Sataa, sataa ropisee vai ropiseeko?

Keskiviikon tunnelmia

Torstaina kokeisiin luku sujui tällaisissa tunnelmissa.

Pojat katselivat Peter Pan elokuvaa (joka muuten on nyt aivan hitti kun satuin keskiviikkona ottamaan sen kirjan kaapista ja lukemaan). Pysyivät ne siinä paikallaan melkein tunnin. Oli muuten isä tuolloin vahtivuorossa ja olen huomannut, että aina kun hän hoitaa niin laitetaan elokuva pyörimään ja lapset siihen. Onhan se tietysti isälle helpompaa, muttei se lapsista varmaan kovin mukavaa ole. Kerrankin kun isä on kotona, ei hän ole lasten kanssa. Koe on ohi, muttei se mikään helppo ollut. Eipä sillä toisaalta ole mitään väliä, minähän siitä koulusta maksan.

Perjantaina suuntasin suoraan koulusta kotiin, koska ulkona oli niin kylmä. Mentiin vanhimman pojan kavereiden synttäreille. Olen nyt kokenut espanjalaiset synttäritkin (no periaatteessa ne oli jo toiset, aikaisemmin oli ne kodinhoitajan synttärit). He olivat siis serkuksia ja synttäreitä vietettiin toisen serkun kotona. Talo oli kirjaimellisesti vuorenpäällä, vaikka tuntui kyllä että oltaisiin jo melkein huipulla. Tie sinne oli minimaalinen ja jyrkkä. Oli jännää katsoa maisemia. Perillä aluksi minua kierrätettiin ja esiteltiin kaikille. Ainakin erilaista seuraa. Nämä kaikki nimittäin ovat niitä ”rikkaita”. Kaikilla on hienot autot ja isot talot sekä lapset on puettu merkkivaatteisiin.

Juhlien oli tarkoitus olla ulkona, osittain ne olivatkin, mutta sää oli niin kylmä että kaikki änkesivät ulkorakennukseen missä oli herkkuja ja takka. Kun vahdin kaksosia pihalla ja toin toista sisälle eräs seurue keskeytti puheensa, mutta ehdin kuulla sanan Lappi. Jotain he siis minusta puhuivat mutta se nyt jää arvoitukseksi. Kaikkia vaan näytti kovin kiinnostavan minun kotipaikkani. Vanhimman kaverit eivät koulussa olleet uskoneet että tulen sieltä missä on joulupukki, joten nyt hän sai ylpeänä sanoa puhuneensa totta.

Aluksi kaikki herkuttelivat suolaisilla ja juttelivat. Parin tunnin kuluttua tuli kakku. Olin odottanut sitä innolla itse kun teen kakkuja, mutta tämä oli yllätys yllätys tehty keksistä. Ei se oikein ollut minkään makuista, mutta Espanjassa se on perinteinen synttärikakku. Minä en ymmärrä tuota keksien määrää. Pienestä asti kaikki syö keksiä joka päivä ihan hirveitä määriä. Voin suoraan sanoa että Suomen ruokakulttuuri on kyllä reilusti terveellisempi!

Kakun jälkeen tuli piñatat, joissa oli monenlaista suolaista ja makeaa herkkua. Sitten oli lahjojen avauksen vuoro. Lahjaksi saivat merkkivaatteita, kellot, sateenvarjot ja kaikkea muuta (kallista). Lahjojen jälkeen me päätimmekin suunnata kotia kohti, koska kello oli jo lähemmäs yhdeksän.

Aivan niin ja päivän tärkein juttu: SATOI LUNTA! Äidin ystävä vitsailikin että miksi minä toin lumen tullessani. Viime vuonna oli samat synttärit samaan aikaan samassa paikassa ja silloin paistoi aurinko ja kaikki olivat ulkona t-paitasillaan. Tämä vuosi on todella ollut erilainen. Taidankin kaivaa sen toppatakin tuolta matkalaukusta. Samalla kun siellä Suomessa lumet sulaa niin täällä lunta sataa…