Koulussa oli tosi mukavaa eilen. (Tietenkin kun ei käyty kielioppia.) Me vaan höpöteltiin perheestä, opiskelusta, tavoista ja kulttuurista. Keskustelusta tulee mielenkiintoista kun on ihmisiä kymmenestä erimaasta. Kiinassa varsinkin on niin erilaista. Olin kuullut lapsista jotka osaavat jo kolmevuotiaana laskea plus- ja miinuslaskuja mutten ikinä ollut tavannut tällaista henkilöä. Se on niin erilaista miten kiinalaisia lapsia kasvatetaan. Lapset lähtevät siellä seitsemältä aamulla kouluun ja tulevat viideltä iltapäivällä. Lauantaisin kotiin tulee yksityisopettaja. (Tämä on siis kiinalaisen opiskelijan kertomaa.) Espanjassa lapset menee yleensä yhdeksäksi kouluun ja tulevat viideltä sekin on tosi pitkä aika verrattuna suomalaiseen, ruotsalaiseen tai saksalaiseen koulujärjestelmään, mitkä kaikki ovat melko lähellä toisiaan.
Tästä tuli mieleen että saksalaiset saa ajokortin seitsemäntoistavuotiaana, mutta vuosi pitää ajaa niin että huoltaja istuu aina vieressä. Minusta tuo ei ole yhtään huonompi idea. Saksalaiset vanhemmat saavat myös rahaa yhteiskunnalta siitä että heidän lapsi on au pairina, kunhan hän samalla opiskelee vähintään 10 tuntia viikossa. He haluavat tietää että lapsi tekee jotain hyödyllistä eikä vain oleskele koulun loputtua. Mutta jokaisessa maassa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Mikään maa ei kuitenkaan ole täydellinen.
Eilen voin jo aamulla vähän huonosti, mutta päätin silti lähteä kouluun. Kotiin tullessa oli jo sitten aika huono-olo joten söin vähän ja lepäilin hetken kunnes päätin että lähden kuitenkin kävellen hakemaan isän ja äidin ystävän kanssa lapset koulusta. Sen jälkeen oli tarkoitus lähteä puistoon mutta sen jätin välistä täällä oli tarpeeksi huolehtijoita ja äiti kehotti lepäämään. Me olemme kaikki paitsi kodinhoitaja ja toinen kaksosista taas flunssassa, joka tällä kertaa tuli ainakin minulle kaksi kertaa pahempana. Sen samaisen flunssan takia toinen kaksosista oksensi torstaina ruokapöydässä minun syliin. Kaiken lisäksi täällä on seitsemän ihmistä jolla on astma, ja kun siihen lisätään yskä niin olo on melko huono. Ventoline onkin ollut kovassa käytössä. On surullista kuunnella kun pienimmäinen hengittää niin raskaasti.
Ilta kuitenkin kaikesta yskimisestä ja päänsärystä huolimatta oli mukava. Katsottiin Piin elämä- elokuva ja syötiin hyvin koko porukka. Itse olen lukenut kyseisen kirjan ja totta kai kirja on aina parempi kuin elokuva, mutta elokuvakin oli kyllä hyvä. (Sen verran mitä siitä espanjaksi tajusin.)
Vaikka olisin kuinka kipeä niin minä lähden ulos, koska täksi viikonlopuksi on luvattu kahtakymmentäviittä astetta. Vihdoin saadaan se oikea kevät tänne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti