Se on kaukana kivasta. Vietän puolet päivästä siivoten lattiaa. En tiedä mikä sillä on kun se ei osaa puhua. Voin vaan parhaani mukaan kiikuttaa sitä ulos vähän väliä.
Onneksi tätä tapahtuu vain harvoin. Silti se raastaa sydäntä kun ei tiedä, mikä toisella on. Hyvä että se osaa ilmoittaa kun pitää päästä ulos.
Itseäni se rajoittaa niin, ettei pääse yhtään mihinkään. Minä en ainakaan uskalla jättää koiraa yksin pahimmassa vaiheessa tätä vatsatautia.
Se vie myös yöunet. Viime yönä oli kaunis täysikuu, joka valaisi pimeät kadut. Mutta oli siellä kylmä! Ja juuri kun olin nukahtamassa uudestaan niin täytyi lähteä ulos...
Toivottavasti tämä loppuu tähän päivään, sillä huomenna en voi olla koulusta pois. Katotaan pysyykö riisi sisällä, muuta ruokaa en antanut. Jos ei helpota niin on mentävä eläinlääkäriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti