Kiusaamisen taito

Vietimme aurinkoisen viikonlopun vanhempieni mökillä. Toukokuu on aina ollut minulle parasta aikaa kesässä. Yleensä tulee muutama yllättävän lämmin päivä. Luonto ja ihmiset heräävät eloon silmänräpäyksessä. Parasta on pienten pirulaisten, verenimijöiden, puuttuminen. Olen onnellinen, että meillä on mahdollisuus nauttia puhtaasta luonnosta perheen ja ystävien kanssa. Saada pysähdys arjen keskelle. Totesin sunnuntaina autossa, etten viikonlopun aikana kertaakaan miettinyt kotiasioita. Eikä keretty televisiotakaan katsoa tai puhelimilla olla. Se vasta ihanaa onkin. Minä myös kuvittelin lukevani pokkarin aikaa kuluttaakseni, mutten kaiken muun mukavan tekemisen keskellä ennättänyt edes kirjaani avata.

Lauantain sulkapalloilu tauon aikana, vietimme hetken kummityttöni kanssa kahdenkeskistä aikaa, ja juttelimme koulumaailmasta. Tyttö oli joutunut koulussa kiusatuksi. Sosiaalisesti lahjakas tyttö, ei kuitenkaan jäänyt seuraavalla kiusaamis kerralla toimettomaksi, vaan oli välittämättä sanallisesta kiusaamisesta ja jatkoi muiden kanssa juttelua niin kuin ennenkin. Vaihtoi vaan puheenaihetta ja kiusaaminen loppui. Koin olevani hyvin ylpeä tytöstä, että hänellä oli uskallusta toimia niin.

Veljenpoikani kanssa kävimme samantapaista keskustelua juoksulenkillä. Mietimme yhdessä miten kiusaamistilanteessa olisi hyvä toimia. Poika totesi, ettei se ole niin helppoa. Pojat voivat olla hyvin raakoja toisiaan kohtaan. Tilanteesta tulisi aina kertoa aikuiselle, mutta valitettavasti tiedän omastakin kokemuksestani, ettei siitä aina ole apua. Sen sijaan huumori on lievimmissä tapauksissa oikein oiva keino, ainakin kokeilla. Sarkasmi toimii hyvin joissain tapauksissa tilanteen laukaisijana. Se, että uskaltaa heittää itsensä muiden armoille, vaatii kiusatulta hyvin paljon. Toinen keino on kävellä paikalta pois. Aina sekään ei ole mahdollista ja voi tuntua luovuttamiselta. Kiusaajan asemaan asettuminen antaa näkökulmaa siitä, mihin kiusaaja tekemisillään pyrkii. Usein tilanteet ovat kuitenkin niin ahdistavia ja ärsyttäviä, ettei sellaiseen riitä ajatteluaikaa.

Minunkin kouluajoistani on jo tovi aikaa enkä tarkkaan tiedä miten nykyään toimitaan. Toivon kuitenkin, että tunnetaitokasvatusta otettaisiin lisää kouluihin. Opeteltaisiin olemaan hyviä toisillemme. Unohtamaan tämä kilpailumaailma ja itsekeskeisyys. Kaikki on lopulta omasta asenteesta ja voimavaroista kiinni. Onneksi voimavaroja saa lisää tällaisista viikonlopuista.