Kellojen siirtely ja erityisesti talviaikaan siirtyminen tuo meille turhauttavaa oloa. Ollaan aamuvirkkuja kaikki ja viime aikoina, kun unirytmi on ollut entistä aikaisemmassa, pohditutti kellojen siirtäminen vielä enemmän. Onneksi rytmi on jollain tavalla pysynyt aisoissa ja herään edelleen samoihin aikoihin. Aikaisin, muttei liian aikaisin. Koirillekin muutos näyttää sujuvan hyvin.
Eilen lähdettiin aiemmin lenkille, jo ennen kuutta. Vettä satoi reilusti ja maan peittänyt lumi oli muuttunut teillä loskaksi. Turhauttaa, mutta toivon ettei lumi lauhan viikon aikana katoa kokonaan. Käveltiin tuttua reittiä. Päätin kesken kaiken (onneksi) lyhentää lenkkiä hiukan. Vain välttääkseni koirien rapaisuuden ja läpimäräksi kastumisen. Lisäksi minulla oli vain tuulihousut, ei siis sadetta pitäviä housuja, jalassa.
Vanhempi koira yritti koko lenkin ajan syödä ruohoa, jota ei tietenkään mistään ollut helposti löydettävissä. Lähinnä kuivunutta heinää ojan pientareella. Sain tuon tuosta seisoa ojassa hihnan kanssa. Siinä kun hän nautiskeli heinää astuin minä sivuun ja kaaduin pimeässä suoraan lätäkköön. Kastuin jaloistani aivan läpimäräksi ja hanskat tippuivat vettä. En sentään pahemmin loukannut itseäni.
Kyllä turhautti. Lähdin reippaalla vauhdilla kotia kohti. Pentu oli säikähtänyt kaatumistani, joten käveli kauniisti vierellä loppumatkan. Sen sijaan vanhempi koira päätyi oksentamaan kolme kertaa matkalla. Sen vuoksi pysähdyttiin hyytävään sateeseen ja tuuleen läpimärkinä odottamaan eteen pääsyä. Kotiin päästyä pistivät ne vielä ranttaliksi ja juoksivat märkinä ympäri taloa ja hyppivät päälle.
Sellainen alku tälle viikolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti