Harjoittelua. Kirjoittelua. Jalkapalloa. Sirkus. Matkustaminen. Muutto. Uuden vuokralaisen löytäminen. Loppusiivous. Asioiden hoitamista. Muuttoilmoitus. Uusi asunto. Uusi koulu. Ikävä. Ilo.
Tekemistä siis riittää. Avaan näitä asioita jahka löydän siihen tilaisuuden.
Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.
-Muumipappa
sunnuntai 15. kesäkuuta 2014
sunnuntai 8. kesäkuuta 2014
Kadotetut kyyneleet
Tein jotain todella tyhmää. En tiedä miksi, koska tiedän seuraukset. Olen ollut "kuivilla" jo pari kuukautta. Ehkä tämä kaikki lähti perjantaista. Täysin tarkoituksettomatta. Lipesin, jouduin harhateille. mutten KADU!
Olipa kerran typerä tyttö, joka päätti kirjoittelun lomalla "siivota" tietokoneen. Eli suomeksi järjestää kaikki tiedostot ja poistaa turhat tekstin pätkät sun muut. Vaikka tarkoitus oli lykätä tätä hommaa syksyyn, niin päätinpä sitten että tänäänhän minulla on aikaa ja ryhdyin tuumasta toimeen.
Se lähti yhdestä kansiosta. Siinä on musiikkia. Musiikkia, jota kuuntelin kun olin vuosi sitten jossain ihan muualla.
Ei mennyt kaukaan kun eksyin kuviin. Ja sieltähän se tuli, itku ja ikävä. Loppumaton sellainen. Minä vihaan vihaan tätä hiivatin välimatkaa. Vihaan että se vaihe minun elämästäni on jo ohi. Vihaan että tämä tunne on niin raastava.
Positiivisiakin ajatuksia tietysti tuli, mutta ne vaan pahentaa ikävää. Päätinpähän tänään etten enää ikinä ikinä tee mitään päätöksiä, jotka ovat niin sanotusti lopullisia!
Minä en pelkää, minä en luovuta, minä olen rohkea! Pahinta on olla sidottu. En voi sietää sitä. Minä tahdon olla vapaa ilman rajoja. Tahdon!
Kuivaan kyyneleeni, ryhdistäydyn ja jatkan sidottua elämääni. Mutten enää ole kuivilla; en enää hetkeen voi olla ajattelematta heitä ja niitä aikoja ja sitä tunnetta, sitä tunnetta, joka täytti koko sydämen eikä päästänyt irti. Se tunne, että oli siellä minne oli koko elämän pyrkinyt, minne minut oli tarkoitettu, kotona <3
Olipa kerran typerä tyttö, joka päätti kirjoittelun lomalla "siivota" tietokoneen. Eli suomeksi järjestää kaikki tiedostot ja poistaa turhat tekstin pätkät sun muut. Vaikka tarkoitus oli lykätä tätä hommaa syksyyn, niin päätinpä sitten että tänäänhän minulla on aikaa ja ryhdyin tuumasta toimeen.
Se lähti yhdestä kansiosta. Siinä on musiikkia. Musiikkia, jota kuuntelin kun olin vuosi sitten jossain ihan muualla.
Ei mennyt kaukaan kun eksyin kuviin. Ja sieltähän se tuli, itku ja ikävä. Loppumaton sellainen. Minä vihaan vihaan tätä hiivatin välimatkaa. Vihaan että se vaihe minun elämästäni on jo ohi. Vihaan että tämä tunne on niin raastava.
Positiivisiakin ajatuksia tietysti tuli, mutta ne vaan pahentaa ikävää. Päätinpähän tänään etten enää ikinä ikinä tee mitään päätöksiä, jotka ovat niin sanotusti lopullisia!
Minä en pelkää, minä en luovuta, minä olen rohkea! Pahinta on olla sidottu. En voi sietää sitä. Minä tahdon olla vapaa ilman rajoja. Tahdon!
Kuivaan kyyneleeni, ryhdistäydyn ja jatkan sidottua elämääni. Mutten enää ole kuivilla; en enää hetkeen voi olla ajattelematta heitä ja niitä aikoja ja sitä tunnetta, sitä tunnetta, joka täytti koko sydämen eikä päästänyt irti. Se tunne, että oli siellä minne oli koko elämän pyrkinyt, minne minut oli tarkoitettu, kotona <3
keskiviikko 4. kesäkuuta 2014
Harjoitteluun
Tästä olisi niin paljon asiaa kerrottavana, mutta en kerta kaikkiaan jaksa enkä ehdi. Sisätauti potilaan harjoittelu on siis alkanut ja olen tykännyt tähän mennessä tosi paljon, vaikka olenkin vielä kirurgisella puolella. Katsotaan mitä eteen tulee kun siirryn sisätautien puolelle ensi viikolla kokonaan. Vuorot on sitä samaa mitä ennenkin eli sama kun jäisi töihin nukkumaan. Kaikenlisäksi päässä pyörii muuttoasiat, jotka pitäisi saada järjestykseen. En silti vaihtaisi päivääkään näistä viime päivistä. Tarvitsen vaan unta ja jäätelöä! Nyt illaksi mökille.
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Juhlia ja juhlintaa
Pää lyö tyhjää, joten jätän tämän kirjoittelun vähemmäksi ja
kertokoon kuvat loput. Kävimme siis ensin valmistujaisissa, mutta sitä ennen
valmistauduimme itse. Kävimme myös ystäväni isovanhempien luona pitkästä aikaa.
Oli mukava nähdä heitä! Valmistujaisten jälkeen sujahdimme etuajassa super-rakkaan
ystävämme lakkiaisiin. Oli aivan ihanat juhlat, ruoat, ohjelmat ja itse
ylioppilas säteili. Taisimmepa viihtyä juhlissa melkein neljä tuntia. Käytin
äkkiä koiran ulkona ja jatkoimme matkaa ihmisten ilmoille.
Tänään väsyttää ja tuntuu, että tekemistä on ihan liikaa
eikä mitään kerkeä ennen huomista harjoittelua (iik), mutta näin sentään
vilaukselta ykkösluokan päättäneen veljenpoikani. Pikkuneiti lähti kauppaan
seuraan ja kertoi voimiensa olevan niin suuret että kantaisi itse kauppakassit.
Kyllähän hän yhden kantoikin. Kävin myös auttamassa ystävääni valmistavantehtävän
tekemisessä (hyvää matkaa!). Olen minä pessyt koneellisen pyykkiäkin (terkkuja
J:lle!). Loppuillan nautin hyvästä kirjasta ja huonommasta päänsärystä.
Karaoke kaksoset |
Pelailua |
Minun alkoholiton drinkki! |
Lisää pelailua. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)