Valmistujaiset

Viime viikolla juhlittiin Suomen lisäksi minun valmistujaisiani. Vieraat tekevät juhlan - Kiitos siis kaikille osallistujille sekä minua muistaneille. Paljon riitti tekemistä ennen ja jälkeen juhlien. Iso kiitos erityisesti äidille, A:lle ja P:lle. Olitte korvaamaton apu. Oli ihana nähdä läheisiä ja tuttavia mukavien juhlien merkeissä! 

Valmistumista on jotenkin ollut vaikea käsittää. Ehkä sitä alkaa pikku hiljaa ymmärtämään arjen palatessa rytmiinsä. Toisaalta nyt on vielä edessä joulun vietto. Minua on kehotettu olemaan ylpeä saavutuksestani. Kaiken tapahtuneen keskellä sinnikkyydellä suoritin koulun loppuun ja sain kaksi ammattia. En välillä ymmärrä itsekään mistä ne voimat pihistin itseeni. Kaikella on tarkoituksensa niin hyvällä kuin pahalla. Elämä kuljettaa eteenpäin. Tärkeintä on ihmiset ympärillä.

Valmistujaiskakku

n. 35-40 hengen kakku

Täytteenä puolukkamousse ja kinuskikerma. Alimman kerroksen pohjalla ruiskrokantti. Pohjasta tulee kiinteähkö, vähän kuin ilmava pannukakku. Suosittelen paistamaan kahdella eri pellillä ja sitten laittamaan kerrokset päällekkäin. Toisena vaihtoehtona suorakulmainen vuoka ja sen jälkeen kerrosten leikkaaminen. Kakku tulee kostuttaa hyvin ja täyttää edellisenä päivänä. Kostuta kakku esimerkiksi viinimarjamehulla. Laita alimpaan kerrokseen ruiskrokantti ja päälle puolukkamousse. Toiseen kerrokseen kinuskikerma.

Kakkupohja:

12 ½ dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

4 tl leivinjauhetta

2,5 tl ruokasoodaa

1 tl vaniljajauhetta

ripaus suolaa

10 dl kasvijuomaa

4 rkl öljyä

-Sekoita kuivat aineet keskenään

-Lisää joukkoon nestemäiset varovasti käännellen

-Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia

-Anna jäähtyä

Puolukkamousse:

2,5 dl vispattavaa soijakermaa

0,5 tl agar agar jauhetta (saa apteekista)

1 rkl vaniljasokeria

0,5 dl sokeria

2 dl puolukoita

-Mittaa kaikki aineet kattilaan ja kuumenna. Sekoita kunnes seos kiehuu.

-Vähennä lämpöä ja keitä 3 minuuttia sekoitellen

-Anna jäähtyä pari tuntia tai mieluiten yön yli

-Vaahdota kiinteä massa sähkövatkaimella vaahdoksi

Kinuskikerma

Kinuski:

1 dl kaurakermaa

1 dl fariinisokeria

-Kiehauta sokeri ja kerma kattilassa.

-Keitä miedolla lämmöllä n. 5-10 minuuttia sekoitellen samalla.

-Pudota pisara kinuskia kylmään veteen, jos kinuski on sormin muotoiltavaa, on se valmista.

-Anna jäähtyä.

Kinuskikerma:

kinuskia

2,5 dl soijavispikermaa

-Vatkaa soijavispikerma vaahdoksi.

-Lisää kinuski vaahdon joukkoon varovasti käännellen.

Ruiskrokantti:

60 g juoksevaa margariinia

30 g sokeria

60 g ruisjauhoja

-Sekoita ainekset ja levitä leivinpaperin päälle

-Paista 175 asteessa 10-15 minuuttia

-Anna jäähtyä ja murenna pieneksi

Muuttuvia puuhia

En edes halua laskea monesko muutto viime sunnuntainen oli. Mutta rankin se ainakin oli (aika kultaa kyllä muistot). Väsymys on sen mukaista.

Viikonloppu alkoi kuitenkin rauhallisesti viimeisestä viikonlopusta omassa kodissa nauttien. Perjantaina katsottiin toisen puoliskon kanssa elokuvaa ja lenkkeiltiin. Lauantaina käytiin aikaisin aamusta pakkasessa lenkillä. Aamupäivästä kaupusteltiin ja iltapäivästä kyläiltiin "siskon" luona. Sieltä suuntasimme kauppojen kautta joulunavaukseen. Tällä kertaa pukin odottaminen oli tuskastuttavan hidasta ja ihmisiä oli riittämiin, mutta oli kyllä todella kaunista ja ihmisten tuoma tunnelma lämpöinen. 

Riiviö on asettanut sisäisen kellon herättämään kaikki kello viisi joka aamu.  Sama se mikä viikonpäivä on. Niinpä kaksikymmentä yli viisi lähdettiin sunnuntai aamuna lenkille. Haikein mielin nautin kotiympäristön lenkkeily maisemista.

Kotiin palattua häirittiin heti naapureita aloittamalla pakkaaminen. Ennen kymmentä oli kaikki pakattuna ja vanhempien tultua kuorma kyydissä jo ennen kahtatoista. Kuorma vaan ei päässyt aivan perille asti, (jäi muutamasta kilometristä kiinni) kun peräkärry hajosi. Onneksi rakas veli taas pelasti pikkusiskonsa pulasta. Sillä aikaa me pakattiin toinen auto ja tehtiin loppusiivous. Perillä odottivat tavara kasat ja kipeä koiranpentu.

Koiran itkua ja kipua oli tuskaista seurata vierestä. Maanantaina onneksi saatiin lääkkeet ja pikkuhiljaa alkaa vointi kohentua. Minä myös päätin (eläinlääkärin hyväksynnällä) hoitaa tämän tulehduksen luonnon voimin eli kun riiviön herkkua on marjat niin tänään sai ruokansa (kun se vihdoin pysyi sisällä) puolukalla höystettynä. 

Ulkona on käyty aivan älyttömän monta kertaa. Sunnuntaina kahden tunnin sisällä virtsasi pentu valehtelematta yli 20 kertaa ja joka kerralla jotakin tuli. Paperia on kulunut yhden puun edestä ja selkää verrytetty muutto rasituksesta lattioita luututen. 

Tavarat oli maanantaina jo paikoillaan. Pentu on parempi vointinen. Minä olin aivan älyttömän uupunut. Kaikista eniten olen kuitenkin taas kerran todella kiitollinen rakkaalle perheelle kaikesta korvaamattomasta avusta! 

Talvi tuli kerrasta

Viikonloppu vietettiin laatuaikaa, että jaksaa taas viikon odottaa seuraavaan viikonloppuun. Viime viikolla pennulta lähti turkki ja nyt viikonloppuna tulikin jo talvi. Turkin trimmaus sujui yllättävän hyvin. Lopussa alkoi pennun voimat vaan hiipua. Aamupäivä oltiinkin oltu jo pentutreffeillä. Tavattiin labratorinnoutaja pentu. Kotona tuumattiinkin sitten trimmauksen jälkeen, että taisi saada pentu vaikutteita Manu pennusta kun ulkomuoto muuttui samanlaiseksi. Keskiviikkona treffattiin taas toista espanjanvesikoira pentua. Oli tosi kylmä tuuli koirapuistossa, ettei kauaa lyhyellä karvalla tarennut telmiä.

Pörröinen alkutilanne

Puoliväli

Lopputilanne

Viikonloppuna suuntasimme Pohjanmaalle. Siellä tyttö heti kotiutui reippaasti. Lauantai aamuna saatiin herätä valkeaan loisteeseen. Talvi tuli kerrasta. Eikä pennun riemulla ollut rajaa kun tutustui valkoiseen pehmeyteen. Iltapäivästä vierailtiin taas uudella paikalla ja sielläkin tuli kaikki hyvin tutuiksi alku kiertelyn jälkeen. Molemmissa paikoissa pentu alkoi aina vinkumaan, kun halusi päästä ulos. Nyt pitää toivoa, että sama jatkuu kotona. Tänään onkin sitten lepopäivä matkan jälkeen. Illasta tietysti pientä virikettä ja tekemistä.

Talven ensimmäinen lumiukko

#ThursdaysInBlack

Ekumeenisen viikon teemana kirkot haluavat tänä vuonna lisätä tietoisuutta naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja syrjinnästä globaalina ihmisoikeusongelmana. #ThursdaysInBlack-kampanja, kehottaa ihmisiä pukeutumaan mustiin, julkaisemaan itsestä kuvia somessa ja vastustamaan asenteita ja käytäntöjä, jotka sallivat naisiin kohdistuvan väkivallan.

Pukeutukaamme siis kaikki torstaina mustiin vaatteisiin ja otetaan kantaa kaikkien naisten puolesta! 

Karhu kakku

Meidän 9-vuotiaalla on karhuvillitys ollut jo pidemmän aikaa. Enpä siis ollut yllättynyt kun kakku toiveeksi tuli karhu ja nimenomaan pieni karhu kakun päälle. Täyte toiveetkin olivat itsestään selvät; mustikkahilloa ja valkosuklaata, ei kermavaahtoa. Kuorrutus kakussa oli sokerimassaa. Vihreä päällä kuvaa puunlatvusta ja ruskea reunus runkoa. Lehtien värien kanssa sain käyttää luovuutta ja väristä tuli kauniin kultaisen ruskea. Olen tyytyväinen kakun ulkonäköön. Se sopi hyvin vielä näin myöhäisen syksyn synttärikakuksi.

Rainy days

Riiviö on ollut meillä jo kohta kuusi viikkoa. Miksihän se toisaalta kuulostaa niin lyhyeltä ajalta, kun tuntuu, että pentu olisi ollut jo paljon pidempään kotona. Hän on saanut uuden kutsumanimen - riiviö. Siis ihmisten kesken. Joka päivä mietin, että voi kunpa tämä aika menisi jo ohi. Pennussa nimittäin riittää työtä. Onneksi olen siihen varautunut. Tämän hetkinen elämäntilanteeni mahdollistaa lähes tyhjän kalenterin ja mahdollisuudet mihin vain. 

Sosiaalistamista on tullut paljon ja hyvä niin. Silti pari viikkoa sitten alkoi valtava vierastaminen. Joka nyttemmin on vähän hellittänyt, mutta edelleen vieraat saavat koskea pentuun vasta pidemmän ajan jälkeen. Hyvinkin tutuksi tullaan kuitenkin pidemmän vierailun aikana. Ulkoilu sujuu hyvin ja välillä tietysti vähän liian vauhdikkaasti. Sisäsiisteyskasvatus on ollut vähän liian tehokasta ja nyt pitäisi ulkoilu välejä alkaa reilummin pidentämään. Tuttu kertoi käyvänsä pentunsa kanssa vain kolmen tunnin välein. Minusta tuntuu, että käymme edelleen jatkuvasti ulkona. Lenkkeily matkoja olemme nyt alkaneet kyllä laajentamaan viime viikkoisten rokotusten jälkeen. Kolmisen viikkoa sitten pentu alkoi vasta haistelemaan ympäristöä. Voi sitä aikaa, kun pelkkä kävely riitti ja asiat hoituivat. Viime viikolla hän oppi kävelemään kerrostalon portaat ylös. Onneksi vapaana pentu ei lähde mihinkään. Kaikki koiran haukunta edelleen pelottaa. Minkä vuoksi minä pelkään sen menevän vaarallisiin paikkoihin, mikäli jotakin ulkona säikähtää. Arkuutta kun vielä löytyy ja niitä pelottavia asioita. Silti vapaana saa tämä neiti tallustaa aina kun siihen on mahdollisuus.

Yksinolo sujuu autossa erinomaisesti. Kotona, noh vaihdellen. Pääasiassa kuitenkin hyvin, mutta tiedän että se tarvitsisi enemmän harjoitusta. Siinä mielessä on huono puoli, että olen koko ajan kotona, kun tulevaisuudessa en välttämättä olekaan. Sitten se kaikista kamalin asia pentuajassa – pureminen. Sitä on koko ajan ja aivan kaikkea ja kaikkia kohtaan. Se ei näytä helpottavan yhtään vaan pahenee koko ajan. (Tai sitten se on vain aivojen luoma uskomus, kun olemme niin kyllästyneitä tähän.) Huonekaluvaurioita ei vielä ole tullut, mutta listat ovat saaneet kyytiä. Samoin pieni pala tapettia. Leluista puhumattakaan. Kaikki aikanaan… Siihen asti meillä istutaan jalat ylhäällä. 

Kasvu on ollut hyvää. Siitä olen ajoittain huolta kantanut. Ruokakupilla täytyy olla aina joku seurana, että riiviö malttaa syödä. Hoitotoimenpiteet sujuvat erinomaisesti (mitä nyt välineiden pureminen aina kun niihin pääsee käsiksi.) Hampaiden purennassa on kuitenkin pientä haastetta ja nyt onkin palloleikit eläinlääkärin määräyksestä ykkösleikkinä. Hakuleikit ovatkin se tärkein juttu riiviölle. Herkut kelpaavat vaan vaihdellen, mutta koulutus onnistuu silti erinomaisesti. Emäntäänsä omistautuva rotu tämä kyllä on ja se sopii minulle hyvin. Toisaalta kun minä en ole kotona niin viihtyy muidenkin kanssa. Mutta voi sitä itkua, kun tietää minun olevan samassa huushollissa, muttei pääse luokseni. Työstämistä riittää jokaiselle päivälle. Pentukavereita ollaan tavattu ja voi sitä yhteistä riemua kun päästään riehumaan.

Kaikesta huolimatta odotan innolla tulevia haasteita yhdessä. 

Kuvan koiralla voi olla osuutensa tekstiin

Chili con myskikurpitsa kuudelle

Herkullinen syysillan satokausi ruoka. Tämä kasvisherkku maistuu naapureillekin. Kurpitsa tuo maukkauta perinteiseen chili con vegeen. 

1/2 myskikurpitsa

2 porkkanaa

1 sipuli tai 1 tl sipulijauhetta

1 chili tai 2 tl chilijauhetta

1 tl valkosipulijauhetta

1 tl savupaprikajauhetta

1 tl oreganoa

1 tl juustokuminaa

1-2 tl suolaa

1 tlk (yrtti)tomaattimurskaa

5 dl vettä

1 tlk papuja

2 dl (kuivamitta) linssejä tai 1 tlk

2 dl riisiä

-Kuori tai pese kurpitsa ja porkkanat. Pilko ja lisää pannulle/ kattilaan mausteiden kera. Kypsennä 5 minuuttia.

-Keitä riisi.

-Lisää pannulle tomaattimurska, vesi ja huuhdellut tai jo keitetyt linssit. Anna kiehua 10 minuuttia.

-Lisää pavut ja riisi. Tarkista maku.

Aika on vain käsite

Ei, en ole kadonnut blogimaailmasta. Minulla ei vaan kerta kaikkiaan ole ollut tarpeeksi aikaa rauhoittua ja alkaa kirjoittamaan. Luovuus on ollut piilotettuna kaiken stressin ja tekemisen takana. Reseptejä en ole jostain syystä saanut blogiin asti, vaikka uusia kokeiluja on taas kesän aikana tullut eteen. Minusta tuntuu, ettei vähään aikaan ole tapahtunut mitään, mutta silti kaikenlaista. Kesä oli kiireinen kolmen harjoittelun putki, joka jatkui syksyllä viimeisellä harjoittelulla työterveyshuollossa. Terveydenhoitajan opinnot lähenevät aivan loppua. Käytännössä katsoen olen jo valmis sairaanhoitaja-terveydenhoitaja. Valmistumisen tunne ei kuitenkaan ole vielä minua saavuttanut.

Viimeisen harjoittelun ohessa oli yksi elämänmullistava asia samalla mielenpäällä. Heti harjoittelun jälkeen muuttikin meille suloinen espanjanvesikoirapentu. Kahdeksan vuoden harkinnan jälkeen, päädyin vihdoin tarjoamaan kodin tälle ihanuudelle. Nyt onkin arki pyörinyt pennun mukaan ja siinä sivussa olen yrittänyt rutistaa viimeisiä opintoja kokoon. Tänään onkin se päivä, että olen muutamaa pistettä vaille valmis. 

Stressinhallinta on ollut aivan liian pitkään kadoksissa. Nyt ensimmäistä kertaa tunnen kuinka se pikkuhiljaa alkaa laskemaan alas. Ystäväni laittoi Espanjasta kuvia ja olin pakahtua ikävästä. Siellä hän nauttii upeista maisemista, ihmisistä ja kaikesta. Sillä hetkellä olisin vaihtanut mitä vain lentolipun eteen ja pääsyyn etelän lämpimään syleilyyn (Paitsi suloisen pennun.)

Alan kuitenkin hyväksyä tämän hetken. Nyt on näin ja huomenna ollaan jo paremmalla puolella tulevaa. (Olen hienovaraisesti vihjaillut vanhemmilleni tarvitsevani pentulomaa.) Sillä aikaa saan nauttia arjen värittäjän (riiviön) mielenkiintoisista touhotuksista. Ehkä nyt alan jatkuvaa puremistakin katsomaan vähän lempeimmin (mutta tietysti kouluttavin) silmin. Kyllä kaikki järjestyy. Pian.

Kiitos kärsivällisyydestä, rakkaudella Mima!

Pestokasvispitsa

Joskus keittiössä tarvitaan luovuutta, jotta saisi ravitsevaa mutta nopeasti ja helposti kiireisenä päivänä syötävää lounasta. Varsinkin kun ei ole ruoan lämmitys mahdollisuutta. Niinpä loin kotoa löytyvistä aineksista todella maukkaan pitsan huomiselle. Ohje on täysin sovellettavissa oman kaapin sisällön mukaan. Valmistuskin on yllättävän nopeaa! 

Pohja (pellillinen):

1 1/2 dl vettä

n. 3 dl grahamjauhoja

2 tl leivinjauhetta

n. 1,5 rkl (vegaanista)pestoa

Sekoita ainekset keskenään. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Lisää tomaattisosetta pohjalle. Täytteenä voi yksinkertaisesti olla esimerkiksi: sieniä, ananasta, kesäkurpitsaa tai parskaalia. (Itse lisäsin viipaloidut kesäkurpitsat vasta paiston loppuvaiheessa.)

Paista 250 asteessa n. 10-15 minuuttia.

Mausta halutessasi vielä mieluisilla mausteilla.

Sta. Sus. Brc. 2017 huhtikuu

Aistien värittämä Espanjan loma on nyt takana. Sitä ei voi muistella kuin suunnattomalla lämmöllä ja ilolla. Äänet, hajut, maisemat, tunnelma; kaikki oli niin ihanaa. Saatiin paljon energiaa ja minäkin jopa vähän rusketusta mukaan Suomeen. Silti täytyy myöntää, että joka kerta Espanjasta Suomeen paluu on yhä raskaampaa. Enkä nyt puhu laukkujen painosta, vaan siitä syvästä kaipuusta Espanjalaiseen elämään.

Olen kuitenkin iloinen, että sain viikon nauttia hetkessä elämisestä sanoin kuvaamattoman upeissa vuori ja meri maisemissa. Ihmiset oli ihania, seura parasta ja kengät kului jalkojen alla monien kilometrien myötä. 

Kuvien pitäisi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa mutta ei sitä maisemaa saa mitenkään välitettyä kuvien kautta. Kotona olenkin sitten saanut totutella arkeen ja toivoa että joskus palaan vielä elämään Espanjaan. Onneksi täällä on ollut ihana ystävä tukena, jonka kanssa tavatessa tulee maailmasta aina parempi paikka elää. Tietysti myös muutkin ystävät ovat lähellä sydäntä vaikka maantieteellisesti välillämme olisikin matkaa. ❤️

Angry birds kakut

Tavallinen kakku, jossa täytteenä mansikkahillo, kermavaahto ja rahka. Kuorrutus sokerikuorrutetta ja värjättyä kermavaahtoa. 

Lisäksi maidoton ja kananmunaton suklaakakku. Johon ohje alla:

Pohja:

4 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

3 rkl kaakaojauhetta

3 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

1 dl juoksevaa margariinia

2 dl kiehuvaa vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon margariini ja lopuksi vesi. Paista voidellussa vuossa, 175 asteessa 45 minuuttia. 

Täytteeksi:

Kostuta kakkupohjat mehulla ja kuorruta mansikkahillolla sekä suklaakuorrutteella

Suklaakuorrute:

1 prk kaurakermaa

100g tummaa suklaata

Sulata ja jäähdytä suklaa. Lisää kermaa vähitellen suklaan joukkoon. Sekoita tasaiseksi. 

Mokkapalat

Pohja:

1dl juoksevaa margariinia (n.100g)

2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

4 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1/2 dl kaakaojauhetta

1/2 dl kahvia

2 dl soijajuomaa 

ripaus suolaa

-sekoita ainekset keskenään

-kaada seos leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan tai pellille (ohjeesta tulee 1/2 pellillistä)

-paista 175 asteessa n. 15-20 min

Kuorrutus:

0,25 dl juoksevaa margariinia

3 rkl kaakaojauhetta

2 dl tomusokeria

n. 1/2 dl kahvia

-lisää tomusokeri, kaakao ja kahvi margariinin joukkoon hyvin sekoittaen

-kaada kuorrutus jäähtyneen pohjan päälle

-koristele nonparelleilla

Rakennuspalikoita

On tavallinen arki, sitten muutamia poikkeamia. Pian isompia. Sitten ei ole muuta. Jotain on pielessä, vaikea uskoa. Se kestää pitkiä aikoja. Romuttaa perustuksia pikku hiljaa.  Sanoin uskovani parempaan, mutten tiedä uskoinko todella sanoihini. On monta muuttujaa. Tehdään paljon pohjatyötä, toivotaan ja toimitaan. Missä on se vahvuus? Nyt on pohja rakennettu mutta seinät vielä huojuvat. Niitä vahvistetaan pikku hiljaa. Yksi kerrallaan. Usko on vahvimmillaan kuin koskaan. Viimeisenä tulee katto. Se tuo suojan tulevilta myrskyiltä, mutta siihen on vielä matkaa. Lopulta kaikki näyttäytyy varmasti vahvempana kuin koskaan. 

Riittävästi kaikille

"Ajattelemme että mitä toiselle on, se on meiltä pois. Totuus on jotain täysin muuta. Luonnossa kaikki on täydellistä, kaikki on hyvin. Kaikille on tässä maailmassa riittävästi, kaikille on tarpeeksi. Mikäli todella haluaisimme voisimme lopettaa nälänhädän, voisimme pelastaa monia eläimiä sukupuutolta, voisimme rakastaa enemmän ja antaa lahjojamme maailmalle huomattavasti enemmän. Kuitenkin päätämme olla tekemättä monia asioita ja takerrumme siihen ajatukseen, että meille ei riitä. Naapurin onni on minulta pois, miten ihmeessä se voisi olla niin? Koska maailmassa on vain riittävä määrä onnea ja naapuri juuri otti siitä jäljellä olevasta palasesta osasen? Hassua, sillä sitä mitä teemme omassa elämässämme tulee lisääntymään. Mikäli keskityn puutteeseen, aivoni tulevat etsimään puutteen merkkejä ympäristöstäni ja elämästäni. Mikäli keskityn riittävyyteen, sekä ylitsevuotavaiseen saamiseen, ne tulevat lisääntymään elämässäni. Aivot havannoivat sitä maailmaa, mihin keskitymme. Aivan samoin teki esi-isämme luonnossa, pyrkien havannoimaan sitä mikä oli hänelle tärkeää (ruoka, uhka, suoja, luonto yms)." -tunt.

Viisautta viety

P.S. Pitää lukea viisauksia kun omasta viisaudesta on taas viety yhden hampaan verran.

Loppiainen

Vuoden alun kahlauksesta ollaan edetty jo loppiaiseen. Mielessä ei ole kuin yksi sana: pakkanen. Ulos ei tee vähääkään mieli. Olen keskittynyt haaveilemaan lämmöstä ja suunnitellut muuttoa auringon alle joka vuoden tammi- ja helmikuuksi. Mietin turisteja, ja sitä minkä ihmeen takia ihmiset vapaaehtoisesti asuu maassa, jossa vesipisarakin jäätyy ennen maahan putoamista. Noh kunhan lämpötila mittarissa laskee edes vähän lähemmäs nollaa niin alan taas arvostamaan kaikkea kaunista, mitä pakkanen tuo tullessaan Lapin kauniiseen luontoon. (Siis heti kun olen varannut lentoliput jonnekin kauas ja lämpimään.)

Tänään on kuitenkin joulunpyhien viimeinen päivä - Itämaan tietäjien Betlehemiin saapumisen muistopäivä. Teemaan sopien olenkin lukenut aurinkoista kirjallisuutta ja katsonut elokuvia lämpimistä maista. Jos niillä selviäisi tämän pakkaskauden yli. Pian on aika jäädä sisätiloihin, vaikka ulkona ilma muuttuisikin, joten nyt nautin sitten vaikka väkisin tästä pakkasestakin. Uutta taistelua kohti pakkasen voimin!

Mitä on maailman kauneus?

Vuoden ensimmäinen päivä ja jo kohta viides vuosi kun kirjoitan blogia, uskomatonta! Minun vuoden ensimmäisen päivän perinteenä on ollut käydä rauhallisella kävelyllä aamuvarhaisella. Tuolloin seutu on hiljainen ja saa rauhassa nauttia luonnosta ja jouluvalojen loisteesta sekä pohtia tulevaa ja mennyttä vuotta.

Tänä vuonna haluan 

-hymyillä ja huomata kaikki ihmiset ympärillä sekä tervehtiä tuntemattomia

-ojentaa auttavan käden ja piristää tuttujen ja tuntemattomien päivää

-kehua myös sisäisiä ominaisuuksia, kertoa kohteliaisuuksia, antaa palautetta ja kiittää

-kiinnostua muiden kuulumisista ja kuunnella oikeasti mitä sanottavaa heillä on

-ilahduttaa muita pienillä teoilla ja eleillä: kukat, yllätysviestit, leipominen, apu arjessa, lapsille lukeminen ym. 

-antaa lapsille aikaa, asettua heidän tasolleen ja hauskuuttaa heitä

-antaa tietä kiireiselle

-lahjoittaa

-tukea hyvää toimintaa

-viettää kiireetöntä aikaa läheisten kanssa

-halata

-huomioida luonnonkauneus ja arvostaa sitä joka päivä

-jakaa lukukokemuksia

-muistella mukavia muistoja

-antaa rehellisen hetken läheisille ja kertoa kuinka paljon he merkitsevät 

Koska kaikki nuo asiat tuovat niin paljon hyvää mieltä monelle ihmiselle! Auttaminen saa ihmisen tuntemaan itsensä merkitykselliseksi ja lisää hyvinvointia. Hyvän tekeminen ei vaadikaan suuria asioita. 

Maailman kauneus on sitä, että näkee joka päivä miten hyvää kaikki lopulta on ja osaa arvostaa sitä. Muuten luotan siihen että elämä kantaa. Uskon että elämän perustarpeisiin liittyvät asiat kulkevat mukanaan omalla painollaan ja asiat järjestyvät. Toivon voivani itse vielä auttaa muita saatuani niin paljon apua muilta. Täytyy vain luottaa ja uskoa. Tärkeintä on kuitenkin pystyä elämään joka päivä omien arvojen mukaista elämää yhdessä läheisten kanssa ja onnellisena!