10v kelekkakakku

Tänä vuonna oli vuorossa pyöreät syntymäpäivät, joten kakkukin tuli olla sen arvoinen. Synttärisankari ideoi itse paljon kakkua ja minä sitten kerroin mikä on käytännössä mahdollista toteuttaa. Yhteistuumin päädyttiin keväisen talviseen kelkkakakkuun. Vaatimuksena oli siis kelkka, angry birds possu ja vuorikiipeilijä ja tietysti iso kakku. Kelkka oli kuulemma merkkiin nähden väärän värinen mutta se oli käytännön syistä tarpeellista. Aikataulujen vuoksi äiti teki tavalliset vaaleat kakkupohjat valmiiksi. Kostukkeena käytin puolukkamehua. Täytteeksi tuli pojan toiveesta sekoitus päärynäsosetta, rahkaa, kermaa, vaniljakreemijauhetta ja valkosuklaata. Päällinen oli valkosuklaaganacheia. Valkosuklaa ja päärynä olivat ehdotomat vaatimukset kakkuun. Minun lisäys oli lemon cuard kakun väleihin tuomaan raikkautta. Ilmeisesti kakku oli onnistunut kun se katosi lautasilta ja sai kehujakin. 

Sadepäiviä tulee aina

Tämä on yhtä vuoristorataa. Korkealle mennään ja korkealta tullaan alas. Välillä paistaa aurinko ja välillä sataa vettä kaatamalla niskaan. Toisinaan on myös pilvistä, ei tiedä näkyykö sitä aurinkoa vai ei. 

Yritän hyväksyä kaikki ilmat. Ottaa ne vastaan, tarkkailla ja päästää niistä irti. Joskus siihen kaipaa ihmistä avuksi. Kun ei itse tiedä laittaisiko kumisaappaat vai ottaisiko aurinkolasit. 

Päivän loputtua kuulin kuitenkin sanovani: "Kun paremmmin miettii niin on tämäkin päivä ollut ihan mukava vaikka sitä vettä niskaan satoikin. Sillä sinä olit siinä ja me naurettiin." "Niin oli. Mistähän me vielä naurettaisiin?"

Voimasydän

Kiitos <3 

Et anna periksi

Et luovuta

Sinä et ole yksin

Sinä olet vahva

Sinä olet voimasydän

Toivo

Kun kaikki tuntuu vaikealta ja seinät kaatuu päälle on fiilis mitä mahtavin. Toisinaan sitä kyllä on hyvinkin kiitollinen siitä, että pääsee itse suihkuun ja sieltä pois. Niinkin yksinkertainen asia, joka jollekin voi olla monen tunnin haaste. Miten yksinkertaisesta elämästä voi tulla niin hankalaa? 

Ihminen syyllistää usein itseään. Siksi minunkin on vaikea hyväksyä että tämä ei olisi minun syytäni, minun kohtaloni. Että näin kuului käydä minulle. Jollekin tämä kaikki voi tuntua käsittämättömältä. Ymmärrys loppuu kesken. Kukaan muu ei voi kokea tätä tuskaa kuin saman kokenut. Siltikin tarinat ovat erit. 

Olen nähnyt mitä se voi pahimmassa tapauksessa olla. Olen omin silmin katsonut vierestä. Ei. Minä en siihen suostu. Ihminen suojelee vaistomaisesti itseään. Oman tilanteen näkeminen on siksi hyvin vaikeaa. En usko että kukaan haluaa myöntää itselleen kuinka lähellä toinen elämä oli. Rukoilen, rukoilen voimia ja helpotusta tähän raastavaan tuskaan, siihen miten fyysisesti ja psyykkisesti tekee kipeää, rukoilen myös myönteisiä ajatuksia itselleni ja muille. 

Uskon kohtaloon ja elämän tarkoituksenmukaisuuteen. Uskon voimalla taas saa ihmeitä aikaan. En anna itseni lannistua. Tiedän että hymyni takana on usein kyyneleet ja sanojen takana piilotettu ajatus, joka huutaa päästä esiin. Täytyy antaa ajan kulua. Otan hetken kerrallaan. Minä sinnittelen. En aio luovuttaa.

Elämä on valoisa. Monesta asiasta olen kiitollinen. Haluaisin ottaa maapallon syliini ja rutistaa sitä lämpimästi. Olen onnellinen ihan vain tästä hetkestä. 

3.4.

Etsitään

Tavallista ärsyttävän onnellista arkea kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. 

Muistakaa:

Koska elämä on tässä ja nyt. Myös tulevaisuudessa.