Pitkä tauko

Hiljaisuus johtuu siitä, että olen palannut haikein mielin Suomeen ja yrittänyt totutella arkeen täällä. Aika ei kylläkään ole käynyt pitkäksi kiitos ylioppilasjuhlien järjestelyn ja tietysti olen saanut viettää aikaa ihanien ihmisten seurassa. Silti olen jo kovasti ehtinyt ikävöidä ihanaa perhettäni Espanjassa. Sain vasta viestin perheen äidiltä. Hän kertoi pikkuisten kyselleen minua ja käyneet minun huoneessa etsimässä minua. Toinen kaksosista oli kieltäytynyt pukeutumasta, koska minä en ollut siellä. Kyyneleitä on vuodatettu puolin jos toisin. Kuinka minulla onkin ikävä heitä!

Kirjoittamisen on kuitenkin tarkoitus jatkua. Kerron vielä lisää elämästä Espanjassa, mutta sen jälkeen jatkan kirjoittamista elämästäni täällä. Blogissa kerron suurista muutoksista joita nyt on elämässäni edessä, leipomuksistani (olenhan innostunut kakkutaiteilusta), tavallisesta arjesta sekä kaikesta muusta maan ja taivaan välillä! Jatkakaa siis toki lukemista!

Aivan, melkein unohdin, blogin nimi on muuttunut ja ulkoasua yritän parannella pikkuhiljaa!

Parempia ja huonompia päiviä

Välillä tämä ilkeä tauti on poissa ja yhtäkkiä sitten taas alkaa alusta. Eilen taas sateli vettä. Muuten ilma on lämmin mutta aurinkoa ei näy. Maanantai-iltana säikähdettiin kaikki kun kodinhoitaja pyörtyi pöydän äärestä lattialle ja vielä oli toinen kaksonen sylissä. Mutta ei onneksi käynyt pahemmin. Tiistaina käytiin ottamassa pojista ryhmäkuvat sekä yksityiskuvat. Tuli varmasti kyllä hyviä kuvia! Eilen leivoin suklaakakun pikkuapulaisten kanssa.

Eipä tänne ihmeempää kuulu. Ollemme perheen äidin kanssa kierrelty kaupoissa ja iltapäivällä oltu pihalla. Isä on ollut töissä ja tulee huomenna. Tänään oli muuten ensimmäinen aamu kun vanhin poika heräsi itse ja puki vaatteet sekä lähti kouluun ajoissa. Myös pikkuiset olivat tänään erikoisen hyvällä tuulella.

Pika kuulumisia

Tervetuloa yskä sinua kaivattiinkin näin parin päivän tauon jälkeen. Alkaa pikkuhiljaa ottamaan kaaliin tämä sairastaminen. Luulen kyllä, että tämä johtuu osittain allergiasta, nyt kuiten kun on kevät. Toisaalta tänään toinen kaksosista on kotona kuumeessa. Että ota nyt sitten selvää mitä tämä on. Lääkäriin en kuitenkaan mene ennenkö ihan pakko on.

Perheen äidin pitäisi tänään palata lennoltaan. (Huomaa jääkaapistakin että joku puuttuu kotoa.) Minä olen siis tällä hetkellä sairasvahtina kun isä on jossain kylällä ostoksilla (ei kylläkään ruoka vaan rautakaupassa). Kodinhoitaja on asioilla Madridissa, niin tässä sitten katellaan että mitähän sitä tänään syödään. Ei sillä ettenkö itse osaisi ruokaa laittaa, isä vaan käski odottaa että hän tulee kotiin.

Terveisin nälkäinen lastenhoitaja.

Ulkoasun muutos

Lauantaina sain sitten vapaa-aikaani jonka tietysti aluksi käytin blogien lukemiseen ja omaan blogiin kuten varmaan huomaatte. Katselin myös telkkaria. Se on jännä miten sitä ei edes enää tajua että ne ovat espanjaksi kun ymmärtää jo melkein kaiken. Olemme myös saaneet nauttia lämpimästä auringon paisteesta, joten aika on kulunut nopeasti pihalla touhuillen.

Sunnuntaina, jolloin yleensä on tarkoitus nukkua pitkään, (ainakin minulla) minä heräsin aamulla päänsärkyyn. Nousin ylös jo seitsemältä ja menin lueskelemaan lehteä. Pian tulikin toinen kaksosista huonovointisen näköisenä alas ja valitti että mahaan sattuu. Pyysi vettä ja joikin sitä pari mukillista. Hetken perään heräsivät muutkin ja tein sitten aamupalan heille kun isä ei näyttänyt heräävän. Poika kuitenkin valitti niin vatsaansa että kävin sitten herättämässä isän, joka sanoi käyvänsä suihkussa ja vievän pojan lääkäriin. (Kerrankin hän kävi nopeasti suihkussa, kouluaamuisin siihen nimittäin tuppaa menemään aikaa.) Minä sitten sillä välin puin loput lapset. Pientä vaikeutta vaan oli kun en omista neljää kättä. Ole vaihtamassa yhdeltä vaippaa (sitä haisevampaa vaihdettavaa) kun toinen päättää mennä yksin vessaan ja tippua pönttöön. Kaikesta selviää kekseliäisyydeltä. Toisin sanoen nakita vanhin (nyrpisteli nenäänsä) vahtimaan nuorimmaista joka taas naureskeli tämän ilmeille tyytyväisenä.

Aika pian he tulivat lääkäristä, joten minä päätin nauttia vapaa-ajasta lueskellen huoneessani. Isä meni koneelle ja kolme mukulaa telkkarin istutus yrityksistä huolimatta kiipesivät yläkertaan isänsä kiusaksi. Isä kuitenkin istui koneella, joten nämä kolme riiviötä keksivät sillä välin vanhempiensa makuhuoneessa heittää isän laatikon sisällön sekä tyynyt parvekkeelta pihalle. En voi ymmärtää mistä ne sen keksi ja miksei se isä käynyt niitä katsomassa välillä. Ne nimittäin olivat yksin ihan hyvän aikaa. Ei ollut mikään kun käänsin pääni tilanne. Tietysti hän suuttui ja noukki sitten tavaroitaan vihaisena pihalta. Eihän tämmöiselle saisi nauraa mutta minusta se vaan oli niin huvittavaa. Kolme alle kolmevuotiasta voi keksiä mitä vain.

Huomenna paluu arkeen viiden päivän vapaan jälkeen. Siis lapsilla oli viisi päivää vapaata. Minulla enemmänkin ollut seitsemän päivää töitä putkeen. Mistä nämä näitä vapaapäiviä keksii? Suomeenkin tällaisia lisää.

Paljon poikia ja pieni trampoliini

                 

Elämä täällä

Minullahan on siis aivan mahtava perhe. En olisi voinut valita paremmin. Neljä lasta on paljon se on totta, mutta työmäärä on kuitenkin sopiva. Välillä päivät tuntuvat loputtomilta ja kaikki on huonolla tuulella, mutta onneksi niitä päiviä on vähän. Suurin osa ajasta leikitään ja nauretaan yhdessä ja aika kuluu liiankin nopeaa. Vanhemmat ovat mukavia ja huolehtivat minusta kuin omasta tyttärestään. Lapset ovat lapsia ja käytös riippuu paljon kaikesta muusta ympärillä. Tietenkin jokaisella heistä on hyvät ja huonot puolensa ja käytöksiinsä pitää osata reagoida oikein. Olen jutellut ja kuullut monesta au pairista, joka on joutunut vaihtamaan perhettä/ ei viihdy/ kohdellaan huonosti,  siksi minä saan olla onnellinen, että minulla on tällainen perhe.

Nyt viime aikoina on ollut paljon kiireempää ja se on näkynyt myös täällä blogissa. En jaksa/kerkeä kirjoittamaan ja en oikein ole edes nauttinut kirjoittamisesta. Täällä kuitenkin on kaikki hyvin. Se vaan että ilmat vaihtelevat tosi paljon. Välillä t-paita päällä ja yli 20 astetta, sitten taas kylmenee ja jopa satoi sitä lunta. Tämän vuoksi ollaan vähän väliä sairaana. Tiistaina sain sanottua että vihdoin voin paremmin ja yskä poissa, mutta tänään on taas ollut kurkku todella kipeä ja yskä palannut.

Vapaa päivinä kuten tänään ja eilen me ollaan syöty ulkona, käyty erilaisissa paikoissa ulkona ja vierailtu tuttava perheiden luona ja se juuri on mukavaa, koska näkee kunnolla sitä espanjalaista elämää. Minä tykkään täällä olosta ja työstä erityisesti siksi, että saan olla enemmän isosisko kuin että olen vain työntekijä. Olen osa perhettä. Minun päällimmäiset syyt tänne lähtöön oli kielen oppiminen ja kulttuurin kokeminen sekä tietysti lapsista huolehtiminen. Siksi järkytyinkin tosi paljon kun eräs ruotsalainen au pair kertoi olevansa täällä, koska on niin helppoa lähteä ulos joka ilta/yö ja oli kuulemma aikaisemmin Espanjassa ollessaan tykästynyt täkäläiseen yöelämään. Kehui vielä ettei hänen perheensä täällä tiedä hänen olevan öitä pois ja nukkuvan vai pari tuntia yössä. En usko että hän kauaa jaksaa tuollaista.

Monet ajattelevat, ettei au pairina olo edes ole vaikeaa. Täytyy myöntää että ajattelin sen olevan helpompaa, mutta kyllä se menee ihan normaalista työstä. Erään au pairin kaveri oli kysynyt että mihin tämä lomaa tarvitsee kun on jo Espanjassa lomailemassa. Ei me täällä lomailla. Tietysti on vapaa-aika mutta se on sama kuin tulet koulusta/ töistä kotiin illalla. Ja meillehän on noin viikko lomaa kuudessa kuukaudessa. Silloin lomaillaan. Viikonloput ovat suurimmalla osalla vapaita ja silloin voi tehdä mitä haluaa ja täällähän riittää kyllä tekemistä ja aktiviteettejä.

Muita kuulumisia: Vappu oli ja meni. Minä vietin sen vaippoja vaihdellen ja ulkona/ sisällä seikkaillen. Täällä se on lähinnä mielenosoituksia ja vapaapäivä ei muuta. Tänään oli toinen vapaapäivä tosin vain madridilaisilla. Ollaan käyty kaupoissa ja oltu pihalla sekä syöty hyvää ruokaa kuten eilenkin.