Minä olen ollut kotona jo yli kaksi kuukautta ja nyt se iski. Aivan kauhea ikävä espanja-kotia. Tulee mieleen pieniä hetkiä, jotka saattavat toisille olla merkityksettömiä mutta mitkä minulle merkitsevät sanoin kuvaamattoman paljon. Tänään vietimme aikaa ihanalla porukalla herkutellen ja leffaa katsellen, onhan nyt viimeinen viikonloppuni kun asun virallisesti kotona. Ja olemme tehneet samoja asioita kuin Espanjassa ja ehkä sen vuoksi näitä on vain tupsahdellut mieleen ja olen saanut pidätellä itkua koko illan. Kunnes tulin purkautumaan tänne.
Poikien pukemisen sekä perässä juoksemisen kamman ja hajuveden
kanssa. Ensimmäisen vaipanvaihdon sitten kolmeen vuoteen.
Popcornien tekeminen täällä toi mieleen hetken kun taistelin heidän supermikronsa kanssa, kun kuusi lasta odotti malttamattomana valmiita poppareita. Selvisin siitä ja nauroimme kaikki yhdessä enkä edes polttanut ainuttakaan popparia.
Popcorneja |
Mietin kuinka napostelimme ostoksien aikana espanjaäidin
mielestä parhaita sipsejä mitä maailmasta löytyy. Ja nyt olen aivan samaa
mieltä. Tänään kun vietimme pientä Espanja iltaa pelkkä sipsipussi toi ikävän.
Nämä sipsit eivät maistu läheskään yhtä taivaallisilta.
Mietin kuinka makasimme sohvalla vieretysten kaksosten kanssa ja katsoimme kuinka urhea Peter Pan seikkailee. Nauroimme ja nautin täysin hetkestä.
Kuinka juoksin monta iltaa käytävää pitkin leikkien hevosta. Useita tuntia illassa, jokainen lapsi vuorotellen reppuselässä. Riehuen ja leikkien.
Kaasun loppuessa kun kylvetettiin hiekkasia lapsia kylmässä vedessä kunnes vesi saatiin lämpimäksi. Kylpyjen jälkeen juteltiin äidin kanssa keittiössä samalla kun hän tai kodinhoitaja teki illallista. Vaihdettiin päivän kuulumisia.
Illan tullen laulettiin nukkumaan lähtö laulua ja kavuttiin kaikki ylös sanomaan hyvät yöt. http://www.youtube.com/watch?v=qIVSv6joiP8
Kuinka äidin kanssa nautimme tekemääni suklaakakkua katsoen televisiosta draama hömppää. Sekä katsottiin perjantaisin monia elokuvia, espanjaksi kylläkin, perheen kesken <3
Hetkessä eläminen ja elämisestä nauttiminen!
Muistot elävät mielessä enkä koskaan unohda niitä. Ikävä on suuri ja kaipuu perheen luo valtava. Minä elän uskossa, että näen heidät vielä ja toivottavasti pian. Ehkä tämä uusi muutos elämässä tuo vanhoja muistoja mieleen ja olen miettinyt teinkö oikeita valintoja. Olisinhan voinut jäädä sinne pidemmäksi aikaa ja lykätä koulua. Mutta eikös se aina mene niin että ensin tehdään ja sitten mietitään olisiko pitänytkin tehdä toisin. Näin ainakin minulla. Saan silti olla erittäin ylpeä siitä että minulla on perhe myös espanjassa joita kaipaan yli kaiken. Toisaalta jos olisin ollut vielä pidempään tämä kaikki olisi ollut vielä reilusti vaikeampaa. Ja nyt minulla on rahaa opiskelua varten. Sitä ei au pairiudesta oikein saa.
Mutakakku |
Ananas, nektariini, leipäjuusto salaatti |
Peruna tortilla. Niin hyvää!! |
Elokuva herkut |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti