Edellisen viikonlopun vietin hyvän ystäväni seurassa, joka
saapui tänne omasta opiskelukaupungistaan junalla. Lähdettiin koiran kanssa
vastaan rautatieasemalle ja löydettiin perillekin, vaikkei koskaan oltu siellä
käyty. Katsottiin elokuvia, shoppailtiin vähän, kierreltiin kaupunkia,
lenkkeiltiin, syötiin hyvin ja tehtiin jopa koulutehtäviä!
Viikot menevät nopeaa ja tekemistä riittää. Tänä
viikonloppuna äiti ja isä kävivät kyläilemässä vähän pidemmän viikonlopun.
Totta kai ne heti oli täyttämässä jääkaapin täyteen ja ostamassa kaikkea ”tarpeellista”.
Käytiin myös lauantaina veljen ja hänen avopuolisonsa luona 170 kilometrin
päässä. Hyvin oli remontti edennyt ja näytti tosi hyvältä. Sunnuntaina jäin
sitten taas yksikseni tänne, kauas kotoa, mutta kun en ilmeisesti ollut tarpeeksi
jo kolmena päivänä kiertänyt kauppoja niin lähdin sitten vielä käymään jyskissä,
josta tarttui mukaan eteiseen penkki/laatikosto systeemi. Jonka ohjeista
välittämättä kokosin ihan yksin. (Eihän siihen mennyt kun pari tuntia! Ohjeessa
sanottiin kestävän muka 30 min.) Ihana oli nähdä perhettä pitkästä aikaa! Mutta
kyllä minä niitä veljenlapsia eniten kaipaan. Kohta onneksi nähdään. Vaikka
pienempi puhelimessa aina kysyykin ettenkö minä koskaan tule täältä pois.
Viikonloppu meni siis ihan muussa kuin lukemisessa ja siksi
olenkin sitten taas tuskaillut ja miettinyt tätä viikkoa. Liikaa tekemistä ja
liian vähän aikaa. Tulisi jo se syysloma tai no siis itsenäisen opiskelun
viikko. Mutta sitä odotellessa lähdenpäs lukemaan mikrobiologiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti