Seison keskellä rantakalliota. Tuuli puhaltaa enemmän kuin tarpeeksi leijuttaakseen hiuksiani tuulen tahtiin. Ei niin kuin elokuvissa vaan niin että taistelen pysyäkseni pystyssä. Vihdoin tulenpuuska tyyntyy. Aurinko tulee esiin. Hymy palaa kasvoilleni. Elämän aurinko paistaa. Kaikki ympärillä tuovat lämpöä.
Ei kuitenkaan vaadita paljon kun kaikki altani katoaa. Tipahdan. En saa kiinni. Olen yksin. Mitä on edessä en tiedä, enkä välitä. Enää en jaksa ottaa sitä vastaan voimalla. En tahdo pärjätä. Antaudun.
"Jos välität et jätä läheisiäsi yksin."
Tarina on kirjoittettu potilaan tilanteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti