksesta lattioita luututen.
Tavarat oli maanantaina jo paikoillaan. Pentu on parempi vointinen. Minä olin aivan älyttömän uupunut. Kaikista eniten olen kuitenkin taas kerran todella kiitollinen rakkaalle perheelle kaikesta korvaamattomasta avusta!
