Kunnianhimoinen

Vihaan tuota sanaa. Minä en himoitse kunniaa. Kunnioitan kyllä muita ihmisiä ja sitä odotan myös muilta minua kohtaan. Virheitä sattuu kaikille ja ne ovat hyväksyttäviä, lukuun ottamatta hoitotyötä, tai ylipäätään työtä jossa on kyse toisen ihmisen hengestä.

Minä aloitin tällä viikolla työt. Toisin sanoen minulla oli ensimmäinen keikka. En voi(halua) sanoa mitä työtä teen, mutta se on sellaista mitä arvostan erittäin paljon ja jonka koen hyvin tärkeäksi tälle yhteiskunnalle. Tästä asiasta olen ollut innoissani enkä ole sitä vielä paljastanutkaan monelle. Saan tehdä sellaista työtä mistä opin huimasti ja missä voin hyödyntää jo oppimaani. Tietouteni myös kasvaa opiskelujen edetessä. Puhumattakaan siitä miten hyödyn siitä sitten, kun on aika hakea töitä valmistuttua. 

Tällä viikolla tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta. Sain sähköpostin, joka muuttaa minun tämän hetkisen elämän täysin. Haluan ottaa sen avosylin vastaan, mutta silti saan vihat omaan niskaani. En minä ole tehnyt mitään väärin, koska joskus elämä osaa yllättää eikä kaikkeen voi varautua. 

Viime aikoina olen ollut, kuten ystäväni sanoi, tunteiden sekamelskaa täynnä. Yhtenä hetkenä olen niin onnellinen kun voi olla ja toisen hetken murskaa pienen ihmisen hänen mielestään harmiton asia. Milloin mikäkin. Ystäväni puhui totta kun sanoi että minulla on liian monta rautaa tulessa. Stressi on yllättävästi päässyt hivuttautumaan pääkoppaani ja tuhoamaan mielihyvän asioista. (Luulen sen kuitenkin helpottavan ensiviikon jälkeen kun pääsen tenteistä eroon.) 

Ei ole helppoa tulla uuteen ympäristöön kun pitää pyristellä itsensä ulos kuin tipu munan kuoresta. Kaikki asiat pitää hoitaa itse. Opiskelu asioita tukitaan joka luukusta, mitä minun pitäisi tehdä NYT mielellään. Ja minähän teen, koska olen liian ankara itselleni/ kiltti muille sanoakseni EI. Huono puoli jonka olen äidiltäni perinyt. ”Pääsisitkö kuitenkin tulemaan vaikka on merkitty että et pääse?” Totta kai, järjestän asian ja pian huomaan olevani entistä suuremmassa solmussa. 

Ilmoittauduin jopa kansainvälisyys toimintaan jostain päähän pistosta alkusyksystä. Siellä piti sitten eilen käydä. (Huom. PITI käydä.) Sen tarkoitus oli olla mukava tapa pitää kielitaitoa yllä ja tutustuttaa ystävä Lappiin. Pakko sanoa, vaikka eilen sinne mennessä mietin miksi tuppaudun juuri tänä syksynä joka asiaan, kun olisi muutakin tekemistä, että oli erittäin mukavaa ja toivottavasti sain hänestä elämänmittaisen ystävän.  Sitä paitsi sainhan ilmaisen pullan ja juotavaa.

Hyvää viikonloppua!

P.S. Tämän tekstin tarkoitus oli olla iloinen uutinen, joka vahvasti vaikuttaa päinvastaiselta.
P.P.S. Keskiviikkona satoi ensilumi