Muutto kerrallaan

Meidän keskustelut lauantaina:

Taustoja: Edellisenä yönä pari tuntia valvottu klo 00-, koska en vaan saanut unta ja huoneilma tuntui kuivalle. Heräsimme klo 5. Muutto aloitettiin klo 5.30. Isä ja veli tulivat klo 9.30, he lähtivät yhden kuorman kanssa aiemmin. Me vielä siivosimme ja pakattiin peräkärryyn loput tavarat. Vanhempien luona, eli välietapilla ennen ensi viikon muuttoa, oltiin klo 13.30. 

Lauantai vanhempien kaupunkikoti klo 15.20: (kun vihdoin syöty lounas, pesty pyykit ja istuttu alas)
"Voispa mennä jo nukkumaan." -M
"Muutaman tunnin kun vielä pysyis hereillä." - A
"Jos lähtis käymään kaupassa." -M
"Ei meillä oo autossa ku yks istumapaikka."-M
"Niin, jos mennään kävellen." - A
"Tai mennään potkurilla, sehän on täällä. Ai nii mutta nyt on kevät ja tiet on sulat." -M
(Paitsi että muutto matkalla tuuli ja pyrytti niin, ettei eteen nähnyt... Suomi.)
Klo 15.22 lopputulos keskustelulle:
"Minä meen nukkumaan. " - M

Muutto on tetriksen pelaamista. Pitää osata valita oikeat tavarat oikeisiin paikkoihin ja hyödyntää mahdollisimman hyvin kaikki tilat. Se me ollaan opittu. Pakastimen saa pikasulatettua, kun iskee (kuvainnollisesti) sinne kiehuvaa vettä astiassa. Siivous menee jo rutiinilla. Edelleen tärkeintä on ihmiset lähellä, jotka auttavat. Silti tämä ei helpota nykyistä oloa. Kauhulla odotan muuton jatko-osaa. Edessä on taatusti liian pitkiä päiviä, väsymystä, hikeä ja kyyneleitä. Seuraavan kerran kun muutetaan niin myydään kaikki tavarat ja mukaan lähteee vain matkalaukullinen vaatteita. 

Saahan sitä uhota...