Miten se sattuukin, että kaikki onnettomuudet sattuu kun minä olen mukana ja kaikenlisäksi mökillä. Tulee viime pääsiäinen mieleen kun veljentyttö loukkasi jalan.
Eilen kuten viimeksikin olin tädin mökillä käymässä kun hätääntynyt veljenpoika juoksi sinne, että tule äkkiä pikkusisko on loukkaantunut ja vuotaa verta. Minähän lähdin. Vastassa oli huutava ja kipeä 6-vuotias. Hän oli tippunut pääedellä riippukeinusta ja lyönyt kasvonsa.
Ensiapuna heti kylmää pakkasesta. Verien pesu. Sitten käsien pesu ja lampun kanssa suun tutkiminen. Meillä pitää muistaa (piikkikammoisia löytyy meidän perheestä monta) etten puhu mitään tikeistä mutta koska haava oli syvä, soitin sairaanhoitaja tädilleni, joka toisen mielipiteen turvin oli myös sitä mieltä että päivystykseen on lähdettävä.
Minähän vein. Matkalla potilas alkoi nukahtelemaan ja perille päästyä oli huonovointinen, päätä särki, nukahtelu jatkui ja hän oli syystäkin järkyttynyt. Lääkärin luona potilas oli tosi reipas, vaikken itse lääkärin tyylistä pitänyt pätkääkään. Mutta tutkittua tuli pienellä ohjauksella.
Päästiin yöksi takaisin kotiin. Kasvot on turvonneet ja huuli tietysti myös. Onneksi ei mennyt hampaita ja että haava tuli suun sisään eikä ulkopuolelle ja lasten haavat paranevat nopeasti. Ainoa mikä harmittaa on ekaluokkalaisen ensimmäinen koulukuvaus joka on maanantaina. Ehkä turvotus siihen mennessä vähän laskee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti