Parisuhde draamaa metrossa

Taas on vierähtänyt jo viikko. Aika kuluu nopeaa. Tai no toisaalta hitaasti, koska olen edelleen kipeä. Täällä on nyt aivan ihanat ilmat ja päivät ovatkin kuluneet lasten kanssa puistossa. Siellä olosta nauttii kaikki. Aurinko paistaa ja lapset saavat vapaasti leikkiä ja pelata. Ei kuitenkaan ole liian kuuma kun tuulee sopivasti. Vaikka olenkin ollut kipeä kohta viikon, olen nauttinut tästä viikosta tosi paljon. Kuten perheen äiti sanoi niin espanjalaiset toimivat aurinkoenergialla. Lapset ovat paljon toimeliaita kun sää on hyvä. Lapset ovat myös alkaneet luottamaan minuun kun olen ollut vain minä heidän kanssaan paljon tällä viikolla. Olemme kodinhoitajan kanssa hakeneet heidät joka päivä päiväkodista, koska isän äiti on sairaalassa leikkauksessa ja isä on ollut siellä.

Linja-autoon ja metroon menee joka päivä paljon aikaa. Joinakin päivinä matkaan menee koulusta kotiin 1,5 tuntia. Toisina päivinä, kuten tänään noin tunti. (Matkan kesto riippuu siitä mitä reittiä bussi kulkee.) Siinä on hyvin aikaa tehdä kaikenlaista. Yleensä teenkin kotitehtävät ja opiskelen matkalla. Tällä hetkellä luen myös espanjalaista romantiikan ajan runoilijan kirjaa. Joinain päivinä lepään matkan ajan. Pohdin maailmaa ja ihmisiä. On mielenkiintoista miettiä mistä kukin ihminen tulee ja millainen elämä hänellä on. Keksiä tarinoita henkilöistä.

Bussissa ja varsinkin metrossa myös kuulee ja näkee kaikenlaista. Kaikista kummallisimpaan tapahtumaan törmäsin maanantaina. Odotin metroa kun viereeni tuli nainen ja mies. Ensin luulin etteivät he tunne toisiaan, mutta sitten mies sanoi jotain, johon nainen väitti vastaan. Metro tuli. Se oli melko täynnä joten jäin seisomaan oven viereen. Sama pariskunta oli löytänyt istumapaikat vastakkain. Mies alkoi yhtäkkiä puhua vieressä istuvalleen mummolle että avioliitto on menettänyt täysin merkityksensä. Mummo vastasi siihen olleensa leski jo parikymmentä vuotta. Mies alkoi kovaäänisesti selittää kuinka hänen vaimonsa oli pettänyt hänet ja selvitteli heidän suhdettaan kaikille. Naisen en kuullut sanovan mitään. Minä katselin ympärilleni kuten moni muukin miettien että voiko tämä olla oikeasti totta? vai onko tämä joku piilokamera. Se tuntui niin elokuvakohtaukselta. Mies oli selvästi petetty ja surullinen ja halusi näyttää sen kaikille, mutta en tiedä josko metro on oikea paikka siihen. Olipahan erilainen matka kouluun.

Eilen oltiin omalla pihalla ja siivottiin leluja sekä pihakalustoa. Tein myös mielenkiintoisen löydön. En nimittäin tiennyt että tuolla kellarissa (no siis en edes tiennyt että on kellari) on baari ja sen vieressä on pieni ”asunto”, joka on nyt lähinnä kyllä varastona ja kodinhoitohuoneena. Pojat päättivät (isoveli päätti.. pienet perässä) että nyt on aika vaihtaa uikkarit päälle ja niin ne hyppivät auringonpaisteessa kylmän vesihanan alla. Toinen kaksosista löysi kaapista spiderman puvun ja tietenkin se piti saada päälle. Kun itse oli ensin pukenut sen niin että hihat oli jaloissa ja alushousut hameena niin päätti hän antaa minun lopulta pukea hänet. (Minä itte ikä.)

Tänään päätin jättää koulun väliin ja levätä vähän, koska tuo flunssa ei näytä helpottavan.