Vuoden alun kahlauksesta ollaan edetty jo loppiaiseen. Mielessä ei ole kuin yksi sana: pakkanen. Ulos ei tee vähääkään mieli. Olen keskittynyt haaveilemaan lämmöstä ja suunnitellut muuttoa auringon alle joka vuoden tammi- ja helmikuuksi. Mietin turisteja, ja sitä minkä ihmeen takia ihmiset vapaaehtoisesti asuu maassa, jossa vesipisarakin jäätyy ennen maahan putoamista. Noh kunhan lämpötila mittarissa laskee edes vähän lähemmäs nollaa niin alan taas arvostamaan kaikkea kaunista, mitä pakkanen tuo tullessaan Lapin kauniiseen luontoon. (Siis heti kun olen varannut lentoliput jonnekin kauas ja lämpimään.)
Tänään on kuitenkin joulunpyhien viimeinen päivä - Itämaan tietäjien Betlehemiin saapumisen muistopäivä. Teemaan sopien olenkin lukenut aurinkoista kirjallisuutta ja katsonut elokuvia lämpimistä maista. Jos niillä selviäisi tämän pakkaskauden yli. Pian on aika jäädä sisätiloihin, vaikka ulkona ilma muuttuisikin, joten nyt nautin sitten vaikka väkisin tästä pakkasestakin. Uutta taistelua kohti pakkasen voimin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti