Tarkoituksena oli julkaista pannukakku resepti tänään, mutta eilisten tapahtumien jälkeen on vielä sen verran pakka sekaisin, että jätetään se ensi viikkoon.
Perjantaina alettiin puolen päivän jälkeen muuttamaan tavaroita uudelle vuokra-asunnolle. Pakattiin vanhassa asunnossa kaikki valmiiksi ja vietiin kaksi kuormaa asunnolle. Siivosin kaappeja uudella asunnolla ja löysin kaksi kuollutta sokeritoukkaa vaatekaapista. Päätin olla purkamatta mitään kaappeihin. Myös vessan siivous kävi mielessä, mutta oltiin työpäivän ja kaiken pakkaamisen sekä kantamisen jälkeen niin väsyneitä, että lähdettiin vanhalle asunnolle.
Alunperin ajateltiin viettää ensimmäinen yö uudella asunnolla. Muuttoapu tulisi seuraavana päivänä, jotta saataisiin huonekalut kannettua.
Jälkeenpäin todettakoon luojalle kiitos, ettei jääty ensimmäiseksi yöksi eikä oltu viety petivaatteita ym. tai purettu tavaroita. Illalla asunnolta lähtiessä suljin makuuhuoneen rullaverhon.
Aamu alkoi luvattoman aikaisin keittiötarvikkeiden pakkauksella. Samaan aikaan toinen puolisko kantoi tavaroita peräkärryyn. Kannettiinpa sinne sänkykin. Puolentoista tunnin jälkeen tavarat oli pakattuna ja auto pakissa. Lähdettiin uudelle asunnolle kuorman kanssa. Minä aloitin tavaroiden purkamisen makuhuoneessa. Kerkesin yhden laatikon nostaa kaappiin, kun katseeni suuntasi lattian rajaan. Millin kokoinen roskanjyvä liikkui. Huuto. Tutkittiin ja kuvattiin. Soitettiin ja huudettiin. Myös matkalla olevalle äidille. Paniikki.
Minä romahdin. Jälkeenpäin sain kuulla, että miksei oltu katsottu listoja kun käytiin asuntoa katsomassa. Koska olemme tällä hetkellä asunnossa, jonka makuuhuone on käyttökelvoton, oli ensimmäisenä ajatuksena haistella sisäilmaa. Yleensä katson listoja ja saatoinpa nytkin katsella mutten ilmeisesti tarpeeksi hyvin. Torstaina kun kävimme avaimia hakemassa minulla oli huono tunne muutosta. Pistin sen kuitenkin sen piikkiin, että tilanne oli muutenkin hankala. Toista puoliskoa odottaa työt vanhassa kaupungissa ja minä odotan lähes jo epätoivoisesti saavani myös siirron takaisin kotikaupunkiin. Emme siis olleet laisinkaan innostuneita muutosta. Olimme kerenneet vuokrata asunnon paria päivää ennen kuin mies sai tietää vakipaikastaan.
Muuttopäivän tapahtumat etenivät nopeaa. Minä kuvasin ja kuvasin mutten saanut selkeää kuvaa öttiäisestä. Mies soitti vuokranantajalle, koska minä en itkultani kyennyt. Hermostuttiin toisillemme ja mies päätti viedä minut sekä koiran vanhalle asunnolle pois kaikesta. Autossa soitin "siskolle", itkin ja puhuin. Vähän helpotti. Vuokranantaja otti asian vakavasti ja juuri kun olimme päässeet vanhalle asunnolle täytyi olla takaisin uudella kun hyönteistutkija-mikä-lie-mies saapui suurennuslasinsa kanssa paikalle. Ennen sitä ehti vanhempani ja veljenipanani paikalle. Onneksi.
Meitä oli kahdeksan ihmistä tutkimassa millin kokoisia pölyhiukkasia, jotka paljastuivat tutkinnan jälkeen lutikoiden esiasteiksi. Säilyvät hengissä jopa 1,5 vuotta. Edellinen vuokralainen ei myöntänyt mitään. Toki hän oli asunot jo pidempään uuden miesystävänsä luona. Toinen puolisko soitti ja sopi asiat vuokranantajan kanssa ja saamme vuokravakuuden takaisin. Minä soitin vanhan asunnon vuokranantajalle, joka ymmärsi tilanteen ja saimme jäädä vanhaan asuntoon. Toki joudumme asumaan remontin keskellä, mutta mielummin otan sen kun lutikat.
Tavarat jotka siis olivat purkamatta peräkärryssä ja autossa kannettiin takaisin vanhaan asuntoon. Uudessa asunnossa yön yli olleista tavaroista osa kannettiin parvekkeelle (olivat onneksi jätesäkeissä eli turvassa) ja loput peräkärryyn. Siellä saavat olla niin kauan että muutetaan seuraavan kerran. Pakkanen tekee tehtävänsä, mutta ilmeisesti iljettävät verenimijät liikkuvat hyvin hitaasti eivätkä ole lyhyessä ajassa ehtineet tavaroihimme. Silti suosin hätävarjelun liioittelua.
Siinä oli naapureilla ihmettelemistä yhdeksi päiväksi kun ensin viedään tavaraa ja kohta tuodaan takaisin. Olipa joku äidiltä kysynytkin että mitä ihmettä teemme. Kiitos rakkaille vanhemmille, veljenipanpille erityisesti reippaasta toiminnasta ja ystäville, jotka tuette meitä meidän hullun mylly elämässä. Tästä otettiin osumaa, mutta jospa vielä olisi edessä ne kirkkaat päivät. Ainakin läheisten merkitystä elämässä arvostaa päivittäin yhä enemmän. Tavaroista olisin valmis luopumaan vaikka heti. Niitä lähtikin eilen illalla lahjotukseen taas. Se tunne on vaan niin helpottava kun vähentää tarpeettomia tavaroita ym.
Kollegoille tiedoksi; kai tämä lasketaan jo kahdeksi muutoksi eli alan lähestyä hyvää vauhtia 20 muuttoa pieneen ikääni mennessä.
Luoja varjele meitä, mikä vielä edessä odottaa. Työllä on iso merkitys elämässä, mutta jos sen eteen pitää muuttaa vielä kerrankin lähes asuinkelvottomaan asuntoon niin mielummin keksin muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti