Ihminen ei tarvitse hyvään elämään kuin jotain tehtävää, jotain rakastettavaa ja jotain toivottaa, näin kirjoittaa Pirkko Lahti kirjassaan Mielin määrin. Kuinka totta ja niin yksinkertaista. Voisin kutsua näitä kolmea asiaa elämän reseptiksi. Uskon että tekemisellä, rakkaudella ja toivolla kaikki on mahdollista. Itsehän me luomme elämämme raamit.
Itsensä toteuttaminen tekemisen kautta pitää mielen virkeänä, tekemisen tulee tietysti olla jotain minkä itselleen kokee tärkeäksi. Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee ympärilleen ihmisiä. Ihmisiä, joille purkaa tunteensa ja erityisesti jakaa tunteensa. Ihminen tarvitsee jotain toivottavaa, koska ihminen kaipaa toivoa paremmasta ja elämän hyvityksistä. Usko ja toivo siitä, että kaikki on elämässä mahdollista.
Luin Cecilia Samartin kirjan Nora ja Alicia, joka kertoo varakkaan suvun serkuksista Kuubassa vallankumouksen aikaan. Cecilian kuvaus serkusten elämästä ja katkeamattomasta ystävyydestä vuosikymmenten yli, on mitä sykähdyttävin. Lopulta niin eri elämää elävät voivat silti olla onnellisia siitä mitä heillä on. Onnellisuus ei katso aikaa ja paikkaa, se tulee sydämestä ja ihmisistä! Voi kun ihmiset muistaisivat sen tämän maailman pyörteiden keskellä, sen että elämä kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti