Viime yönä vierailin englannin opettajani luona kertomassa kuulumisia espanjasta ja annoin hänelle neuvoja lastenkasvatuksesta. Ehdin myös salamatkustaa junassa. Tänä aamuna kuitenkin heräsin omasta sängystä ihanaan auringon valoon. Olisin mieluummin jäänyt sänkyyn nukkumaan kuin noussut ylös ja kiireesti laittanut itseni valmiiksi.
Minua ilmeisesti tykätään pitää tietämättömänä kaikesta. Vasta kun lähdettiin viemään lapsia päiväkodille, ilmoitti äiti että he vievät minut junalle ja menen sillä keskustaan. Asia sopi täysin minulle, koska juna on helpompi ja nopeampi eikä maksanut minulle mitään (äiti antoi lipun). Linja-autokorttia tässä vielä odotellaan saapuvaksi. Käskivät perjantaina käydä uudestaan kysymässä.
Perillä ehdin vähän aikaa kierrellä kaupoissa ja sitten suuntasin koululle. Tänään oli melkein kaikki paikalla (pari saksalaista au pairia vielä puuttui). Tuntien jälkeen suuntasin El corte inglesiin. Taaskaan en ehtinyt kiertää kuin yhden kerroksen kunnolla. Tänään kuulin lisää suomea, nimittäin kahdelta turistilta.
Metrolle menossa minun pysäytettiin kolme kertaa hyväntekeväisyys työntekijöiden toimesta. Höpöttivät täyttä espanjaa niin nopeaa etten tajunnut paria sanaa enempää. Vastasin kuitenkin että tällä hetkellä en omista sellaisia rahoja kiitin ja juoksin paikalta pois kunnes seuraava pysäytti ja alkoi selittää samaa asiaa…
Linja-auto matka menee nopeaa maisemia katsellessa ja aurinkoa ottaessa. Tänään vaan huomasin että aurinko paistaa aina samalle puolelle kasvoja. Toinen puoli kasvoista onkin vähän ollut punaisena.. voisi kyllä muuttua rusketukseksi. Ehkä huomenna muistan istua toiselle puolelle.
Tämän tekstin kirjoittaminen olisi ollut mahdotonta jos en olisi yhtäkkiä saanut iltaa melkein vapaaksi kun pojat lähtivät vanhempiensa kanssa parturiin (tästäkin kertoivat kun olivat jo takki päällä). Vapaa-aikani vietin lähinnä koneella sekä dubattuja ohjelmia katsoen. Siivosin myös huoneeni. Toinen villasukkani on yhä karkuteillä. Eilen oli vielä molemmat, mutta tänään löysin toisen leikkihuoneesta ja minulle ei ole pienintäkään ideaa mitä ihmettä se siellä teki. Toinen varmaan löytyy ulkoa koirankupin vierestä.
Juuri kun olin syömässä iltapalaa soi ovisummeri. Sieltä marssi sisään perheen äidin ystävä lapsensa kanssa. He tulivat sisälle. Nainen kertoi nimensä ja he menivät katsomaan televisiota. Minä siinä sitten vähän ihmettelin, että mitähän ne täällä tekee mutta eipäs tuo ollut minun asiani. Perhe tuli kotiin ja kaikilla pojilla oli hienot hiukset.
Huomenna menen metsästämään itselleni jotain kivaa ja oletan että on yhtä aurinkoinen ilma kuin tänään. Nyt kello on taas aivan liian paljon, joten enköhän mene nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti