8

Yli kahdeksan päivää myöhemmin ja kahdentoistatunnin yö unien jälkeen en vieläkään ole kotona. Tai no olen mutten omassa kodissani. Viime viikon perjantaina lähdin ystäväni luo Ouluun ja oli kyllä aivan ihanan mahtava viikonloppu.

Katsottiin elokuva, kävin toisen kaverin kanssa syömässä, pyörittiin kaupungilla ja palelin taas kylmästä, tehtiin yllätys yllätys pinaattilettuja. Sainkohan tämänkin ystäväiseni koukkuun niihin? Puhuttiin paljon ja paljosta. Vähän rankemmistakin aiheista mistä kirjoittelen sitten blogissa myöhemmin lisää. Lauantai-ilta päättyi ilotulitteisiin ja poliiseihin. Siitä ei sen enempää. Sanotaanko vain että kumpikaan ei ollut meidän vuoksemme. Sunnuntaina 20 minuutin matka muuttui 40 minuutiksi ja pieni rauhallinen tila nauruksi. Hetkeksi sai kuitenkin rauhoittua. Matka jatkui junalle, josta suunta kohti seuraavaa pysäkkiä.

Yhtä pitkän kävely matkan jälkeen (oi tätä opiskelija elämää.) saavuimme ystäväni ja hänen avokkinsa luo. Pari päivää meni liian nopeaa, mutta oli ihana olla ystäväni luona piitkästä aikaa! Katsoimme saman elokuvan, minkä me olimme toisen ystäväni kanssa katsoneet jo Oulussa. Minä kylläkin leivoin samaan aikaan suklaakakkua. Kävimme myös tapaamassa kälyäni, kun oma veli loisti poissa olollaan jossain huus kuusessa etelässä. 

Oli ihana nähdä ihania ystäviäni, mutta vielä enemmän odotin mummoni näkemistä pitkästä aikaa. Niinpä junan keula kohti etelää. Mummin luona ehdittiin tehdä kaikenlaista ja nähdä sukulaisia, mutta mikä parasta, oli huomata se, että pystyin hetkeksi unohtamaan opiskelut ja olla vain. Se oli pieni hetki, mutta reissu tuli tarpeeseen, vaikka loppu kuu eletäänkin sitten näkkäriä syöden. Ei vaineskaan rahaa meni, enkä tällä kertaa edes halua tietää paljonko, ”mitään” en nimittäin ostanut. Paitsi että löysin juuri sellaisen takin mitä olen jo kohta kaksi vuotta ainakin etsinyt kirpputorilta 3,5€. Todellinen löytö siis! Tapasin myös julkkiksen! Ja ajelimme taksilla ympäri kaupunkia enemmän kuin koskaan. 

Eilen aamulla heräsin ennen ihmisten aikaa ja hyppäsimme autoon kohti pohjoista. Matka oli tuskastuttavan pitkä tarkalleen 11,5 tuntia. Matka meni kyllä yllättävän nopeaa, johtuikohan siitä, että suurimman osan matkasta nukuin, matkapahoinvointi tabletin ansiosta. Pysähtyessämmekin tuntui että kävelin mutta nukuin. Kiitos vielä kyydistä!

Vauhdikas viikko on takana ainakin melkein. (Suunta vielä mökkiä kohti ennen kuin suuntaamme omaan kotiin.) Vauhtia, naurua, kävelemistä ja tilanteita on riittänyt. Kunhan saan silmäni kunnolla auki, aloitan postaaman ideoista, joita matkalla syntyi. Nyt joudutte tyytymään suppeaan matkakertomukseen, mistä ei saa melkein mitään irti edes rivien välistä! Kiitos kaikille kestinneille!

P.S. kuvasaldo jäi naurettavan pieneksi tällä kertaa.