Tämä on yhtä vuoristorataa. Korkealle mennään ja korkealta tullaan alas. Välillä paistaa aurinko ja välillä sataa vettä kaatamalla niskaan. Toisinaan on myös pilvistä, ei tiedä näkyykö sitä aurinkoa vai ei.
Yritän hyväksyä kaikki ilmat. Ottaa ne vastaan, tarkkailla ja päästää niistä irti. Joskus siihen kaipaa ihmistä avuksi. Kun ei itse tiedä laittaisiko kumisaappaat vai ottaisiko aurinkolasit.
Päivän loputtua kuulin kuitenkin sanovani: "Kun paremmmin miettii niin on tämäkin päivä ollut ihan mukava vaikka sitä vettä niskaan satoikin. Sillä sinä olit siinä ja me naurettiin." "Niin oli. Mistähän me vielä naurettaisiin?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti