Poliisit perässä

Nyt se muutto sitten on ohi. (Tai no oikeastaan jo sunnuntaina oli, mutta nyt vasta pääsin koneen ääreen.) Lähdimme siis A:n kanssa tänne jo perjantaina. Torstai menikin autoja pakkaillessa. Saavuimme ensimmäiseen omaan kotiini viiden aikoihin ja meitä odotti ikävä yllätys; asuntoa ei nimittäin ollut pahemmin siivottu. Sitä sitten siinä vuokranantajan kanssa selviteltiin. He eivät itse täällä asu eivätkä siis päässeet asuntoa katsomaan. Edellinen vuokralainen tietysti vakuutteli että asunto on siivottu. No minä ja A se sitten lopulta siivottiin ja korvaukseksi vuokranantaja toi lauantaina siivousaineita. 

Ensimmäinen yö sujui hyvin, koirakaan ei ollut moksiskaan muutosta. Se huono puoli tässä asunnossa vaan on että tämä on jo niin vanha rakennus että kaikki kuuluu sisälle ja sisältä naapuriin sekä käytävään. Lauantaina tuli sitten loppu muuttokuorma ja perhe perässä. Saatiin aika nopeasti tavarat sisälle ja lähdettiin hakemaan kaupoista puuttuvia tarvikkeita. Parhaimmillaan meitä oli yhdeksän yksiössä plus koira ja hyvin mahduttiin. Veli lähti avopuolisonsa kanssa yöksi kotiin ja toisen veljen puoliso meni veljensä luo yöksi. Tänne jäivät minä, A, äiti, isä ja veljen lapset + koira. Kaikki saivat nukkumapaikan ja hyvin kuulemma nukutti.

Sunnuntaina äiti ja isä sekä veljenpoikani suuntasivat kotiin. Muut jäivät vielä maanantaihin, jolloin koitti minun kauhun hetkeni. Enkä nyt puhu siitä että jäin yksin, vaan hammaslääkäristä. Minä en ole koskaan pitänyt hammaslääkäreistä ja eilen minulla piti olla viisaudenhampaan poisto. Aikaa oli kuitenkin varattu liian vähän poistoon, joten se siirtyi seuraavan viikon maanantaihin. Ärsyttää koska sitä varten A jäi tänne että voi olla minun tukenani siellä. Ensi maanantaita kammolla odotellessa. Katsotaan saanko itseäni edes lähtemään sinne.

Tämä on iso muutos minulle, mutta myös koiralleni. Vaikka se on tottunut olemaan kotona yksin, mietityttää minua josko se alkaa täällä haukkumaan tai ulvomaan. Viikonlopun aikana se oli useita kertoja yksin kun kävimme kaupoissa, mutta enhän minä tiedä miten se täällä on käyttäytynyt. Eilen kun saattelin lähtijät ulos jätin puhelimen äänittämään ja ensin koira olikin ihan hiljaa mutta sitten alkoi ulvomaan, onneksi ei sentään koko ajan vaan vain välillä. Nyt minä sitten täällä jännitän onnistuuko tämä ollenkaan vai pitääkö koira laittaa kotiin…

Tämän viikon aikana pitäisi hoidella viimeisiä asioita ja tutustua paikkoihin, sekä tietysti nauttia loppu lomasta. Kohta täytyy taas suunnata koulun penkille.

Meinasin jo unohtaa! Otsikko tulee siis siitä että ajoin 40 kilometriä poliisien edessä… ei ollut mitenkään miellyttävä loppumatka. Vaikka A saattaakin olla tästä toista mieltä. (Mietin koko ajan että ajanko oikein.)